Pulupalsta

Palstan hoitoa jo vuodesta 2006

Matkani

Arvosana: 5.00/5   Vierailuja: 3880  Julkaistu: 2015-01-01  Muokattu: 2016-06-09
Avainsanat: matkailu, keräily, autoilu, kunta, pyöräily, seikkailu
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Matkailussa on runsaasti hyvää ja olenkin tehnyt sitä aika paljon. Tämä raportti kertoo reissuharrastuksestani sekä listaa missä olen käynyt ja mihin tavoittelen pääseväni.

Artikkelihistoria

  • 2016-06-09 Lisätty uutena valtiona Yhdysvallat ja päivitetty Parhaat paikat -lista, jonka myös jaoin kahtia luontokohteisiin ja ihmisen rakentamiin paikkoihin.
  • 2015-10-04 Lisätty kuvia uusimmista valtioista ja uutena osiona Espanja.
  • 2015-07-28 Lisätty uusina valtioina Itävalta ja Puola; lisätty kartta vierailemistani valtioista.
  • 2015-04-28 Lisätty uutena valtiona Turkki.
  • 2015-04-12 Lisätty uusina valtioina Espanja, Gibraltar ja Andorra; lisätty Parhaat paikat -osio.
  • 2015-01-01 Artikkeli julkaistu.
  • 2014-12-12 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Alkusanat

Rajaan tässä artikkelissa matkailun tarkoittamaan ainoastaan vapaa-ajalla tehtyyn omaehtoiseen matkailuun eli esimerkiksi työmatkailu ja muu vastaava arkimatkailu eivät sisälly artikkelin aihelaajuuteen. Koska mummolani ja mökkimme ovat Suomussalmella ja koska olen asunut suurimman osan elämästäni Oulussa, on Oulu-Suomussalmi-väli erityisen läheinen. Varusmiespalveluksen aikana tutuiksi tulivat välit Oulu-Kajaani ja Oulu-Hamina. Myöhemmissä elämänvaiheissa Oulu-Keminmaa, Oulu-Kuopio ja Helsinki-Kuopio ovat olleet usein toistuvia arkimatkojani.

Ihmisen anatominen ja fysiologinen rakenne on optimaalinen kestävyysjuoksuun [1]. Esi-isämme ovat juosseet savanneilla eläimiä näännyksiin. Ihminen on siis luotu liikkumaan ainakin biologisessa mielessä. Lisäksi ihmisillä on luontainen kiinnostus uusiin asioihin, joita matkaillessa kohtaa mitä enimmissä määrin. Sanotaan myös, että matkailu avartaa. Altistamalla itsensä tilanteisiin, joita ei pysty kunnolla kontrolloimaan, ihminen joutuu adaptoitumaan ympäristön yllättäviin muutoksiin, joka on kehittävää.

Matkustaminen on siis tervehenkistä puuhaa, joka on samalla sekä kuormittavaa eli kehittävää että nautinnollista ja viihdyttävää eli elämänlaatua lisäävää. Ei ole siis epäselvää, etteivätkö argumentit olisi matkailun puolella.

Historia

Kiviniemi (1990-1993)

Ensimmäiset muistoni matkustamiseen liittyvät aikaan, jolloin asuin Haukiputaan Kiviniemessä. Vuodet olivat 1990-1993 ja ikää minulla oli 7-10 vuotta. Kiviniemi on 20 kilometriä Oulun pohjoispuolella sijaitseva kalastajakylä, joka on kooltaan muutaman neliökilometrin. Se oli ihanteellisen kokoinen kylä kymmenvuotiaalle pojalle, joka kavereidensa kanssa pystyi pyörällä ajelemaan ympäriinsä ja tutkimaan, mitä mistäkin löytyy.

Kiviniemen pyöräjengi

Muistan myös tilanteen lapsuudestani, kun kävimme perheen kanssa Oulun keskustassa ja näin auton ikkunasta pyöräilijöiden liikennevalot. Mietin että ehkä minäkin pääsen joskus pyörällä suureen kaupunkiin, missä pyöräilijöillekin on omat liikennevalot.

Kolmannen luokan luokkaretkellä kävimme laskettelemassa Kuusamon Rukalla. Myöhemmillä luokilla koulun hiihtopäivinä suunnattiin Iso-Syötteelle. Perheen kanssa teimme myös reissut Portugaliin ja Ruotsin Uumajaan, joista minulla ei ole juurikaan muistikuvia. Lissabonissa taksikuski kaahasi ja auringossa palamisen takia jäi vesipuisto välistä. Haaparannalla oli myös tähän elämänaikaan tapana käydä ostamassa halpoja elintarvikkeita kuten sokeria ja voita.

Portugalissa

Suurkaupunki Oulu (1994-2002)

Muutimme Oulun Oulunsuuhun, Kastellin kaupunginosan viereen vuonna 1994. Kaveripiirit päivittyivät, mutta pyöräily pysyi mukana harrastuksissa. Sopivasti kun ikää tuli lisää ja sen myötä kaipuu kohti suurempia seikkailuja, myös asuinpaikka vaihtui seuraavaan kokoluokkaan. Yläasteikäisenä piti valita, josko halusi siirtyä alkoholin täyteiseen biletyskulttuuriin vai ottaisiko turvallisen nörtin tien ja kehittelisi muita harrastuksia. Kiitos kavereideni, jälkimmäinen valinta oli oikea.

Yksi harrastuksistamme oli pyöräily ja isoina poikinahan me jaksoimme tietenkin pyöräillä jopa 10 ellei ihan 20 kilometriä illassa. Ja tuollaisilla etäisyyksillä Oulun kokoista kaupunkia pystyy jo aika paljon haravoimaan. Matkailuharrastukseni oli siis kehittynyt uuteen mittakaavaan. Muistettakoon myös, että Oulu kantaa arvonimeä pyöräilykaupunki [2].

Lukioikäisenä pyörämatkat mitattiin jo kymmenissä kilometreissä, joten tutuiksi tulivat myös silloiset Oulun ympäryskunnat, Haukipudas, Kempele, Oulunsalo, Hailuoto, Tyrnävä, Kiiminki, Ii, Yli-II, Ylikiiminki, Muhos, Liminka ja Lumijoki. Pisimmän pyörämatkamme ajoimme px:n kanssa Ahvenanmaalla 2006. Pyöräilyaihetta olen käsitellyt kattavammin omassa artikkelissa.

Polkupyörällä 260 kilometriä yhtä soittoa

Luokkaretki Rodokselle (1999)

Kun lähdimme kahdeksannen luokan lopussa luokkaretkelle Rodoksen saarelle, tuli Kreikasta kolmas vierailemani ulkomaa. Ruotsissa ja Portugalissa olin käynyt jo aiemmin. Keräsimme matkarahat yhdessä erilaisilla myyjäisillä ja tempauksilla. Viikon etelämatkan aikana käsittelimme joka päivä erilaisia aiheita liittyen historiaan, talouteen, taiteisiin ja paikalliskulttuuriin. Tälläisiä erittäin opettavaisia elämysreissuja toivoisi jokaisen kouluajalle.

Luokkaretki Kreikan Rodokselle (1999)

Ajokortti ja kunnanrajakilvet (2002-2012)

Olin 19-vuotias, kun sain ajokortin. Autot eivät ole koskaan olleet minusta kovin kiinnostavia, mutta kyllähän ne tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden mennä vapaasti melkein minne tahansa. Oman kylän markettiringit eivät minua houkutelleet, mutta lähikuntien grilleillä oli mukava käydä ilta-ajelulla. Kesällä 2003 ennen harmaisiin astumista lähdimme px:n ja Manen kanssa Lapin ja Norjan roadtripille. Sattumalta pysähdyimme tauolle Simon ja Ranuan rajalle ja valokuvasimme siinä samalla muistoksi Ranuan kunnanrajakilven. Tästä innostuneena jatkoimme kilpien kuvaamista koko reissun ajan jokaisella kunnanrajalla. Reissulta kertyi melkein kaikki Lapin ja osa Pohjois-Norjankin kunnista. Reissun jälkeen tavoitteeksi asetettiin - ei enempää, eikä vähempää - kaikkien Suomen kuntien kunnanrajakilpien kuvaaminen.

Ensimmäinen kunnanrajakilpikuvani (2003)

Kunnanrajakilpikuvausprojektini päättyi käytännössä vuonna 2012, kun Vöyriä ja Toivakkaa lukuunottamatta olin kuvannut kaikki sillä hetkellä mahdolliset kyltit (432 kpl). Koska kuntien lukumäärä elää vuositasolla jonkin verran ja koska olen nykyään (2014-12-14) enemmän kiinnostunut ulkomaista, on tämä harrastus aikalailla jäänyt sivuun. Kuvaan toki kaikki puuttuvat kyltit, jos niitä sattuu vastaan tulemaan.

Kunnantalot ja kotimaan matkailu (2006-)

Muutaman vuoden kunnanrajakilpiä kuvattuani ja puolivälin suunnilleen saavuttaessani tuli kesällä 2006 mieleen, että eipä kuntiin kyllä kovin hyvin tutustu, jos käy vain rajalla kääntymässä. Kiitos Oamin idean, päätin muuttaa projektin sisältämään myös kunnan- ja kaupungintalot. Aluksi oli hieman epämotivoivaa kiertää uudestaan samoja mantuja, mutta toisaalta matkat olivat samalla myös mukavia kesälomareissuja tuoreen tyttöystävän kanssa. Sisällytin projektiin myös kaikkien lakkautettujen ja luovutettujen kuntien talot sekä myös jokaisen kunnan vanhat kunnantalot, mikäli ne olivat vielä pystyssä. Näin projektiin tuli mukaan historiallinen aspekti, mutta toisaalta työmäärä kasvoi uuteen kokoluokkaan, koska yhtäältä vanhojen kunnantalojen selvittämiseksi pitää usein mennä kirjastoon tutkimaan maakuntahistoriikkejä, ja toisaalta Venäjälle luovutettujen alueiden kiertäminen vaatii maastoauton, tulkin ja paljon seikkailumieltä.

Yhteensä Suomen historiassa kuntia on ollut 622 kappaletta (2014-12-14) ja eri kunnantaloja yli tuhat. Kirjoitushetkellä (2014-12-30) kunnantaloja on minulla kuvattuna 517, joten projekti on vielä pahasti kesken.

Ensimmäinen kunnantalokuvani, Savukoski (2003)

Kunnantalot projektiin mukaan ottamalla joutui menemään melkein kaikkiin suomalaisiin asuinkeskustoihin, mutta jos joku kysyisi minulta vinkkiä, niin suosittelisin valitsemaan kunnantalojen sijaan kirkot, koska ne ovat vielä täsmällisemmin siellä, missä ihmiset ovat asuneet ja lisäksi ne ovat yleensä paljon mielenkiintoisemman näköisiä rakennuksia.

Kuntamatkailun lisäksi kotimaassa olen matkustellut lähinnä Elma-kavereiden tapaamisten yhteydessä. Erityisen tuttuja kaupunkeja ovat Joensuu, Tampere, Vaasa, Jyväskylä, Helsinki, Espoo ja Turku. Perheen asuinpaikkojen myötä Suomussalmi, Haukipudas, Oulu, Kajaani, Hamina, Kuopio, Savonlinna, Tampere, Helsinki, Espoo ja Kemi ovat aika hyvin nähtyjä. Koska kiertelen edelleen pyörällä ja nykyään myös juosten asuinalueitani, toivoisin ehtiväni tehdä joskus "My Kuopio" -tyyppisiä kuvasarja-artikkeleita. Muutamista kuntareissuista olen artikkelit kuitenkin kerennyt tehdä: Lappi (2008), Lappi (2009) ja Kaakkois-Suomi (2013).

Tutustuessani Helsinkiin 2007 kuvasin lähes kaikki suurlähetystöt. Tämä alkoi tuntua lopulta liian epäilyttävältä toiminnalta, etten ole viitsinyt tehdä projektista minkäänlaista yhteenvetoa.

Vaeltaminen laskettaneen myös matkailuun.

Eurooppa (2011-)

Tiesin muiden kokemuksista ulkomailla omaehtoisen matkustamisen - ei siis pakettimatkojen - olevan paljon moniulotteisempaa kuin kotimaassa reissaaminen. Olin jo joitakin vuosia ollut itseä pettävässä tekosyyselittelykierteessä, että lähden ulkomaille sitten joskus. Onneksi puoliskoni Johanna sai kiskottua minut viimein vuonna 2011 Lontooseen. Kohteeksi pyrittiin valitsemaan jokin helppo ja varma.

Lontoon jälkeen Euroopan maita alkoi kertyä seuraavina vuosina mukavaan tahtiin: 2012 Unkari, Slovakia, Tshekki ja Viro, 2013 Hollanti, Belgia, Saksa, Italia, Vatikaani ja Ranska, 2014 Kroatia, Slovenia, Monaco, Liechtenstein ja Sveitsi, 2015 Espanja, (Gibraltar), Andorra, Turkki, Itävalta, (Slovakia) ja Puola. Näistä kaikista reissuista on luettavissa matkaraportit.

Espanja (2015)

Asuimme keväällä 2015 puoli vuotta Barcelonassa, Katalonian maakunnassa, ja teimme sieltä käsin tutustumismatkoja Espanjan muihin osiin. Espanjassa on maailman kolmanneksi eniten UNESCO:n maailmanperintökohteita (edellä Italia ja Kiina) ja maa on muutenkin maailman suosituimpia turistikohteita. Jotain jännää Espanjasta löytynee siis? Itsestäänselvyyksiä ovat ainakin aurinko, jalkapallo, tapakset, härkätaistelut, flamenco ja iloiset ihmiset.

Espanjan historia on tapahtumarikas, kuten monen muunkin Välimeren maan. Ennen roomalaisia alueella pitivät kauppatukikohtia foinikialaiset, kreikkalaiset ja karthagolaiset. Rooman valtakunnan luhistuttua valtatyhjiön täyttivät germaaniheimot gootit ja vandaalit, jonka jälkeen niemimaata hallitsivat islaminuskoiset maurit 700 vuoden ajan 1400-luvun loppuun asti, jolloin kristityt kuningaskunnat valtasivat niemimaan jälleen itselleen. 1500-luku oli Espanjan suurvalta-aikaa Amerikan löytöretkien ja muiden siirtomaaseikkailujen myötä. Sen jälkeen maa on ollut mukana muiden Euroopan maiden kanssa valtataistelukuvioissa. 1930-luvulla käyty sisällissota ja sen jälkeinen 35 vuoden Francon aika ovat lähihistorian merkittävimmät vaiheet.

Espanjassa puhutaan useaa kieltä pääkielen kastillian lisäksi: katalaania, oksitaania, baskia, aragonia, asturiaa ja galegoa. Espanjan maakunnilla on muutenkin vahvempi identiteetti kuin miten me ymmärrämme maakunnan käsitteen. Esimerkiksi Baskimaa ja Katalonia jatkavat edelleen itsenäisyystaisteluaan. Me kerkesimme tutustumaan Kataloniaan ja Andalusiaan melko hyvin. Lisäksi Baskimaasta, Valenciasta ja Aragoniasta saatiin jonkinlainen käsitys. Ensi kertaan jäivät ainakin Madrid ympäristöineen sekä Galicia. Myös Portugali on yksi Iberian niemimaan kulttuurialueista, jonne mielelläni palaisin. Espanjalla on myös ihastuttavia saaria sekä Atlantilla että Välimerellä, mutta ne ovat pääosiltaan turistien turmelemia. La Gomera kiinnostaa saarista eniten.

Karttaa katsomalla ei ole yllättävää, että Katalonian maakunta ja varsinkin Barcelona on jo pitkään ollut Espanjan kulttuurin kehto. Ehkä kolme merkittävintä espanjalaista taiteilijaa, Pablo Picasso, Antoni Gaudí ja Salvador Dalí ovat kaikki vaikuttaneet juuri Kataloniassa. Sen sijaan Andalusia on paras esimerkki islamilaisen kulttuurin vaikutuksesta Espanjaan, mistä juontaa juurensa esimerkiksi periespanjalaisina pidetyt flamenco ja paellan riisi. Matkaesitteiden kliseiset kuvat Espanjasta ovat usein juuri Andalusiasta.

Kuten käytännössä kaikki välimerelliset ruokakulttuurit, myös espanjalainen keittiö on tunnettu terveellisyydestään, monipuolisuudestaan, omaleimaisuudestaan sekä herkullisuudestaan. Erityispiirteenä on lisäksi UNESCO:nkin suojelema tapasten nauttiminen viinin lipittelyn lomassa. Jänispaellan, sardiinien, gazpachon, manchego-juuston ja juuri vuollun ilmakuivatun kinkun lisäksi opin viimein arvostamaan myös mustekalaa. Myös ravintoloiden itse marinoidut paprikat ja oliivit olivat lähes aina herkullisia.

Verrattuna suomalaisiin espanjalaiset ovat paljon sosiaalisempia ja iloisempia ja tämän myötä myös äänekkäämpiä. Koska ihmisiä on paljon ja yleensä on kuumaakin, niin jotkut järjestelmät eivät toimi niin hyvin, kuin on Suomessa oppinut odottamaan. Ihmisten lojaalius aikatauluille on löyhempää. Toisaalta rennompi elämäntyyli vähentää stressiä eli parantaa elämänlaatua ja tuottaapa se myös pirteämpää taidetta. Ihmiset ovat herkempiä ja tunteellisempia ja katsovat silmiin, kun puhuvat toisilleen. Liikenteessä on luotettava kanssakulkijoihin enemmän ja on oltava valmis nopeisiin reagointeihin. Näistä taidoista on hyötyä myös jalkapallon peluussa, missä espanjalaiset ovatkin ehkä maailman parhaita. Toisaalta saksalaiset pärjäävät myös jalkapallossa hyvin, joten myös luterilaisella työmoraalilla ja systemaattisella kaavoihin kangistumisellakin pääsee pitkälle.

Sekalaiset matkat

Vuonna 2004 kävimme perheen kanssa Falkenbergissä ja Göteborgissa pitkän viikonlopun. Falkenbergissä oli menossa tietokonepelitapahtuma, missä Elasto Mania oli yksi kilpailupeleistä. Paikallislehtikin kirjoitti jutun otsikolla "Abula kommer". Samana vuonna kävin myös Venäjällä RUK:n järjestämällä retkellä. Suurin osa ajasta kuunneltiin luentoja taistelutantereilla, mutta pyörähdimme pikaisesti myös Viipurissa. Vuonna 2016 kävin ensimmäistä kertaa Euroopan ulkopuolella eli Yhdysvalloissa.

Valtiolista

Seuraavassa valtiot, joissa olen käynyt sekä joitakin erikoistapauksia. Referenssinä käytän YK:n listaa, johon on lisätty vielä Vatikaani. Listalla on myös mukana erityisalueita, joita en kuitenkaan laske kokonaiskertymään.

# Valtio 1. vierailu Autoillut Raportit
28. Yhdysvallat 2016-03-17 X 1
27. Puola 2015-07-03 1
26. Itävalta 2015-06-24 1
25. Turkki 2015-04-23 1
24. Andorra 2015-04-03 X 1
- Gibraltar 2015-03-25 1
23. Espanja 2015-01-27 X 1, 2, 3, 4, 5
22. Liechtenstein 2014-07-01 X 1
21. Sveitsi 2014-06-30 X 1
20. Monaco 2014-06-29 X 1
19. Slovenia 2014-05-29 1
18. Kroatia 2014-05-22 1
17. Ranska 2013-10-12 X 1, 2, 3
16. Vatikaani 2013-05-21 1
15. Italia 2013-05-15 X 1, 2
14. Saksa 2013-05-11 1, 2
13. Belgia 2013-05-09 1
12. Alankomaat 2013-05-05 1
11. Viro 2013-03-23 1
10. Tshekki 2012-07-22 1
9. Slovakia 2012-07-22 X 1, 2
8. Unkari 2012-07-09 1
7. Yhdistynyt kuningaskunta 2011-04-08 1
- Ahvenanmaa 2006-06-14 1
6. Venäjän federaatio 2004
5. Norja 2003-06-03 X 1, 2, 3
4. Kreikka 1999
3. Portugali 1993?
2. Ruotsi 1990? X
1. Suomi 1983-02-25 X 1

Vierailemani valtiot

Parhaat paikat

Seuraavassa mielivaltainen lista parhaista paikoista ja kokemuksista, joihin olen reissuillani päässyt. Olen erottanut luontokohteet ja ihmisen rakentamat paikat omiksi listoikseen.

Luontokohteet

  1. Coyote Buttes ja The Wave (Yhdysvallat)
  2. The Rock (Gibraltar)
  3. Plitvice (Kroatia)
  4. Angels Landing (Yhdysvallat)
  5. Montserrat (Espanja)
  6. Fürstensteig (Liechtenstein)
  7. Antelope Canyon (Yhdysvallat)
  8. Yykeänvuono (Norja)
  9. Monument Valley (Yhdysvallat)
  10. Grand Canyon (Yhdysvallat)
  11. Bryce Canyonin kansallispuisto (Yhdysvallat)
  12. Archesin kansallispuisto (Yhdysvallat)
  13. Como-järvi (Italia)
  14. Tahtalı Dağı (Turkki)
  15. Tatravuoristo (Puola)

Ihmisen rakentamat

  1. Pietarinkirkko (Vatikaani)
  2. Forum Romanum ja Colosseum (Italia)
  3. Vatikaanin museot (Vatikaani)
  4. Mezquita (Espanja)
  5. Pantheon (Italia)
  6. Alhambra (Espanja)
  7. Ronda (Espanja)
  8. Monaco (Monaco)
  9. Villa Hügel (Saksa)
  10. Santa Maria del Fiore (Italia)
  11. Wieliczkan suolakaivos (Puola)
  12. Zeche Zollverein (Saksa)

Tulevaisuus

Entä mihin seuraavaksi? Euroopassa on vielä kymmeniä mielenkiintoisia kaupunkeja (esimerkiksi Kööpenhamina, Pariisi, Moskova, Istanbul, Ateena, Reykjavik, Pietari), joiden lisäksi erilaisia maakuntamatkoja maanosassamme voi kehitellä loputtomiin. Mutta vielä enemmän haluaisin jonnekin kauemmas, kuten vaikkapa Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Aasian kehittyneisiin osiin. Monenlaiset luontokohteetkin huokuttelevat. Toivottavasti mahdollisimman monta haavetta on vielä toteutumassa. UNESCO:n maailmanperintökohteet olisivat myös kovaa kamaa kahlattavaksi.

Linkit

Arvioi lukemasi

Kommentit

Kirjoittaja Kommentti

Kirjoita uusi kommentti

HTML ei sallittu. BBCode ei sallittu.