ja muut uroteot

TUTKIMUS, MATKAT
LISTAAMATON

Ympäristötutkimus

Sisällysluettelo

Lyhyesti

Mikä on olennaista ilmaston lämpenemisessä? Olemmeko tuhon oma?

Artikkelihistoria

  • 2019-01-16 Artikkeli julkaistu.
  • 2019-01-01 Artikkeli aloitettu.

Alkusana

Ympäristöongelmat vaikuttavat olevan aikamme merkittävin kysymys, jopa muoti-ilmiö, johon törmää kyllästymiseen asti niin mediassa, politiikassa kuin ruokakaupassakin. On ymmärrettävää että kaupalliset toimijat ja kierot poliitikot eivät aina kerro koko totuutta (viite) (viite) (viite), mutta valitettavasti myös media, ainakin minun rahoillani pyörivä Yle, harhautuu käsittelemään aivan liian usein mitättömiä yksityiskohtia, joilla ei ole mitään merkitystä maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuudelle.

Tunnet tarinan: viattomat valaat ja raasut linnut tukehtuvat muoviin, rumaan ja luonnottomaan materiaaliin, jota valtameret ovat pullollaan. Siispä vähennetään muovin käyttöä ja vaihdetaan nyt ainakin muovipussit kangaskasseihin ja kielletään muovipillit. Jokainen yksittäinen teko - vaikka pienikin - on tärkeä! Eipä muuten ole, vaan päinvastoin.

Palataan muoviin hieman myöhemmin, mutta jotain meidän pitänee kuitenkin tehdä ympäristön vuoksi, jotta maapallo säilyisi asumiskelpoisena jatkossakin. Tutkitaanpa asiaa.

Lähtökohta

Ihmiskunta ja sen luoma kulttuuriperintö ovat arvokkainta, mitä tunnetussa maailmankaikkeudessa on. Vaikka dinosaurukseksetkin olivat siistejä, niin olen varma, että kun joskus kaukana tulevaisuudessa vihreä olio tutkii aikaamme, maapalloa, eläimiä ja ihmisiä, niin hän on paljon kiinnostuneempi 1900-luvun aatehistoriasta ja Game of Thronesin kuutoskaudesta kuin saimaannorpan luista.

Jos ihminen poistettaisiin maapallolta, niin asemamme korvaisi ennen pitkää jokin toinen laji. Eikä ole ollenkaan varmaa, että he oppisivat ydinpommeja kehittäessään kauhun tasapainon paradigman ennen kuin on myöhäistä. Heillä menisi parhaassakin tapauksessa - siis löydettyään tulostetun Wikipedian - tuhansia vuosia saavuttaakseen nykyisen kehitystasomme. Mutta ennen kuin he onnistuisivat käymään kuussa, niin ei pelkästään tanssittaisi ja laulettaisi leirinuotiolla, vaan raiskattaisiin naaraita oikein olan takaa, tapettaisiin koiraita ilman oikeudenkäyntiä ja tehtäisiin raakuuksia, jollaisia ei edes Tor-verkosta löydä.

On hyvin mahdollista, että ihmiskunnan luoma kulttuuriperintö on ainutkertaista ja pisimmälle kehittynyttä koko maailmankaikkeudessa. On universaali velvollisuutemme jatkaa elämistä ja kulttuurin luomista, jotta opimme torjumaan asteroidit tai kerkeämme alta pois ennen kuin meille käy kuten dinosauruksille 65 miljoonaa vuotta sitten.

Toisin kuin Pentti Linkola väittää, ihmisen ei tule taantua eläimien tasolle vaan jatkaa teknologista kehittymistä ja kulttuuriperinnön luomista.

Mutta koska on myös totta, että tällä hetkellä ihminen kuluttaa maapallon resursseja kestämättömällä tavalla ja koska meillä ei ole vielä maapalloa parempaa asuinpaikkaa, niin äiti maasta on pidettävä huolta.

Ilmaston nykytila

Omassa pohdiskelussani tästä eteenpäin otan totuutena maailman hallitustenvälisten ilmastonmuutospaneelin IPCC:n ja Nasan raportin (viite) (viite). Niiden mukaan maapallon ilmasto on lämmennyt 0,8-1,2 astetta suhteessa esiteolliseen aikaan eli ennen vuotta 1850, jolloin koneiden ja laitteiden laajamittainen käyttö alkoi. Lisäksi vuosien 2030-2052 välillä saavutetaan suurella varmuudella 1,5 asteen taso. Jos ihmiskunta jatkaa päästöjen tuottamista ilman mitään rajoittamista, niin maapallon keskilämpötila voi nousta jopa kuusi astetta vuoteen 2100 mennessä.

Lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

IPCC lähtee omassa tavoitteessaan siitä, että lämpeneminen saataisiin pysähtymään 1,5 asteeseen ja esittää arvioita, mitä tapahtuu jos taso onkin kaksi astetta vuonna 2100. Tällöin esimerkiksi merenpinta olisi noin 10 senttimetriä korkeammalla, lähes kaikki korallit kuolisivat, säiden ääri-ilmiöt lisääntyisivät ja maailman kokonaiskalasaalis pienenisi noin 1 %.

IPCC:n arviot maailman muutoksista eivät kuulosta henkilökohtaisesti isoilta asioilta, varsinkin kun maankohoaminen Suomessa on selvästi nopeampaa kuin merenpinnan nousu IPCC:n kahden asteen skenaariossa (lähde). Koralleja olisi tietenkin hauska käydä katsomassa ja heitä pitää auttaa, kenen talo jää veden alle.

IPCC:n raportissa ei esitetä arvioita, mitä tapahtuisi yli kahden asteen skenaarioissa, mutta todetaan kuitenkin, että nykyiset päästövähennykset riittävät noin kolmen asteen tasoon. Atomipommien, ihmisluonnon ja vaikkapa antibioottiresistenssin tuntien, voi olla että vuoteen 2100 mennessä ihmiskunta on keksinyt jotain tuhoisampaakin, mutta lähdetään me siitä, että taso pitää saada nykytrendiä alemmaksi eli että jotain on tehtävä.

LISÄYS 2020-12-17: [...] tai virukset tuntien [...]

Muovin vuosi 2018

Samaan aikaan kun tiedeyhteisö tuottaa raportin, miten maapallon lämpötila on nousemassa ja mitä vaikutuksia sillä on, niin Yle tekee lähinnä juttuja muovista (viite) (viite) (viite) (viite) (viite). Nämä kaksi asiaa eivät liity käytännössä mitenkään toisiinsa, kun asiaa tarkemmin tarkastelee, mutta koska muovi on konkreettista ja kaikille tuttua jokapäiväisestä elämästä, niin siitä on helppo tehdä kiinnostavia juttuja.

On toki järkevää hoitaa muovin jätteenkäsittely ja -kierrätys fiksusti, mutta muovin varsinainen rajoittaminen ei yleensä ole perusteltua. Ensinnäkin muovi on usein vähäpäästöisin keveytensä ja kestävyytensä ansiosta ja sen avulla saadaan esimerkiksi ruoka-aineet säilymään pidempään. Lisäksi esimerkiksi kangaskassien hiilijalanjälki on 7000 kertaa muovipusseja suurempi (lähde). Toisekseen muovin osuus ihmiskunnan käyttämästä öljystä on ainoastaan 4-6 prosenttia (lähde), mistä kuluttajatuotteiden osuus on vielä tätäkin pienempi. Ilmaston lämpenemistä ei estetä muovin käyttöä vähentämällä vaan pikemminkin päinvastoin. Valtamerten muovijäteongelma voidaan ratkaista ainoastaan paremmalla jätehuollolla Afrikassa ja Aasiassa - ei Suomessa muovipillit paperisiin vaihtamalla.

Suomalainen käyttää keskimäärin 55 muovipussia vuodessa (lähde), joka vastaa hiilijalanjäljeltään noin 13 grammaa naudanlihaa (lähde). Kymmenen vuoden muovipussit vastaavat yhtä Hesen kerroshampurilaista. Tavallisen leipäpaketin muovilla on pienempi hiilijalanjälki kuin yhdellä leipäviipaleella (lähde). Nelihenkisen perheen Thaimaan matka vastaa hiilijalanjäljeltään samaa kuin 300 ihmisen muovikassikulutus sadassa vuodessa (lähde). Kun suomalaisen keski-ikä on 78 vuotta ja keskimääräinen hiilijalanjälki on noin 10 tonnia vuodessa (lähde), niin pienellä laskuharjoituksella havaitaan, että yhden suomalaisen normaali elämä vastaa kulutukseltaan 39 000 kiloa naudanlihaa tai 65 miljoonaa muovipussia.

On harmillista, että Yle tekee verovaroin kymmeniä juttuja muovipillien kokoisista asioista "jokaisella teolla on merkitystä" -harhan varjossa. Jokaisella teolla ei ole merkitystä. Pienet teot ainoastaan hankaloittavat meitä näkemästä suurta kuvaa ja niitä tekoja, joilla on oikeasti merkitystä. Olisi esimerkiksi mielenkiintoista nähdä vertailua ja keskustelua, miten Suomen kaupungistuminen, väestön syntyvyyskehitys, lemmikkieläinten kasvava määrä, sähköistyvä liikenne, vaatetus ja vaikka lihansyönti vertautuvat hiilijalanjäljessä toisiinsa.

Onneksi Yle näyttää viimein alkaneen heräämään muoviharhaan, (viite) (viite) (viite), mutta onko seuraava suosikkiaihe kauramaito? Vai junamatkailu?

Tiedämme nyt siis, ettei muovin käytön vähentämisestä ole ilmaston lämpenemisen estämiseksi, vaan vaikutus on käytännössä päinvastainen. Mutta jos ei edes muovia kannata vähentää, niin onko mitään tehtävissä?

Rajaton kasvu on pelastuksemme

IPCC:n raportin paras anti on se, että maapallon hiilidioksidipäästöjen tasapainotila ja ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen on mahdollista saavuttaa. Yhtäältä kehittyvä teknologia mahdollistaa hiilidioksidin poistamista ilmakehästä paremmin ja toisaalta markkinatalouden logiikka ajaa resurssien tehokkaampaan käyttöön.

Tuottavuuden kasvu ja teknologinen kehitys ovat käytönnässä luonnonilmiöitä, joita voidaan kyllä jarruttaa merkittävästikin, kuten tehtiin pimeällä keskiajalla ja tänäkin päivänä joissakin maissa, vaan lopulta kehitys vääjäämättömästi lyö pakkovallan läpi.

Toisin kuin yleisesti taidetaan tietää, rajaton kasvu on mahdollista, koska talouskasvu ja sen myötä syntyvä uusi hyvinvointi eivät tapahdu maapalloa ja työläisiä riistämällä vaan lähes pelkästään työn tuottavuuden kasvusta (lähde), siis asioiden entistä fiksummin tekemisestä. Öljyä tulee riittämään mainiosti, kunhan liikenne sähköistyy.

Kuitenkaan talous ja teknologia eivät pelkästään riitä, vaan tarvitaan myös politiikkaa, siis yhteistä sopimista siitä, miten ohjataan yrityksiä ja kuluttajia maapallon kannalta järkevämpään suuntaan. Mutta mikä on se järkevämpi suunta?

Globaalit ratkaisut

Hyvä uutinen on se, ettei meidän tarvitse lopettaa elämistä: ei lisääntymistä, ei lemmikkejä, ei lihansyöntiä, ei lentämistä eikä varsinkaan muovipillien käyttöä. Ilmaston lämpeneminen ja ihmiskunnan elämä on mahdollista saada tasapainotilaan ilman tätä.

Vaikka Suomen osuus maapallon hiilijalanjäljestä on ainoastaan 0,14 prosenttia (lähde), niin suhteellisesti kansamme kuluttaa keskimääräistä enemmän kylmän ilmaston ja korkean elintason vuoksi. Toisaalta Suomen ekologinen jalanjälki on maailman parhaimpia (viite). Oli miten oli, niin on sanomattakin selvää, ettei ilmaston lämpenemistä pysäytetä vähentämällä suomalaisten kulutusta vaan ratkaisun on tapahduttava globaalisti. Mittakaavasta saa hyvän käsityksen vilkaisemalla interaktiivista karttaa, josta näkee kaikki maailman merillä tällä hetkellä seilaavat tankkerit (viite).

Globaali päästöverotus olisi ihanteellinen ratkaisu, koska sillä voitaisiin suoraan ohjata yrityksiä ja kuluttajia vähäpäästöisempien vaihtoehtojen suuntaan. Mitä enemmän jokin tuottaa päästöjä ja mitä turhempaa se on, niin sitä kalliimpaa sen tulisi olla.

Globaalin päästöverotuksen ongelma on kuitenkin se, että kaikkien maiden hallitukset on vaikea saada saman pöydän ääreen tekemään yhteisiä päätöksiä. Teoria yhteismaan ongelmasta osoittaa, että kaikkien vapaasti saatavilla olevien resurssien yhteiskäyttö johtaa sen ylikulutukseen (lähde).

Mutta jotta viidakon lait eivät olisi voimissaan, ihmiskunta tarvitsee globaaleja instituutioita, joissa ratkaistaan yhteisiä ongelmia oikeudenmukaisesti.

Palatkaamme vielä Suomen rooliin, siis maan, jota voidaan perustellusti luonnehtia maailman vähiten epäonnistuneeksi valtioksi (lähde). Esimerkiksi jätehuoltomme on yksi maailman tehokkaimmista (lähde). Elämäntavassamme on paljon hyvää, joten lisääntykäämme ja täyttäkäämme maa! Ja vahvistetaan samalla globaaleja instituutioita.

Yksittäinen ihminen

Koska ilmaston lämpeneminen pysäytetään, jos pysäytetään, ainoastaan globaalilla tasolla, niin tarvitseeko yksittäisen ihmisen tehdä yhtään mitään?

Käytännössä yhden ihmisen teoilla ei ole mitään merkitystä, mutta koska maailmaa muutetaan politiikan keinoin ja koska yksittäiset ihmiset - ainakin toimivissa demokratioissa - päättävät politiikan sisällöstä, niin jokaisen kannattaa itse miettiä, mikä hänen mielestään on elämässä tärkeää ja minkä kuluttamista haluaisi rajoittaa ennemmin kuin jonkin toisen.

Arvovalintoja tehdessä ihminen voi olla itsekäs tai hän voi olla perheensä etujen puolella tai oman kylänsä puolella tai kansansa puolella tai jonkin toisen kansan puolella tai vaikka koko ihmiskunnan puolella. Tai turkiskettujen puolella. Kenen etua haluaa ajaa, on jokaisen oma valinta, mutta on silti hyvä tietää eri asioiden suhteelliset hiilijalanjäljet, jotta vaikutus olisi tehokas. Siis esimerkiksi miten lemmikkieläin suhteutuu yksityisautoon tai vegaaniin elämäntapaa, tai miten Thaimaan matka suhteutuu maalla asumiseen. Pieniin asioihin ei kannata tuhlata aikaa.

Sen sijaan että keskittyy muovikasseihin ja kauramaitoon, niin on parempi keskittyä asioihin, joilla on todellista vaikutusta. Esimerkkejä vaikuttavista teoista ovat lemmikkieläimettömyys, vegaanius, autottomuus ja vaikkapa kaupungissa asuminen. Kaikissa edellä mainituissa on tietenkin sivuhuomioita, kuten esimerkiski kasvissyönnissä se, että sianlihan ilmastovaikutus on saman suuruinen riisin, tomaatin ja kurkun kanssa ja kanalla ja kalalla se on jopa näitä pienempi (lähde). Ja vaikka ei lentäisi koskaan, mutta jos ruokkii kymmentä kissaa, niin lopputulos on sama.

Ihmisillä on tapana perustella valintojaan moraalisilla näkökulmilla ainoastaan silloin kuin olisi tehnyt saman valinnan muutenkin.

En malta olla laskematta, miten lemmikkieläinten hiilitassunjäljet suhtautuvat kasvissyöntiin. Jos koira syö 164 kiloa lihaa vuodessa (lähde) eli 15 vuodessa 2460 kiloa ja keskiverto suomalainen syö 79 kiloa vuodessa (lähde), niin yhden koiran elämä vastaa yhden ihmisen 31 vuoden lihansyöntiä. Lisäksi kun huomioidaan, että yhtäältä myös lihaton ruokavalio kuluttaa ja toisaalta koiran hiilijalanjälki ei rajoitu pelkästään syötyyn lihaan, niin voidaan karkeasti arvioida että yksi lemmikkikoira vastaa kulutukseltaan samaa kuin mitä koko elämän kestävä vegaanius säästää.

Suomessa on noin 50 000 vegaania (lähde) eli suunnilleen saman verran kuin koirien lukumäärä kasvaa tällä hetkellä vuodessa (lähde) ja siihen päälle kissat ja muut lemmikkieläimet sekä rekisteröimättömät koirat. Jos lihansyöntiä halutaan päästöverottaa, niin vastaavasti pitäisi verottaa myös lemmikkieläimiä vähintään yhtä paljon, jotka ovat turhake ja ylellisyystuote, toisin kuin liha, ihmisen luontaisin, luonnollisin ja lajityypillisin ruoka - ainakin maidon jälkeen.

Olisi mielenkiintoista, jos Yle tekisi jutun erilaisten vaatteiden hiilijalanjäljestä. Kuinka monta vuosikymmentä pitää tuhannen dollarin Canada Goose Expedition -talvitakkia käyttää, että se todella on ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin H&M:n vastaava? Veikkaanpa että maapallolle parasta olisi, jos kaikki pukeutuisivat pilkkihaalariin tai automekaanikon työasuun. Ne kestävät ja ovat halpoja valmistaa. Jostain syystä vaateteollisuuden ongelmia esiin nostavat eivät koskaan keskustele siitä, millainen pukeutuminen olisi aidosti ekologisinta, vaan huomio on siinä, kenellä on paras maailmanparannustarina.

Minua kiinnostaisi nähdä myös vertailuja erilaisista stereotyyppisistä elämäntavoista. Esimerkiksi kymmenen vuotta Hesarin kommenttipalstalla viihtyvä kaljaa juova peräkammarin asukki elää todennäköisesti hiilijalanjäljeltään kestävämmin kuin punavuorelainen vegaanijoogahippiguru, jonka on vähintään kerran elämässä käytävä Intiassa lausumassa om-tavu (lähde).

Uskon myös, että jokainen voisi asua hieman pienemmässä asunnossa ostamalla ison ja laadukkaan kirjahyllyn sekä hyödyntämällä modulaarisia huonekaluja. Voisikohan flyygelin ja biljardipöydän yhdistää?

Odotellessa globaalia päästöverotusta voi itse kukin onneksi hoitaa oman ja perheensä osuuden jo nyt. Yksi hyvä tapa on ensin laskea oma hiilijalanjälki (viite), kertoa se EU:n hiilitonnifutuurien päivän hinnalla (viite) ja ostaa tällä summalla suota (viite). Esimerkiksi omalla kohdallani se on vuosina 2016-2019 tarkoittanut 60-230 euroa vuodessa, mitä pidän yllättävän pienenä summana. Jos voin neutralisoida lihansyönnin, yksityisautoilun, lentämisen ja koko elämäntapani parilla sadalla eurolla vuodessa, niin ei voi kuin hämmästellä tätä muovikassien ympärillä käytävää maailmanlopun keskustelua.

Yhteenveto

Maapallo tulee pelastaa, jotta ihmiskunta voi jatkaa elämää ja kulttuuriperintönsä luomista, joka on vähintäänkin ainutkertaista ja mahdollisesti myös pisimmälle kehittynyttä koko maailmankaikkeudessa.

Maapalloa ei pelasteta lopettamalla muovipillien käyttämistä ja juomalla kauramaitoa. Maapalloa ei pelasteta edes lihansyöntiä tai yksityisautoilua lopettamalla tai boikotoimalla Gina Tricota ja jättämällä Malediivien reissu tekemättä.

Maapallo pelastetaan tekemällä parempaa politiikkaa, joka sallii teknologisen kehityksen ja markkinatalouden toiminnan, jota globaalit instituutiot ohjaavat päästöverotuksella kestävämpään suuntaan. Tätä odotellessa yksittäiset ihmiset voivat hoitaa oman osuutensa ja lopettaa asian vatvomisen.