Pulupalsta

Kerranhan sitä eletään

Muovipillejä ja kauramaitoa

Kieli:   Arvosana: 4.50/5   Vierailuja: 116  Julkaistu: 2019-01-16  Muokattu: 2019-01-16
Avainsanat: ympäristö, hyväntekeväisyys, muovi
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Mikä on olennaista ilmaston lämpenemisessä? Olemmeko tuhon oma?

Artikkelihistoria

  • 2019-01-16 Artikkeli julkaistu.
  • 2019-01-01 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Alkusana

Ympäristöongelmat vaikuttavat olevan aikamme merkittävin kysymys, jopa muoti-ilmiö, johon törmää kyllästymiseen asti niin mediassa, politiikassa kuin ruokakaupassakin. On ymmärrettävää että kaupalliset toimijat ja kierot poliitikot eivät aina kerro täyttä totuutta, mutta valitettavasti myös media, ainakin minun rahoillani pyörivä Yle, harhautuu käsittelemään aivan liian usein mitättömiä yksityiskohtia, joilla ei ole mitään merkitystä maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuudelle.

Tunnet tarinan: viattomat valaat ja raasut linnut tukehtuvat muoviin, rumaan ja luonnottomaan materiaaliin, jota valtameret ovat pullollaan. Siispä vähennetään muovin käyttöä ja vaihdetaan nyt ainakin muovipussit kangaskasseihin ja kielletään muovipillit. Jokainen yksittäinen teko on tärkeä, vaikka pienikin! Ei muuten ole.

Palataan muoviin hieman myöhemmin, mutta jotain meidän pitänee kuitenkin tehdä ympäristön vuoksi, jotta maapallo säilyisi asumiskelpoisena jatkossakin. Tutkitaanpa asiaa.

Lähtökohta

Ihmiskunta ja sen luoma kulttuuriperintö ovat arvokkainta, mitä tunnetussa maailmankaikkeudessa on. Vaikka dinosaurukseksetkin olivat siistejä, niin olen varma, että kun joskus kaukana tulevaisuudessa vihreä olio tutkii aikaamme, maapalloa, eläimiä ja ihmisiä, niin hän on paljon kiinnostuneempi 1900-luvun aatehistoriasta ja Game of Thronesin kuutoskaudesta kuin saimaannorpan luista. Ei hän tietäisi dinosauruksistakaan mitään ilman ihmistä.

Jos ihminen poistettaisiin maapallolta, niin asemamme korvaisi ennen pitkää jokin toinen laji. Eikä ole ollenkaan varmaa, että he oppisivat ydinpommeja kehittäessään kauhun tasapainon paradigman ennen kuin olisi myöhäistä. Heillä menisi parhaassakin tapauksessa - siis löydettyään tulostetun Wikipedian - tuhansia vuosia saavuttaa meidän kehitystasomme. Mutta ennen kuin he onnistuisivat käymään kuussa, niin ei pelkästään tanssittaisi ja laulettaisi leirinuotiolla, vaan raiskattaisiin naaraita oikein olan takaa, tapettaisiin koiraita ilman oikeudenkäyntiä ja tehtäisiin raakuuksia, jollaisia ei edes Tor-verkosta löydä.

On hyvin mahdollista, että ihmiskunnan luoma kulttuuriperintö on ainutkertaista ja pisimmälle kehittynyttä koko maailmankaikkeudessa. On universaali velvollisuutemme jatkaa elämistä ja kulttuurin luomista, jotta opimme torjumaan asteroidit tai kerkeämme alta pois ennen kuin meille käy kuten dinosauruksille 65 miljoonaa vuotta sitten.

Toisin kuin Pentti Linkola väittää, ihmisen ei tule taantua eläimien tasolle vaan jatkaa teknologista kehittymistä ja kulttuuriperinnön luomista. Mutta koska on myös totta että tällä hetkellä ihminen kuluttaa maapallon resursseja kestämättömällä tavalla ja koska meillä ei ole vielä maapalloa parempaa asuinpaikkaa, niin äiti maasta on pidettävä hyvää huolta.

Ilmaston nykytila

Omassa pohdiskelussani tästä eteenpäin otan totuutena maailman hallitustenvälisten ilmastonmuutospaneelin (IPCC) ja Nasan raportit. Niiden mukaan maapallon ilmasto on lämmennyt 0.8-1.2 astetta suhteessa esiteolliseen aikaan eli ennen vuotta 1850, jolloin koneiden ja laitteiden laajamittainen käyttö alkoi. Lisäksi vuosien 2030-2052 välillä saavutetaan suurella varmuudella 1.5 asteen taso. Jos ihmiskunta jatkaa päästöjen tuottamista ilman mitään rajoittamista, niin maapallon keskilämpötila voi nousta jopa kuusi astetta vuoteen 2100 mennessä.

Lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

IPCC lähtee omassa tavoitteessaan siitä, että lämpeneminen saataisiin pysähtymään 1.5 asteeseen ja esittää arvioita, mitä tapahtuu jos taso onkin kaksi astetta vuonna 2100. Tällöin esimerkiksi merenpinta olisi noin 10 senttimetriä korkeammalla, lähes kaikki korallit kuolisivat, säiden ääri-ilmiöt lisääntyisivät ja maailman kokonaiskalasaalis pienenisi noin 1 %.

IPCC:n arviot maailman muutoksista eivät kuulosta henkilökohtaisesti isoilta asioilta, varsinkin kun maankohoaminen Suomessa on selvästi nopeampaa kuin merenpinnan nousu IPCC:n kahden asteen skenaariossa. Koralleja olisi tietenkin hauska käydä katsomassa ja heitä pitää auttaa, kenen koti jää veden alle.

IPCC:n raportissa ei esitetä arvioita, mitä tapahtuisi yli kahden asteen skenaarioissa, mutta todetaan kuitenkin, että nykyiset päästövähennykset riittävät noin kolmen asteen tasoon. Atomipommien, ihmisluonnon ja vaikkapa antibioottiresistenssin tuntien, voi olla että vuoteen 2100 mennessä ihmiskunta on keksinyt jotain tuhoisampaakin, mutta lähdetään siitä, että taso pitää saada nykytrendiä alemmaksi eli että jotain on tehtävä.

Muovin vuosi 2018

Samaan aikaan kun tiedeyhteisö tuottaa raportin, miten maapallon lämpötila on nousemassa ja mitä vaikutuksia sillä on, niin Yle tekee lähinnä juttuja muovista. Nämä kaksi asiaa eivät liity käytännössä mitenkään toisiinsa, kun asiaa tarkemmin tarkastelee, mutta koska muovi on konkreettista ja kaikille tuttua jokapäiväisestä elämästä, niin siitä on helppo tehdä kiinnostavia juttuja.

On toki järkevää hoitaa muovin jätteenkäsittely ja -kierrätys fiksusti, mutta muovin varsinainen rajoittaminen ei yleensä ole järkevää. Ensinnäkin muovi on usein vähäpäästöisin tapa pakata keveytensä ja kestävyytensä ansiosta, ja sen avulla saadaan esimerkiksi ruoka-aineet säilymään pidempään. Lisäksi esimerkiksi kangaskassien hiilijalanjälki on 7000 kertaa muovipusseja suurempi. Toisekseen muovin osuus maailman käyttämästä öljystä on ainoastaan 4-6 prosenttia, mistä kuluttajatuotteiden osuus on vielä tätäkin pienempi. Ilmaston lämpenemistä ei estetä muovin käyttöä vähentämällä vaan pikemminkin päinvastoin. Valtamerten muovijäte on ongelma sinänsä, mutta se ratkaistaan jätehuollolla Afrikassa ja Aasiassa - ei Suomessa muovipillit paperisiin vaihtamalla.

Suomalainen käyttää keskimäärin 55 muovikassia vuodessa, joka vastaa hiilijalanjäljeltään noin 13 grammaa naudanlihaa. Kymmenen vuoden muovipussit vastaavat yhtä Hesen kerroshampparia ja tavallisen leipäpaketin muovilla on pienempi hiilijalanjälki kuin yhdellä leipäviipaleella. Nelihenkisen perheen Thaimaan matka vastaa hiilijalanjäljeltään samaa kuin 300 ihmisen muovikassikulutus sadassa vuodessa. Kun suomalaisen keski-ikä on 78 vuotta ja keskimääräinen hiilijalanjälki on noin 10 tonnia vuodessa, niin pienellä laskuharjoituksella havaitaan, että yhden suomalaisen normaali elämä vastaa kulutukseltaan 39 000 kiloa naudanlihaa tai 65 miljoonaa muovipussia.

On valitettavaa että Yle tekee verovaroin kymmeniä juttuja muovipillien kokoisista asioista "jokaisella teolla on merkitystä" -harhan varjossa. Jokaisella teolla ei ole merkitystä. Pienet teot ainoastaan hankaloittavat meitä näkemästä suurta kuvaa ja niitä tekoja, joilla on oikeasti merkitystä. Olisi esimerkiksi mielenkiintoista nähdä vertailua ja keskustelua, miten Suomen kaupungistuminen, väestön syntyvyyskehitys, lemmikkieläinten kasvava määrä, sähköistyvä liikenne, vaatetus ja vaikka lihansyönti vertautuvat hiilijalanjäljessä toisiinsa.

Onneksi Yle on viimein herännyt muoviharhaan, mutta onko seuraava suosikkiaihe kauramaito? Sen vaikutus ilmaston lämpenemiselle lienee muovipussejakin pienempi.

Tiedämme nyt siis, ettei muovin käytön vähentämisestä ole ilmaston lämpenemisen estämiseksi, vaan vaikutus on käytännössä päinvastainen. Jos ei edes muovia kannata vähentää, niin onko mitään enää tehtävissä?

Maapallo on pelastettavissa

IPCC:n raportin yksi anti on se, että maapallon hiilidioksidipäästöjen tasapainotila ja ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen on mahdollista saavuttaa. Yhtäältä kehittyvä teknologia mahdollistaa hiilidioksidin poistamista ilmakehästä paremmin ja toisaalta markkinatalouden logiikka ajaa resurssien tehokkaampaan käyttöön.

Tuottavuuden kasvu ja teknologinen kehitys ovat käytönnässä luonnonilmiöitä, joita voidaan kyllä jarruttaa merkittävästikin, kuten tehtiin pimeällä keskiajalla ja tänäkin päivänä joissakin maissa, vaan lopulta kehitys vääjäämättömästi lyö pakkovallan läpi.

Toisin kuin yleisesti tunnutaan tietävän, rajaton kasvu on mahdollista, koska talouskasvu ja sen myötä syntyvä hyvinvointi eivät tapahdu maapalloa ja työläisiä riistämällä vaan lähes pelkästään työn tuottavuuden kasvusta (sivu 3/8), siis asioiden entistä fiksummin tekemisestä. Öljyä tulee riittämään mainiosti, kun liikenne sähköistyy, ja varsinkin kun uskallamme laittaa ydinvoimalat lentokoneiden energialähteeksi. Sitten lentämisestä tulee halpaa, päästötöntä ja tarvittaessa voidaan olla ilmassa vuorokausia yhtäjaksoisesti.

Kuitenkaan talous ja teknologia eivät pelkästään riitä, vaan tarvitaan myös politiikkaa, siis yhteistä sopimista, jolla voimme ohjata yrityksiä ja kuluttajia maapallon kannalta järkevämpään suuntaan. Vaan mikä on se järkevämpi suunta? Ainakin Yleä seuraamalla sen luulisi olevan muovin vähentäminen.

Globaalit ratkaisut

Hyvä uutinen on se, ettei meidän tarvitse lopettaa elämistä: ei lasten tekoa, ei lemmikkejä, ei lihansyöntiä, ei lentämistä eikä varsinkaan muovipillien käyttöä. Ilmaston lämpeneminen ja ihmiskunnan elämä on mahdollista saada tasapainotilaan.

Vaikka Suomen osuus maapallon hiilijalanjäljestä on ainoastaan 0.14 prosenttia, niin suhteellisesti kansamme kuluttaa keskimääräistä enemmän kylmän ilmaston ja korkean elintason vuoksi. Kannattaa kuitenkin tutustua ekologisen jalanjäljen käsitteeseen, joka on Suomessa poikkeuksellisen hyvä. Oli miten oli, niin on sanomattakin selvää, ettei ilmaston lämpenemistä pysäytetä vähentämällä suomalaisten kulutusta, vaan ratkaisun on tapahduttava globaalisti. Mittakaavasta saa hyvän käsityksen vilkaisemalla interaktiivista karttaa, josta näkee kaikki maailman merillä tällä hetkellä seilaavat tankkerit: shipmap.org. Siellä ne meidänkin 55 muovipussia menee. Tiedämme myös sen, että maailman 15 suurimman konttilaivan päästöt ovat saman suuruiset kuin 750 miljoonan henkilöauton.

Globaali päästöverotus olisi ihanteellinen ratkaisu, koska sillä voitaisiin suoraan ohjata yrityksiä ja kuluttajia vähäpäästöisempien vaihtoehtojen suuntaan. Mitä enemmän jokin tuottaa päästöjä, ja mitä turhempaa se on, niin sitä kalliimpaa sen tulisi olla. Turhuuksia ovat esimerkiksi lihansyönti, lemmikkieläimet, lentäminen, maalla asuminen, omakotitalossa asuminen ja varsinkin fossiilisiin polttoaineisiin pohjautuva energia, koska tarjolla on ydinvoimaa.

Globaalin päästöverotuksen ongelma on kuitenkin se, että kaikkien maiden hallitukset on vaikea saada saman pöydän ääreen tekemään yhteisiä päätöksiä. Teoria yhteismaan ongelmasta osoittaa, että kaikkien vapaasti saatavilla olevien resurssien yhteiskäyttö johtaa sen ylikulutukseen. Jokaisen yksittäisen toimijan etu on haalia itselleen mahdollisimman iso osuus yhteisestä hyvästä, ja ken ei näin toimi, tulee syrjäytetyksi itsekkäiden ja vahvempien yksilöiden toimesta. Merten ylikalastus on esimerkki yhteismaan ongelmasta.

Jotta viidakon lait eivät olisi voimassa, ihmiskunta tarvitsee globaaleja instituutioita, joissa ratkaistaan yhteisiä ongelmia oikeudenmukaisesti. Valitettavasti tällä hetkellä (2019-01-13) monet nykyiset läntiset instituutiot ovat heikkenemässä: esimerkiksi EU natisee liitoksistaan ja Yhdysvallat vetäytyvät sopimuksista. Yhteistyön ja luottamuksen vähentymisestä kertoo myös maailmankaupan hidastuminen. Tähänkään ei ratkaisu ole kuitenkaan muovin vähentäminen, vaan instituutioiden vahvistaminen eli käytännössä väestön sivistäminen.

Palatkoomme vielä Suomen rooliin, jota muuten voidaan perustellusti luonnehtia maailman vähiten epäonnistuneeksi valtioksi. Esimerkiksi jätehuoltomme on yksi maailman tehokkaimmista. Kulttuurissamme on nähtävästi paljon hyvää, joten lisäntykäämme ja täyttäkäämme maa sekä auttakaamme ihmiskuntaa vahvistamaan globaaleja instituutioita.

Pieni ihminen

Eli ilmaston lämpeneminen pysäytetään, jos pysäytetään, ainoastaan globaalilla tasolla, joten tarvitseeko yksittäisen pienen ihmisen tehdä yhtään mitään?

Käytännössä yksittäisen ihmisen teoilla ei ole mitään merkitystä, mutta koska maailmaa muutetaan politiikan keinoin ja koska yksittäiset ihmiset - ainakin toimivissa demokratioissa - päättävät politiikan sisällöstä, niin jokaisen kannattaa itse miettiä, mikä hänen mielestään on elämässä tärkeää ja minkä kuluttamista haluaisi rajoittaa ennemmin kuin jonkin toisen.

Arvovalintoja tehdessä ihminen voi olla itsekäs tai hän voi olla perheensä etujen puolella tai oman kylänsä puolella tai kansansa puolella tai jonkin toisen kansan puolella tai vaikka koko ihmiskunnan puolella - tai turkiskettujen puolella. Kenen etua haluaa ajaa, on jokaisen oma valinta, mutta on silti hyvä tietää eri asioiden suhteelliset hiilijalanjäljet, jotta vaikutus olisi tehokas. Siis esimerkiksi miten lemmikkieläin suhteutuu yksityisautoon tai vegaaniin elämäntapaa, tai miten Thaimaan matka suhteutuu maalla asumiseen.

Sen sijaan että keskittyy muovikasseihin ja kauramaitoon, niin jokaisen ihmisen pitäisi miettiä, pystyisikö elämänsä aikana tekemään yhden ison ilmastoteon, jonka jälkeen voisi lakata murehtimasta mitättömiä pikkuasioita, joilla ei ole merkitystä. Esimerkkejä isoista teoista ovat lapsettomuus, lemmikkieläimettömyys, vegaanius, autottomuus, kaupunkiin muuttaminen maalta ja vaikkapa se, ettei lennä koskaan. Kaikissa edellä mainituissa on tietenkin varauksia, kuten esimerkiski kasvissyönnissä se, että sianlihan ilmastovaikutus on saman suuruinen riisin, tomaatin ja kurkun kanssa. Kanalla ja kalalla vaikutus on vielä tätäkin pienempi. Ja vaikka ei lentäisi koskaan, mutta jos kasvattaa kymmenen kissaa, niin on paljon keskivertoihmistä kuluttavampi ympäristölle. Valitettavasti ihmisillä on tapana perustella valintojaan moraalisilla näkökulmilla ainoastaan silloin kuin olisi tehnyt taloudellisista tai muista syistä saman valinnan muutenkin.

En malta olla laskematta, miten lemmikkieläinten hiilitassunjäljet suhtautuvat kasvissyöntiin. Jos koira syö 164 kiloa lihaa vuodessa eli 15 vuodessa 2460 kiloa ja keskiverto suomalainen syö 79 kiloa vuodessa, niin yhden koiran elämä vastaa yhden ihmisen 31 vuoden lihansyöntiä. Lisäksi kun huomioidaan, että yhtäältä myös lihaton ruokavalio kuluttaa ja toisaalta koiran hiilijalanjälki ei rajoitu pelkästään syötyyn lihaan, niin voidaan karkeasti arvioida että yksi lemmikkikoira vastaa kulutukseltaan samaa kuin mitä koko elämän kestävä vegaanius säästää.

Suomessa on noin 50 000 vegaania eli suunnilleen saman verran kuin koirien lukumäärä kasvaa tällä hetkellä vuodessa ja siihen päälle kissat ja muut lemmikkieläimet sekä rekisteröimättömät koirat. Jos lihansyöntiä halutaan päästöverottaa, kuten mielestäni pitäisi, niin vastaavasti pitäisi verottaa myös lemmikkieläimiä vähintään yhtä paljon, jotka ovat turhake ja ylellisyystuote toisin kuin liha, ihmisen luontaisin, luonnollisin ja lajityypillisin ruoka.

Olisi myös mielenkiintoista, jos vaikka Yle tekisi jutun erilaisten vaatteiden hiilijalanjäljestä. Kuinka monta vuosikymmentä pitää tuhannen dollarin Canada Goose Expedition -talvitakkia käyttää, että se todella on ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin H&M:n vastaava? Veikkaanpa että maapallolle parasta olisi, jos kaikki pukeutuisivat pilkkihaalariin ja autonkorjaajan työasuun. Ne kestävät ja ovat halpoja valmistaa. Tuotteiden hinta korreloi hiilijalanjäljen kanssa, ei täysin suoraan, mutta karkeasti ottaen mitä halvempi tuote, sen tehokkaampi on tuotantoprosessin oltava. Jostain syystä vaateteollisuuden ongelmia esiin nostavat eivät koskaan keskustele siitä, millainen pukeutuminen olisi oikeasti ekologisinta.

Kiinnostaisi myös nähdä vertailuja erilaisista stereotyyppisistä elämäntavoista. Esimerkiksi kymmenen vuotta Hesarin kommenttipalstalla viihtyvä kaljaa juova syrjäytynyt peräkammarin poika elää mahdollisesti köyhyydestään johtuen hiilijalanjäljeltään kestävämmin kuin punavuorelainen vegaanijoogahippiguru, jonka on vähintään kerran elämässä käytävä Intiassa lausumassa om-tavu.

Kannattaa myös miettiä, voisiko asua ahtaammin esimerkiksi vähentämällä tavaroiden määrää tai tehokkaammalla säilyttämisellä, kuten vaikkapa modulaarisilla huonekaluilla ja kirjahyllyillä. Krääsän sijaan kannattaa mielummin suosia palveluja, siis esimerkiksi hierontaa, kauneudenhoitoja ja ravintoloita.

Odotellessa globaalia päästöverotusta voi itse kukin onneksi hoitaa oman ja perheensä osuuden nyt jo. Yksi hyvä tapa on ensin laskea oma hiilijalanjälki, kertoa se EU:n hiilitonnifutuurien päivän hinnalla ja ostaa tällä summalla pala suota. Esimerkiksi omalla kohdallani se on vuosina 2016-2019 tarkoittanut 60-230 euroa vuodessa, mitä pidän yllättävän pienenä summana. Jos voin neutralisoida lihansyönnin, yksityisautoilun, lentämisen ja koko elämäntapani parilla sadalla eurolla vuodessa, niin ei voi kuin ihmetellä tätä muovikassien ympärillä käytävää maailmanlopun keskustelua.

Yhteenveto

Maapallo tulee pelastaa, jotta ihmiskunta voi jatkaa elämää ja kulttuuriperintönsä luomista, joka on vähintäänkin ainutkertaista ja mahdollisesti myös pisimmälle kehittynyttä koko maailmankaikkeudessa.

Maapalloa ei kuitenkaan pelasteta lopettamalla muovipillien käyttämistä ja juomalla kauramaitoa. Maapalloa ei pelasteta edes lihansyöntiä tai yksityisautoilua lopettamalla tai boikotoimalla Gina Tricota ja jättämällä Malediivien reissu tekemättä.

Sen sijaan maapallo pelastetaan tekemällä järkevää politiikkaa, joka sallii teknologisen kehityksen ja markkinatalouden toiminnan, jota globaalit instituutiot ohjaavat päästöverotuksella kestävämpään suuntaan. Tätä odotellessa yksittäiset ihmiset voivat hoitaa jo oman perheensä osuuden ja lopettaa murehtimisen maailman tuhoutumisesta.

Oliko hyvä?

Kommentit

Kirjoittaja Kommentti

Kirjoita uusi kommentti

HTML ei sallittu. BBCode ei sallittu.