Pulupalsta

Palstan hoitoa jo vuodesta 2006

Kuinka rikastua?

Arvosana: 5.00/5   Vierailuja: 832  Julkaistu: 2017-03-01  Muokattu: 2017-03-01
Avainsanat: sijoittaminen, raha, työ, säästäminen, tavara, tuottavuus
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Tämä on perusteltu kirjoitus, kuinka normaalituloinen voi rikastua vaivattomasti. Se on itse asiassa hyvin yksinkertaista: laitetaan 10 % palkkatuloista siirtymään automaattisesti matalakuluiseen ja hyvin hajautettuun rahastoon ja odotetaan muutama vuosikymmen. Tällaisia rahastoja ovat esimerkiksi Nordnetin kuluttomat Superrahastot sekä näitä paremmin hajautettu Seligsonin Pharos-rahasto.

Tämä kirjoitus ei sisällä sijoitusneuvontaa.

Artikkelihistoria

  • 2017-03-01 Artikkeli julkaistu.
  • 2017-01-11 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

1. Alkusanat

Motivaatio kirjoitukselle syntyi turhautumisesta, jota allekirjoittanut kokee nähdessään läheisten ihmisten langetessa epätietoisuudessaan kehnoon rahanhallintaan. Jokainen saa toki käyttää rahansa miten parhaakseen näkee, mutta muutamilla helpoilla toimenpiteillä pystyisi lähes jokainen vaurastumaan yllättävänkin vaivattomasti. Pankkien talletustileillä makaava raha kannattaisi sijoittaa lisäarvoa luoviin yhtiöihin. Tai jos käyttäisimmekin rahamme turhan krääsän sijaan elämyksiin ja palveluihin, niin koko eliökuntamme voisi paremmin.

Alkuun pitää vielä muistuttaa, että sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa, eikä allekirjoittaneella ole sellaista lupaa tai edes mitään alan koulutusta, joten vastuu on täysin lukijalla. Tämä kirjoitus ei siis sisällä sijoitusneuvontaa, vaan on vapaan ja riippumattoman henkilön kirjoittama.

2. Johdanto

On muutamia laillisia tapoja rikastua nopeasti ja helposti, kuten uhkapelaaminen, prostituutio ja periminen. Tai jos on valmis raatamaan vuosia ja keksii lisäksi hyvän idean, niin myös oman yrityksen perustamalla voi rikastua. Tässä kirjoituksessa keskitytään kuitenkin siihen, kuinka tavallinenkin palkansaaja voi rikastua.

On tärkeää korostaa, ettei raha ole itsetarkoitus vaan kaikki se, mitä rahalla saa. Rahalla on siis välinearvoa. Henkilöstä riippuen rahalla saa television, maailmanympärysmatkan, enemmän vapaa-aikaa tai vaikkapa mahdollisuuden rahoittaa jotain itselle tärkeää hyväntekeväisyysprojektia. Raha on vapautta tehdä mitä haluaa.

Tässä kirjoituksessa käsitellään ainoastaan taloudellisia pääomia, mutta tärkeitä pääomia on muitakin, kuten henkisiä ja sosiaalisia, joita voi kartuttaa vaikkapa opettelemalla kieliä, syömällä terveellisesti tai löytämällä uusia ystäviä.

Kuten yleisesti tiedetään, vaurastuminen on yleensä hidasta, mutta aivan yhtä yleinen on väärinkäsitys, ettei rikastumisesta pääsisi nauttimaan kuin vasta pitkän ajan päästä, kun on jo vanha kääkkä, ja jolloin rahalla ei enää ole merkitystä. Aivan totta, myös tässä hetkessä pitää nauttia elämästä, mutta välittömästi kun rahaa alkaa kertyä säästöön ja sijoituksiin, niin vaurastumisen positiivinen vaikutus alkaa tehota. Ensinnäkin syntyy mahdollisuus tehdä tai ostaa, mitä haluaa. Toisekseen omassa elämässään voi innostua näkemään myös muita tapoja vaurastua, siis kehittyä esimerkiksi henkisesti, sillä samat mekanismit toimivat siinäkin.

On tärkeää painottaa heti alussa suunnitelmien ja seurantojen merkitystä. Vaurastuminen tulee viemään vuosia, jonka aikana ihminen onnistuu useita kertoja pettämään itseään, ellei ole suunnitelmaa muistuttamassa, miten oli tarkoitus toimia. Sijoitussuunnitelman muoto on vapaa, mutta pakollinen. Tähän palataan tarkemmin kirjoituksen myöhemmässä osassa.

Monen ihmisen mielestä raha-asiat ovat tylsiä, jopa vastenmielisiä, eivätkä he halua uhrata lottovoittohaaveilun lisäksi ajatustakaan sille, miten rikastua. Siitä voi olla samaa mieltä, ettei rahan soisi olevan elämän keskiössä, mutta ehkä hieman paradoksaalisesti juuri varakkaiden ihmisten ei tarvitse miettiä tai varsinkaan murehtia raha-asioita.

3. Tulot ja menot

Rikastuminenhan tarkoittaa sitä, että tulot ovat suuremmat kuin menot. Tämä itsestäänselvyys on kuitenkin erittäin keskeinen huomio, sillä jos esimerkiksi veronpalautukset ja palkankorotukset siirtyvät suoraan kulutukseen, niin ihminen ei voi teoriassa, eikä käytännössä, rikastua.

Toisena itsestäänselvyytenä tiedetään, että vaurastuminen on sitä nopeampaa, mitä suurempi tulojen ja menojen välinen erotus on. Vaurastumista voi siis nopeuttaa sekä laskemalla menoja että nostamalla tuloja. Yleensä alussa menojen laskeminen on helpompaa, mutta koska lattia tulee vastaan ennen pitkää, niin käytännössä suurempi tarmo kannattaa keskittää tulojen kasvattamiseen.

Seuraavissa kappaleissa käsitellään kolmea keskeisintä keinoa vaikuttaa menojen ja tulojen tasapainoon: säästämistä, tienaamista ja sijoittamista. Kun nämä osa-alueet ovat kunnossa, voi itse siirtyä nauttimaan elämästä ja odottaa, kun korkoa korolle -ilmiö tekee ihmeellisen tehtävänsä. Paras hetki laittaa tämä matemaattinen rahakone töihin on juuri tänään, sillä mitä pidempään korkoa korolle -ilmiö pääsee vaikuttamaan, sitä enemmän sen eksponentiaalisesta luonteesta saa ilmaiseksi nauttia.

4. Säästäminen

Säästäminenhän tarkoittaa sitä, että osa saaduista rahoista pysyy itsellä, eikä tuhlaannu kaikkinensa hepeneisiin, herkkuihin tai härveleihin. Rahan voi käyttää myös arvoa paremmin säilyttäviin tavaroihin, kuten klassikkohuonekaluun tai akustiseen soittimeen, jolloin tavaran tarjoaman huvin lisäksi voi myöhemmin saada vielä omansakin takaisin.

Säästämistä, kuten mitään muutakaan, ei kannata viedä äärimmäisyyksiin, sillä ihminen kaipaa myös hupia. Moni varmasti tuntee iäkkäänpuoleisen ihmistyypin, joka on venyttänyt penniä koko elämänsä, mutta autuus ei silti ole löytynyt. Sen sijaan meidän Y-sukupolvemme ongelma on kaiken rahan tuhlaaminen ja jopa lisävelkojen kerääminen. Tässäkin asiassa optimi on ääripäiden välissä, mutta kuitenkin selvästi kallellaan säästämisen puolelle, sillä on parempi, että säästetty (ja sijoitettu) raha tekee työtä meidän hyväksi kuin että me itse raadamme jollekin toiselle velan korkoja maksaaksemme.

Mutta ällös huoli: säästäminen on helppoa ja alun jälkeen jopa koukuttavaa.

Seuraavassa on lista käytännön vinkkejä rahan säästämiseen. Ensimmäisenä listalla ovat ne, mistä on suurin hyöty suhteessa vaivannäköön (eli paras ROI).

  1. Luultavasti helpoin tapa aloittaa säästäminen on laittaa automaattisesti 10 % kuukausipalkasta siirtymään sivutilille tai vaikka suoraan sijoitusrahastoon. Osuutta voi myöhemmin nostaa, mutta kannattaa aloittaa maltillisesti, jottei koe menettävänsä mitään. Aikaa toimenpiteeseen menee noin 15 minuuttia ja se riittää - nyt lukija voikin hypätä seuraavaan kappaleeseen, Tienaaminen.
  2. Jos säästämiseen on mahdollisuus panostaa enemmän aikaa, niin kulutusta kannattaa seurata esimerkiksi Google Sheet -palvelussa tai älypuhelimen sovelluksella. Olennaista on nähdä, mihin rahaa kuluu: ruokaan, juomaan, vaatteisiin, tavaraan, liikenteeseen, viihteeseen, harrastuksiin... Lähes varmasti totuus yllättää jossain kohtaa ja jotain helposti säästettävää löytynee. Itsensä pettämisen jaloa taitoa ei tule väheksyä.
  3. Jos kulutuksen seuranta tuntuu liian työläältä, niin voi myös miettiä kriittisesti isoimpia menoeriä. Kannattaa selvittää esimerkiksi autoilun kokonaiskustannukset myös arvonaleneminen huomioiden. Toistuville kuukausilaskuille on havainnollistavaa laskea vuoden kokonaiskulutus. Sähkö-, vakuutus- ja liittymäsopimukset kannattaa kilpailuttaa vähintään kerran viidessä vuodessa. Kenties jokin harrastus vie todella paljon rahaa? Monien harrastusten syvempi ja mielenkiintoisempi taso ei vaadi niinkään rahaa vaan taitoa ja tyyliä. Uusia harrastusvälineitä kannattaa ostaa vasta, kun todistettavasti jatkaa harrastusta.
  4. Velkaa ei kannata ottaa kuin poikkeustapauksissa, ellei ole valmis kantamaan isoa riskiä. Ehkä asuntoa lukuunottamatta kaikki ostokset, auto mukaan luettuna, tulee aina suhteuttaa sen hetken varallisuuteen, sillä muuten varastaa rahaa tulevaisuuden itseltään ja vieläpä korkojen kera. Toisaalta jos on varma tulevaisuuden vaurastumisestaan ja haluaa tasaisemman elintason koko elämän ajalle, niin kulutuslaina voi olla nuorena perusteltu.
  5. Jos on ollut tapana ostaa paljon tavaraa, jotka ovat vuosien varrella kertyneet kaappeihin ja varastoon, niin nyt on erittäin hyvä aika aloittaa suursiivouksien suursiivous, sillä jokainen ylimääräinen neliömetri kustantaa elämän aikana useamman tuhat euroa. Tavaran vähentämisessä voi käyttää hyväksi esimerkiksi KonMari-menetelmää. Voi myös vain miettiä, milloin on jotakin tavaraa viimeksi käyttänyt ja kuinka helposti sen pystyisi tarvittaessa korvaamaan tai vuokraamaan. Rakkaimmat muistoesineet kannattaa tietenkin säilyttää ja ne, jotka eivät enää mahdu esille, voidaan säilyttää vaikkapa erillisessä muistolaatikkossa. Turhat tavarat on helpointa myydä kirpputorilla, mutta koska käytetyn tavaran myynnissä on yleensä vaikea päästä tuntipalkoille, niin joskus tavarat kannattaa suosiolla lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.
  6. Tavaran tiiviimpään säilyttämiseen hyviä ratkaisuja ovat esimerkiksi tehokas kirjahylly, erilaiset laatikot, läpinäkyvät jättipussit sekä monikäyttöiset ja tehokkaasti tilaa käyttävät huonekalut. Laadukkaat pakkausvälineet maksavat itsensä helposti takaisin. Varastotilan vuokraus on usein halvempaa kuin tavaroiden säilyttäminen asunnossa. Mitä enemmän tilaa saa raivattua, sen väljemmin voi asua ja kenties muuttaa myöhemmin pienempään asuntoon paremmalle alueelle, jolloin työmatka voi lyhentyä esimerkiksi 20 minuuttia, mikä tarkoittaa vuodessa 70 tuntia lisää virkeää vapaa-aikaa eli noin yhden lomaviikon verran!
  7. Pirkkaniksien sijaan kannattaa lukea Mr. Mustachen ja Pohatan blogeja.

Kaikkien kohtien läpikäymisen voi arvioida kestävän vähintään vuoden tai pari. Säästäminen on pitkäjänteistä puuhaa - mielellään koko elämän kestävää - mutta tässä vaiheessa riittää, kun aloittaa jostain nurkasta, sillä siitä seuraava kohennus sekä omaan mieleen että taloudelliseen tilanteeseen saavat aikaan positiivisen kierteen, joka motivoi jatkamaan.

5. Tienaaminen

Ihmisellä on tapana siirtää palkankorotukset lähes huomaamattaan suoraan elintasonsa kasvattamiseen. Tämän takia säästämistä ei saa koskaan unohtaa. Menoja ei voi kuitenkaan leikata loputtomiin, joten tulojen lisääminen on lopulta helpompi tapa vaurastua. Tässä kappaleessa käsitellään, kuinka tuloja voi kasvattaa.

Suurimmalle osalle ihmisistä helpoin tapa kasvattaa tuloja on palkkatyö. Riittävän suuren ja tasaisen tulovirran kerääminen erilaisilla sivutuloilla tai yksityisyrittämisellä vaatii erittäin paljon taitoa ja vaivannäköä. Toisaalta nykyään ovat lisääntymässä palvelut kuten Airbnb, Uber, Wolt ja Task Rabbit, joiden avulla lisätulojen kerääminen on helpompaa. Lisäksi on hyvä huomata, että vaikka pätkä- ja silpputöitä pidetään usein huonoina töinä, niin tekemällä erilaisia asioita näkee ja kokee maailmaa monipuolisesti, jolloin voi kehittyä taitavaksi yleisosaajaksi, jonka näkemyksiä ja taitoja voidaan tulevaisuudessa hyödyntää yllättävissäkin paikoissa yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa.

Jokaisen kannattaa rehellisesti selvittää omia vahvuuksia ja heikkouksiaan, ja pyrkiä kehittämään ja hyödyntämään niitä. Esimerkiksi psykologiset testit antavat osviittaa omista kyvyistä. On myös hyvä tunnustaa teorian ja käytännön erot ja se, että molempia tarvitaan. Ihminen oppii parhaiten tekemällä, mutta rinnalla on hyvä pitää myös teoriaopiskelua, jotta osaamisesta tulee kattavaa ja johdonmukaista. Myös oppimista kannattaa opetella.

Jos voi vielä vaikuttaa, mitä isona tekee, niin kannattaa tutustua Etlan arvioon siitä, mitkä ammatit tulevat säilymään seuraavien vuosikymmenten aikana.

Kannattaa selvittää, millaista mahdollisen työpaikan arki ja palkkakehitys on. Vaikka työssä viihtyminen on tietenkin tärkeää, niin kannattaa tehdä ero työn ja harrastuksen välille. Työnteon ensisijainen tarkoitus on tienata rahaa, jonka turvin voi vapaa-ajalla tehdä mitä haluaa. Jos valitsee työkseen harrastuksensa, niin voi käydä niinkin, ettei työn arki ole lähelläkään harrastuksen hyviä puolia. Lisäksi palkka voi olla vaatimaton, koska monissa harrastusmaisissa töissä kilpailu työ- ja opiskelupaikoista on kovaa. Haaveiden työtä voi todennäköisesti myös itseopiskella sekä tehdä vapaaehtoisena, ja siirtyä tositoimiin vasta vanhemmalla iällä, kun on saanut säästämällä kerättyä itselle varallisuutta varsinaisesta palkkatyöstä. Haaveilla on tapana muuttua elämän aikana, mutta varakkaalla on aina mahdollisuus vaihtaa alaa ja tehdä mitä ikinä haluaa.

Koska työnantajalla on aina viime kädessä päätäntävalta työnkuvan muutoksissa, niin palkkatulojen suotuisan kehityksen kannalta selvästi tärkeintä on tehdä mahdollisimman hyvin se, mitä työnantaja sillä hetkellä odottaa. Uuden, vaativamman ja mielenkiintoisemman työtehtävän täyttää todennäköisesti hän, joka on luotettavasti ja taitavasti hoitanut aiemmat tehtävänsä. Kannattaa myös joustaa silloin, kun siitä on työnantajalle merkittävää etua, mutta jos suostuu aina kaikkeen, voi päätyä yleisnakkikoneeksi. On myös hyvä olla reilu ja kannustava kaikkia työkavereita kohtaan riippumatta heidän työhistoriastaan, asemastaan tai ulkonäöstään.

Kun on riittävän pitkään hoitanut työtehtäväänsä mallikkaasti, voi paremmin vaikuttaa työnkuvansa kehittymiseen. Kannattaa opetella uusia taitoja, joista on hyötyä työssä. Kehityskeskustelussa on tärkeä selvittää, mitä työnantaja odottaa työntekijältä sekä millä tavoin työntekijä voisi kehittyä ja ansaita näin seuraavan palkankorotuksen. Työantajat eivät lähtökohtaisesti maksa palkkaa tutkintojen, taulukoiden tai työntekijän tarpeiden perusteella, vaan ennemminkin siitä lisäarvosta, minkä työntekijä tuottaa työnantajalleen. Työpaikkaa vaihtamalla on usein helpompaa saada palkankorotus.

Verosuunnittelulla ei tavallinen palkansaaja paljoa tienaa, koska summat ovat yleensä vaatimattomia, mutta toisaalta taas veroasioiden miettiminen on erittäin tympeää. Kotitalousvähennys, matkakorvaukset, työhuonevähennys sekä ammattikirjallisuuden vähentäminen voivat olla selvittämisen arvoisia. Aina voi tietenkin soittaa Verotoimiston ilmaiseen palvelunumeroon ja pyytää veroilmoituksen täyttämisessä kohta kohdalta apua.

Omien palkkatulojen seuranta on myös tärkeää. Hyviä menetelmiä ovat ajantasainen ansioluettelo sekä arkistoidut verotuspäätökset.

6. Sijoittaminen

Kun menot on saatu tuloja pienemmiksi, on aika katsoa miten ylijäävät rahat kannattaisi sijoittaa. Vaikka erilaisia sijoitusstrategioita on lukematon määrä ja terminologia kaiken lisäksi sekavaa, sijoittaminen on yllättävän yksinkertaista ja vaivatonta, kunhan vain tiedostaa muutaman virhekäsityksen ja psykologisen ansan. Tarkastellaan kuitenkin ensin, mihin sijoittaminen perustuu ja miksi siitä kannattaa olla kiinnostunut.

6.1. Motivaatio

Oikaistaan heti alkuun yleinen virhekäsitys, että sijoittamiseen tarvittaisiin tuhansia euroja rahaa. Allekirjoittaneella on salkussaan useita rahastoja, joihin voi sijoittaa vaikka euron kuukaudessa ilman lisäkustannuksia. Sijoittaminen kannattaa, vaikka ylimääräistä rahaa ei olisi kuin kymppi kuussa.

Valistunut ihminen tietää, että sijoittamisesta kannattaa olla kiinnostunut. On varmaankin olemassa hyvä syy, miksi vaikkapa valtion eläkerahastot tai vanhan rahan suvut ovat vahvasti mukana osakemarkkinoilla. Selitys on yksinkertainen matemaattinen lainalaisuus, jota ihmismieli ei hahmota ilman tietoa. Korkoa korolle -ilmiön eksponentiaalinen luonne tuottaa vaurautta, jota ei äkkiseltään arvaisi. Keskeistä on ymmärtää, että kun jotain tekee säännöllisesti, mieluiten päivittäin, on kehitys pitkässä juoksussa valtavaa, vaikkei lyhyellä tähtäimellä mitään huomaisikaan. Esimerkiksi oppiminen perustuu juuri tähän samaan kumulatiiviseen ilmiöön. Harmillisen moni lopettaa uusien taitojen opettelun koulun jälkeen, mutta korkoa korolle -ilmiötä voi hyödyntää myös sijoittamisessa.

Sijoittaa voi esimerkiksi metsään, taiteeseen, asuntoihin, yrityksiin tai velkakirjoihin. Eri sijoitusluokille yhteistä on se, että sijoittaja haluaa saada lainaamalleen rahalleen korvauksen, joka lopulta kattaa rahojen menettämisen riskin lisäksi myös riittävän suuruisen vaivanpalkan. Metsään sijoittava toivoo metsän kasvavan, taiteen ostaja uskoo jonkun toisen maksavan teoksesta vielä enemmän ja asuntosijoittajan vaivanpalkka syntyy vuokratuloista. Velkakirjat taas perustuvat siihen, että joku rahan tarpeessa oleva taho on valmis maksamaan saamalleen lainalleen korkoa. Yritykseen sijoittava sen sijaan luottaa siihen, että yrityksellä on maksavia asiakkaita jatkossakin. Ilman riittävää korvausta riskistä ja vaivannäöstä sijoittajien rahat hakeutuvat muualle.

Sijoitusten toimintamekanismi ei ole niin vankka luonnonlaki kuin painovoima tai evoluutio, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä voidaan olettaa, että jatkossakin metsä kasvaa, joku tarvitsee lainaa ja ihmisillä on tarpeita, joihin toisilla ihmisillä on ratkaisuja. Toisin kuin joskus väärin väitetään, reaalinen talouskasvu ei ole pysähtymässä esimerkiksi luonnonvarojen huvetessa. Ensinnäkin talouskasvu tapahtuu lisääntyvässä määrin immateriaalisesti ja toisekseen kasvua syntyy myös tuottavuuden lisääntymisen kautta, kun asioita tehdään entistä fiksummin. Lisäksi yritykset olisivat tuottavia jopa ilman talouskasvua, sillä niin kauan kuin ihminen maapallolla tallustaa, joku leipoo leipää, toinen kutoo sukkia ja kolmas tarjoaa heille työtilat ja -välineet. Eli jos ei odota ydinsodan alkavan lähivuosina, niin sijoittaminen kannattaa. Ja itse asiassa ydinsotaankin voi varautua allokoimalla salkustaan siivun jalometalleille ja käteiselle sekä varastoimalla kuivamuonaa ja muita kriisiaikana hyödyllisiä tarvikkeita.

Erilaisten sijoitusstrategioiden ja -kohteiden tuotto-odotus vaihtelee, mutta käytetään nyt esimerkkilaskelmassa Hannu Kahran vuonna 2009 tekemän Osakemarkkinoiden näkymät ja haasteet eläkesijoittamiselle -raportin lukua, 5.6 prosenttia, joka on globaaleilla osakemarkkinoilla toteutunut reaalinen tuotto tunnetun sijoitushistorian eli edellisen parin sadan vuoden aikana. Jos vaihtoehto sijoittamiselle on käytännössä rahojen säilyttäminen pankkitilillä, niin lukuun voidaan lisätä vielä inflaation vaikutus, jolloin päästään yleisesti käytettyyn seitsemän prosentin tuotto-odotukseen. Seuraavassa kaaviossa on esitetty kolme eri skenaariota, joista jokaisessa sijoitetaan kuukausittain 200 euroa. Ensimmäinen henkilö aloittaa sijoittamisen 20-vuotiaana, seuraava 30-vuotiaana ja myöhäisherännyt 40-vuotiaana. Nähdään huikealla tavalla, kuinka pitkän ajan kuluessa korkoa korolle -ilmiö kasvattaa kokonaispottia. Tärkeintä on aloittaa mahdollisimman aikaisin, mutta toki kuukausierän koollakin on merkitystä.

Korkoa korolle -ilmiön huikea vaikutus havaitaan pitkällä aikavälillä. Arviossa on käytetty 7 % tuotto-odotusta.

6.2. Riskit

Kuten jokainen valtuutettu sijoitusneuvoja joutuu aina muistuttamaan, mennyt ei ole tae tulevasta, eli että ennustaminen on mahdotonta. Tulevaisuudesta voidaan esittää todennäköisyyksiin perustuvia arvioita, mutta juuri mistään ei voida olla täysin varmoja. Huomenna voi esimerkiksi kuolla. Onneksi todennäköisyyksiin voi myös itse vaikuttaa riskienhallinnalla.

Sijoittamiseen liittyy monenlaisia riskejä, joista ilmeisin koskee itse sijoituskohdetta: metsä voi tuhoutua myrskyssä, taideteos tulla varastetuksi, asunto jäädä vuokraamatta, laina maksamatta tai yritys kääntyä tappiolliseksi. Poliittinen riski sen sijaan voi toteutua verotuskäytänteiden muutoksina tai vaikka yritysten, kiinteistöjen ja metsämaiden pakkolunastuksena. Markkinariski tarkoittaa tilannetta, missä jonkin suuren odottamattoman tapahtuman seurauksena koko toimialan yhtiöiden markkina-arvo laskee yhtiöistä itsestään riippumattomasta syystä. Muita riskejä ovat muun muassa valuutta- ja vastapuoliriski. Kaikista suurin riski on kuitenkin sijoittaja itse, joka tietämättään lankeaa helposti markkinamiesten virittämiin psykologisiin ansoihin.

Ei ole sattumaa, että sijoitusterminologia on usein sekavaa ja vaikeasti ymmärrettävää. Sijoituspalveluita ja -tuotteita myyvien pankkiiriliikkeiden liiketoimintamalli on saada sijoittaminen kuulostamaan maallikolle hankalalta, ellei peräti mahdottomalta. Totuus on kuitenkin juuri päinvastainen: sijoittaminen ei ole vaikeaa, eikä siihen tarvita hienopukuisia ammattilaisia, jotka eivät usein itsekään ymmärrä sijoittamisesta paljoakaan, vaan ovat yleensä vastavalmistuneita myyntimiehiä provisiopalkalla, joiden ainoa tehtävä on saada asiakas ostamaan mahdollisimman kalliita ja erilaisia piilokuluja kätkeviä sijoitustuotteita.

Toinen kartettava ammattikunta on kivijalkapankkien aktiiviset rahastonhoitajat, jotka perivät kyllä aktiivisen salkunhoidon mukaisia kuluja, mutta eivät useinkaan todellisuudessa hoida rahastoa aktiivisesti. He eivät toteuta siis omaa näkemystään ja strategiaansa, vaan piiloindeksoivat, eli rahastonhoitaja ainoastaan matkii jotain julkista markkinaindeksiä tai jopa toista rahastoa. Aidosti aktiiviseen sijoittamiseen ei moni kykene, sillä hieman strategiasta riippuen se vaatii yritysten tilinpäätösten tarkkaa ja oivaltavaa tutkimista sekä maailman syvällistä ymmärtämistä. On myös paljon helpompaa selittää asiakkaille miinusmerkkisiä kausia silloin, kun muutkin rahastot sukeltavat, kuin kulkea vastavirtaan ja epäonnistua ainoana rahastonhoitajana. Tällaisestä muka aktiivisesta rahastonhoidosta ei ole järkevää maksaa, koska paljon halvempia passiivisesti indeksiä seuraavia rahastoja voi ostaa myös itse. Ohittamalla välistävetäjät ja välttämällä turhat kulut, vaurastuminen on merkittävästi nopeampaa korkoa korolle -ilmiön ansiosta. Yksi sijoittamisen ikivihreistä ohjeista onkin kulujen minimointi. Nyrkkisääntönä yli prosentin kuluja voi pitää korkeina, mutta tarkalleen ottaen tämä riippuu sijoituskohteesta.

Yksi psykologinen ansa on ihmisen viehtymys uhkapeluuseen eli harhaan, missä juuri itsellä uskotaan olevan lähes yliluonnollinen taito tai onni valita oikeat kortit tai osakkeet. Tämä harha on erityisen vaarallinen, jos ensimmäiset sijoitukset sattuvat kehittymään positiivisesti, jolloin käsitys omista kyvyistä saa tukea. Se on kuitenkin varmaa, että globaaleilla osakemarkkinoilla kauppaa käyvät supertietokoneiden tekoälyt ja suuryritysten parhaimmat sijoitusanalyytikot tulevat aina olemaan nopeampia ja valistuneempia. Ylituoton, siis keskimääräistä paremman tuoton, saaminen markkinoilta on erittäin haastavaa ja vähintäänkin työlästä. Sijoittaminen ei ole onneksi kuitenkaan nollasummapeliä, vaan kuten edellä kerrottiin, metsät tulevat jatkossakin kasvamaan ja yritykset tuottamaan arvoa omistajilleen. Uhkapeliä muistuttavaa aktiivista päiväkauppaa ei vaadita, vaan se itse asiassa vain hidastaa vaurastumista viemällä rahaa ja aikaa. Riittää, kun omistaa tuottavia sijoituksia ja odottaa vuosikymmenen tai pari. Keskeistä on ymmärtää, ettei sijoittamisen tarvitse perustua siihen, että onnistuu ostamaan jotain, minkä arvo on markkinoilla viikon tai vuoden päästä korkeampi, vaan ennemminkin siihen, että kyseinen sijoitus tuottaa omistajalleen arvoa itsessään. Koska ihmisellä on kuitenkin vahva taipumus päästä tekemään myös omia sijoitusvalintojaan, niin sitä varten on olemassa tämän vietin huomioon ottava ydin-satelliitti-malli. Tähän palataan tarkemmin myöhempänä.

Ihmisellä on myös alttius uskoa hyviin tarinoihin ja unelmiin. Tämä ihmismielen sinänsä kiva ja tarpeellinen psykologinen piirre on pystytty osoittamaan tieteellisissä tutkimuksissa. On houkuttelevampaa ostaa kasvuyhtiöitä, joilla on kiehtova ja kaiken huomioon ottavalta kuulostava suunnitelma, kuin tylsiä ja harmaita asemansa vuosikymmeniä sitten vakiinnuttaneita yhtiöitä. Hyvin usein on vain niin, että kasvusuunnitelma ei ollutkaan realistinen eikä tuottava liiketoiminta onnistukaan. Vakiintuneet yritykset sen sijaan ovat jo todistaneet kannattavuutensa. Hieman sama asia koskee uusia toimialoja: Monet luulevat, että kun syntyy uusi nopeasti kasvava, tai ainakin poliittisesti hypetetty toimiala, kuten cleantech, peliteollisuus tai robotiikka, että jokainen alalla toimiva yritys tulee automaattisesti olemaan kannattava. Päinvastoin käy usein niin, että vain muutama parhaiten hoidettu yritys pysyy pystyssä, mutta näiden poimiminen satojen muiden joukosta toimialan kehittymisen alussa on lähes mahdotonta. Yleinen sijoitusneuvo kuuluukin, että sijoita vain sellaisiin yrityksiin, jonka ansaintamallin ymmärrät.

Riskejä on siis monenlaisia, mutta niitä voi onneksi hallita ja vähentää. Kokonaan niitä ei voi kuitenkaan välttää, sillä ilman riskiä ei ole tuottoakaan. Tärkeimmät huomiot riskienhallinnassa ovat itsensä valistaminen ja sijoitusten hajauttaminen, mitä voi tehdä ajallisesti, maantieteellisesti sekä toimiala- ja sijoitusluokkakohtaisesti. Sijoitussuunnitelmaa tehdessä tulee jokaisen määrittää oma riskinsietokykynsä.

6.3. Sijoitusluokat

Käydään seuraavaksi luettelomaisesti läpi erilaisia sijoitusluokkia. Usein sijoittamisella viitataan korkeimpien tuotto-odotusten takia juuri osakesijoittamiseen, mutta myös muista sijoitusluokista kannattaa olla kiinnostunut ainakin riskienhallinnan näkökulmasta. Jokaisen luokan esittelyn yhteydessä on mainittu ainakin sijoituksen tuottomekanismi, tavanomainen tuotto-odotus, riski- ja kulutaso sekä kuinka helppo sijoituskohteella on käydä kauppaa eli onko se likvidi.

6.3.1. Osakkeet

Osake on osuus yrityksestä - täsmälleen ottaen osakeyhtiöistä. Yritysten tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa, joten osakkeita omistamalla pääsee osalliseksi yrityksen menestyksestä. Osakeyhtiö on ihmiskunnan nerokkain arvonluontimekanismi, josta kaikki pääsevät nauttimaan verotulojen, työpaikkojen ja omistamisen kautta. Osakeyhtiöitä on sekä julkisessa pörssissä noteerattuja että listaamattomia. Osakeyhtiön tuottomekanismi perustuu sen kykyyn luoda innovaatioiden ja työn kautta lisäarvoa, josta voidaan maksaa osuus yrityksen omistajille, jotka riskiä kantamalla mahdollistavat yrityksen toiminnan. Konkreettisesti yritys tuottaa omistajilleen vaurautta osinkojen ja mahdollisen arvonnousun muodossa.

Eri sijoitusluokista juuri osakkeilla on historiallisesti ollut korkein riski- ja tuotto-odotus. Yritykset voivat joutua konkurssiin, jos ne eivät kykene sopeutumaan ympäristön muutoksiin. Osakesijoittamisen riskiä voidaan kuitenkin pienentää hajauttamalla eli omistamalla useiden yritysten osakkeita eri toimialoilta ja maantieteellisiltä alueilta. Riskitasot vaihtelevat myös eri yritysten välillä: esimerkiksi sähköyhtiön tuottomekanismi on lähes idioottivarma, mutta uutta lääkettä kehittävän yrityksen tulevaisuus voi olla yhden viranomaispäätöksen varassa. Lisäksi osakkeiden arvo voi muuttua pörssissä hyvinkin nopeasti, ja koska näitä muutoksia on käytännössä mahdotonta ennustaa, niin osakkeita tulisi omistaa mahdollisimman pitkään, vähintään kymmenen vuotta, jotta historiallinen keskituotto, 5.6 % vuodessa, toteutuisi.

Osakkeen arvo määräytyy julkisella markkinapaikalla, pörssissä, lähes reaaliaikaisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Markkinatoimijat, siis myyjät ja ostajat, arvioivat omista lähtökohdistaan yrityksen tulevaisuutta, osingonmaksukykyä ja mahdollisia riskejä sekä viime kädessä sitä, millä hinnalla he voisivat osaketta omistaa.

Yksi osakesijoittamisen erityispiirre on likvidit markkinat, eli osakkeilla on helppo käydä kauppaa. Metsää, taidetta tai kiinteistöjä ei voi tuosta vain kotisohvalta tänä iltana myydä ja ostaa. Osakkeita voi pörssin lisäksi hankkia myös rahastojen ja muiden erilaisten rahoitusvälineiden kautta.

  • tuotto ja riski: korkea
  • kulu: matala
  • likvidi: kyllä

6.3.2. Velkakirjat

Velkakirjan tuotto syntyy lainanantajalle maksetusta korosta, jonka täytyy olla sitä suurempi, mitä epävarmempi takaisinmaksaja lainanottaja on. Esimerkiksi kirjoitushetkellä (2017-02-05) Suomen valtion kymmenen vuoden valtionlainojen, siis obligaatioiden, keskikorko on 0.60 %, ja vaikkapa Venäjän valtiolla se on 8.06 %. Eli ostamalla Venäjän valtion liikkeelle laskeman velkakirjan saa sijoitukselleen kymmenen vuoden aikana 8.06 % vuosikoron, ellei Venäjän valtio päätä jättää lainan maksamatta, kuten kävi vuonna 1998. On olemassa myös yritys- ja vertaislainoja. Periaatteessa mikä tahansa taho voi laskea liikkeelle velkakirjoja ja kysyä, josko jokin toinen taho haluaisi antaa lainaa ehdotetulla korolla.

Velkakirjoilla käydään kauppaa myös jälkimarkkinoilla, joten niiden arvo määräytyy osakkeiden tapaan jatkuvasti uudestaan, vaikkakin normaalitilanteessa osakkeita maltillisemmin, koska lainanottajan lainanmaksukyky ei yleensä muutu nopeasti. Jos esimerkiksi Venäjän valtio kehittyisi vakaampaan suuntaan ja vaikkapa vuoden päästä uusien velkakirjojen korko olisi ainoastaan 4.00 %, niin vanha velkakirja 8.06 % korolla olisi aiempaa arvokkaampi, koska sen omistaja saisi edelleen tuottoa 8.06 %:n mukaan, mutta riski olisi siis alempi 4.00 %:n mukaisesti. Velkakirjojen arvo määräytyy siis nurinkurisesti: kun korko laskee, niin olemassa olevien velkakirjojen arvo nousee ja päinvastoin.

Lainanottajan maksukyvyn lisäksi myös laina-aika vaikuttaa riskiin. Mitä pidempi lainan juoksuaika on, sen todennäköisemmin ehtii tapahtua jotain odottamatonta, jonka seurauksena lainanottaja ei pystykään maksamaan lainaa takaisin. Tästä syystä usein puhutaan erikseen lyhyistä ja pitkistä korkopapereista. Lyhyillä viitataan korkeintaan vuoden pituisiin velkakirjoihin, joiden ottajia ovat yleensä pankit, kunnat ja muut vakavaraiset tahot. Lyhyiden korkopapereiden riski ja tuotto-odotus ovat samaa suuruusluokkaa pankkitalletusten kanssa eli hyvin matalia.

Velkakirjoihin liittyy valuuttariski, jos laina on laskettu liikkeelle eri valuutassa kuin millä sijoittaja toimii. Perinteisesti korkosijoitusten on nähty toimivan osittain vastasyklisesti osakkeiden kanssa, eli niillä on osakesalkkua tasapainottava vaikutus. Velkakirjojen likviditeetti vaihtelee, mutta esimerkiksi valtio-obligaatioiden jälkimarkkinat ovat aktiiviset.

Lainanottaja ja -antaja voivat toki sopia velkakirjasta keskenäänkin, mutta yleisempi tapa sijoittaa velkakirjoihin lienee silti korkorahastojen kautta.

  • tuotto ja riski: kohtalainen
  • kulu: matala
  • likvidi: kyllä

6.3.3. Talletukset

Pankkitalletus on yksi matalariskisimmistä sijoituksista - ainakin jos luottaa valtion kaikkivoipaisuuteen, sillä esimerkiksi Suomen valtio takaa kaikki pankkitalletukset 100 000 euroon asti. Talletusten tuottomekanismi on oikeastaan sama kuin velkakirjoilla, koska talletus on itse asiassa asiakkaan pankille antama velkakirja. Pankki sijoittaa saamansa rahat ja maksaa tästä takaisin asiakkaalle yleensä vaatimattoman ja usein inflaatiotakin pienemmän koron. Pankkitalletuksia on helppo tehdä, paitsi poliittisesti epävakaassa tilanteessa, jolloin käteiselle saatetaan asettaa nostorajoituksia.

  • tuotto ja riski: matala
  • kulu: matala
  • likvidi: kyllä

6.3.4. Metsä

Metsään sijoittaminen on konkreettista, sillä tuotto perustuu puunkasvuun ja kulut metsänhoitoon. Myrsky voi tuhota metsää tai maa voidaan pakkolunastaa harvinaisessa poikkeustilanteessa. Metsää voi omistaa myös rahastojen kautta. Metsäsijoitus voi tuottaa myös elämyksiä, jos haluaa samoilla omilla mailla. Metsäsijoitusten tuotto on yleensä melko matala, mutta vakaa. Metsämarkkinat eivät ole likvidit, vaan niihin sijoittava voi joutua odottamaan vuosiakin, jos haluaa ostaa tai myydä metsää tietyltä alueelta.

  • tuotto ja riski: kohtuullinen
  • kulu: korkea
  • likvidi: ei

6.3.5. Kiinteistöt

Kiinteistö- ja asuntosijoittamisen tuottomekanismi on vuokranmaksu ja mahdollinen arvonnousu. Asuntosijoittaminen vaatii yleensä paljon pääomaa ja muita sijoitusluokkia suurempaa vaivannäköä, kun joudutaan etsimään uusia vuokralaisia ja järjestämään remontteja. Toisaalta asunnon ostamiseen on muita sijoitusluokkia helpompi saada lainaa, jota voidaan käyttää velkavipuna korkeamman tuotto-odotuksen saavuttamiseksi. Toisaalta pienenä riskinä on loppuelämän velkavankeus, sillä vaikka asunnon arvo voi laskea jopa negatiiviseksi, niin laina säilyy ja voi jopa kasvaa korkojen noustessa, tai vaikkapa euron hajotessa, niin suureksi, ettei sitä pysty koskaan maksamaan takaisin.

Asuntoja ja kiinteistöjä voi omistaa joko suoraan tai rahastojen kautta. Suoraan omistamalla hajautus jää usein heikoksi, ellei ole mahdollisuutta ostaa erilaisia asuntoja eri alueilta. Toisaalta asuntorahastoilla on yleensä korkea kulurakenne, eikä vaihtoehtoja ole ainakaan kirjoitushetkellä montaa (2017-02-05).

Asuntosijoittaminen ja varsinkin oman asunnon ostaminen vaatisivat erillisen kirjoituksen.

  • tuotto ja riski: korkea
  • kulu: korkea
  • likvidi: ei

6.3.6. Taide

Taidesijoittamisen tuottomekanismi perustuu hupiarvon lisäksi mahdolliseen arvonnousuun, eli siihen että sijoittaja kykenee näkemään tai mieluummin itse määrittämään, mistä taideteoksesta tullaan myöhemmin maksamaan korkeampi hinta. Kaupankäynti taideteoksilla on hidasta ja hankalaa. Taideteos voidaan vakuuttaa tuhoutumisen ja varkauden riskin varalle.

  • tuotto ja riski: matala ja korkea
  • kulu: korkea
  • likvidi: ei

6.3.7. Raaka-aineet

Raaka-aineiden sijoitustuotto perustuu mahdolliseen arvonnousuun sekä jalostusarvoon, jos sijoittaja kykenee jalostamaan raaka-aineesta jotain arvokkaampaa. Raaka-aineet säilyttävät yleensä hyvin arvonsa, joten niitä voidaan käyttää hyväksi riskienhallinnassa. Raaka-aineilla ei ole siis itsessään tuottomekanismia, joten niiden tuotto-odotus on olematon.

Raaka-aineita voi ostaa sekä suoraan että rahastojen kautta. Nikkeliä tai uraania harvempi haluaa itse varastoida, mutta esimerkiksi kulta ja vilja voivat olla tarpeen myös fyysisessä muodossaan, jos järjestäytynyt yhteiskunta romahtaa. Raaka-aineilla, kuten vaikkapa hopealla, voi olla myös hupi- ja käyttöarvoa. Raaka-aineisiin kohdistuvat varkauden ja tuhoutumisen riskit.

  • tuotto ja riski: matala
  • kulu: korkea
  • likvidi: ei

6.3.8. Valuutat

Valuuttaa ei voi oikeastaan edes pitää sijoituksena, koska se ei tuota mitään, mutta omistamalla eri valuuttoja voidaan pienentää sijoitussalkun valuuttariskiä. Ei ole tavatonta maailmanhistoriassa, että jokin valuutta joutuu hyperinflaatioon tai tulee jokin muu poliittinen kriisi. Valuuttaa voi omistaa suoraan käteisenä, jolloin sillä voi olla myös hupiarvoa. Poikkeustilanteissa käteinen voi olla ainoa toimiva maksuväline, ja esimerkiksi hyvin arvoa säilyttävä Yhdysvaltojen dollari on monissa epävakaissa maissa paikallista valuuttaa halutumpaa. Käteiseen kohdistuvat varkauden ja tuhoutumisen riskit.

  • tuotto ja riski: matala
  • kulu: matala
  • likvidi: kyllä

6.4. Sijoitusvälineet

Sijoitusvälineet, toiselta nimeltään sijoitusinstrumentit, ovat keinoja omistaa sijoituskohteita. Yleisimpiä välineitä ovat suoraan sijoittaminen, rahastot sekä erilaiset johdannaiset. Seuraavassa käydään läpi näiden hyviä ja huonoja puolia. Yleisesti voidaan sanoa, että pienet kulut ja yksinkertainen toimintaperiaate ovat hyviä ominaisuuksia, mutta joskus niistäkin kannattaa tinkiä.

Eri sijoitusvälineillä on monenlaisia kuluja, joita voi olla hyvin vaikeaa arvioida tarkasti. Suoraan ostaessa pitää yleensä maksaa ainakin kaupankäyntipalkkio, mutta joskus myös säilytyspalkkio. Rahastojen osalta laki vaatii kertomaan kokonaiskulut, mutta senkin lisäksi kustannuksia syntyy yleensä ainakin spreadistä, arbitraasista ja valuutanvaihdosta. Allekirjoittaneen mielestä kulurakenteiden täydellisen kattava selvitys ei ole vaivan väärti, joten tässä kirjoituksessa käsitellään kuluja yleisellä tasolla. Toisaalta rahastojen suosion kasvun myötä erityisesti piilokuluja aiheuttava arbitraasi-ilmiö huolestuttaa.

6.4.1. Suoraan omistaminen

Melkein kaikkia sijoitusluokkia voi omistaa suoraan. Osakkeita ostetaan yleensä pörssistä, taidetta ja kultaa kauppiailta, valuuttaa esimerkiksi pankista sekä metsää ja asuntoja niitä myyviltä tahoilta. Sen sijaan velkakirjat vaativat usein liian suuria pääomia yksityishenkilöiden suoraan ostettaviksi. Välistä vetäjien puuttuessa suoraan ostamisen kiistattomia etuja ovat yksinkertaisuus sekä matalat kulut, kun osto- ja myyntierät ovat riittävän suuria. Toisaalta suoraan ostamiseen liittyy epäsuoria kuluja, joita syntyy yritysten tutkimiseen kuluvan ajan takia. Pörssikaupoissa on tyypillisesti kiinteähintainen kaupankäyntikulu, joten karkeasti ottaen alle tuhannen euron osakekauppoja ei kannata tehdä suoraan.

Sijoituskohteita suoraan omistamalla voidaan välttää vastapuoliriski, sillä omassa kassakaapissa olevaa kultaharkkoa tai setelinippua ei vielä nuijan kopautuksella viedä. Sen sijaan kiinteistöjä ja metsää on kriisitilanteessa vaikeampi puolustaa riippumatta siitä, omistaako niitä suoraan vai esimerkiksi rahaston kautta. Myös osake- ja velkakirjojen omistajuudet lienevät hakkeroitavissa nykypäivänä. On hyvä huomata, ettei rahastoyhtiön mahdolliseen konkurssiin liity vastapuoliriskiä, sillä rahaston varat eivät ole rahastoyhtiön omaisuutta.

Yrityksen toimintaa ja pärjäämistä maailman myrskyissä tulee todennäköisesti seurattua aktiivisemmin suoraan omistamalla, koska kaikkien rahastoissa olevien yritysten seuraaminen on yleensä liian työlästä. Tämän takia suoraan omistaminen voi olla mielekkäämpää ja opettavaisempaa. Toisaalta seuraamisesta voi tulla liiankin aktiivista, jolloin parhaassa tapauksessa tuhlautuu ainoastaan paljon aikaa talousuutisten lukemiseen, mutta huonommassa tapauksessa päätyy vastoin omia suunnitelmia ja periaatteita käymään kiihkeää päiväkauppaa uusimpien trendien innoittamana, jolloin kulujen kasvun myötä omat pitkän aikavälin tuotot laskevat, mutta välittäjäfirma kiittää.

Suoraan ostamalla on myös vaikeampi hajauttaa sekä ostaa eksoottisempia sijoituskohteita, koska niitä joko ei löydy pörssistä ollenkaan tai sitten kertaoston vähimmäismäärä on liian korkea.

6.4.2. Rahastot

Sijoitusrahastoja on monenlaisia, mutta yleisesti ottaen niiden ero suoraan sijoittamiseen on se, että joku taho, eli rahastoyhtiö, hoitaa useita eri arvopapereita sisältävää kokonaisuutta, jonka osaomistajaksi sijoittaja pääsee ostamalla rahasto-osuuksia rahastoyhtiöltä. Rahastot ovat vaivattomia, koska salkunhoitaja tekee sijoitusvalinnat asiakkaan puolesta, mutta toisaalta myös kulut ovat yleensä suoraan omistamista korkeammat.

On olemassa muun muassa osake-, korko-, yhdistelmä-, raaka-aine-, asunto- ja vipurahastoja sekä rahastojen rahastoja. Käytännössä kaikille sijoitusluokille ja niiden erilaisille kombinaatioille on olemassa rahastoja, sillä pankkiiriliikkeet luovat ahkerasti uusia tuotteita, joiden sisältö ja tuottomekanismi voisivat kuulostaa jonkun asiakkaan mielestä hyvältä.

Rahastot voidaan jakaa aktiivisiin ja passiivisiin rahastoihin, joista jälkimmäinen tunnetaan myös termillä indeksirahasto. Aktiivisessa rahastossa salkunhoitaja tekee tai ainakin väittää tekevänsä sijoituspäätökset oman näkemykseensä perustuen. Tästä vaikeasti toteen näytettävästä ammattitaidosta, eli siis kyvystä ennustaa tulevaisuutta, peritään usein hävyttömän korkeita kuluja, mikä hidastaa voimakkaasti sijoitustuottojen kasvua. Sen sijaan passiivisen rahaston sijoitusvalinnat tapahtuvat automaattisesti johonkin objektiivisesti mitattavaan asiaan perustuen. On olemassa esimerkiksi indeksirahasto, joka sijoittaa OMX Helsinki 25 -indeksiin eli Suomen 25 suurimman pörssiyhtiön osakkeisiin täsmälleen sillä painoarvolla kuin niiden kulloinenkin markkina-arvo on (ylittämättä kuitenkaan yhtiökohtaisesti 10 % painoa). Koska passiivisen rahaston salkunhoitajan ei tarvitse tehdä sijoituspäätöstensä tueksi tarvittavaa tutkimustyötä, niin passiivisten rahastojen kulut ovat selvästi matalampia kuin aktiivisten rahastojen.

Lisäksi on olemassa suoraan pörssistä ostettavia indeksiosuusrahastoja, jotka tunnetaan myös nimellä pörssinoteeratut rahastot, pörssirahastot sekä lyhenteellä ETF (Exchange-Traded Fund). Pörssirahastojen kulut muodostuvat rahastoyhtiön hallinnointikulujen lisäksi kaupankäyntikuluista, jotka voivat olla merkittäviäkin, jos kertaostokset ovat pieniä. Kannattaa huomioda, että markkinoilla on myös synteettisiä ETF:iä, jotka eivät omista kohteena olevia arvopapereita suoraan vaan johdannaisten kautta, jolloin niihin kohdistuu vastapuoliriski.

Halvimpien pörssirahastojen hallinnointikulut ovat ainoastaan 0.05 %, kun taas joidenkin aktiivisten rahastojen kulut voivat olla jopa yli 3 %. Korkeilla kuluilla on musertavan paljon korkoa korolle -ilmiötä heikentävä vaikutus.

6.4.3. Johdannaiset

Markkinoilla on myös koko joukko erilaisia johdannaisinstrumenttejä, joiden tuotto perustuu jonkin toisen tai useiden eri sijoituskohteiden arvoon. Johdannaisia voidaan hyödyntää riskienhallinnassa. Esimerkiksi lentoyhtiö voi haluta varautua liiketoimintansa kannalta kriittiseen polttoaineen hinnannousuun ostamalla johdannaista, jonka arvo nousee, kun polttoaineen hinta nousee. Johdannaisia käytetään lähinnä erikoistilanteissa.

Allekirjoittanut ei ole perehtynyt johdannaismarkkinoihin, koska pääsääntöisesti yksityishenkilön ei kannata sijoittaa johdannaisten kautta, vaikka ne varmasti joskus kuulostavat houkuttelevilta. Johdannaisia ovat ainakin optiot, debentuurit, sertifikaatit, swapit, futuurit, termiinit ja warrantit.

6.5. Sijoitusstrategiat

Tämän kappaleen aiheena ovat erilaiset sijoitusstrategiat, eli miten valita sijoituskohteet. Vaikka kirjoituksessa pyritäänkin käsittelemään eri sijoitusluokkia tasavertaisesti, niin tässä kappaleessa tarkastellaan nimenomaan osakesijoittamisen strategioita, koska - sanottakoon se tässä kohtaa suoraan - osakkeet ovat paras sijoitusluokka. Se voi johtua myös siitä, ettei allekirjoittanut ole itse perehtynyt asunto-, metsä- tai taidesijoittamiseen. Lisäksi valuutoille, velkakirjoille tai raaka-aineille ei yleensä kannata antaa isoa painoarvoa salkussa, joten myöskään niiden valintastrategioilla ei ole niin suurta merkitystä.

Osakesijoitusstrategiat voidaan karkeasti jakaa kahteen päälinjaan: aktiiviseen ja passiiviseen sijoittamiseen, eli tehdäänkö sijoituspäätöksiä aktiivisesti näkemystä ottamalla vai passiivisesti johonkin objektiivisesti mitattavaan asiaan pohjautuen. Aktiivinen on passiivista sijoittamista työläämpää, ellei anna sitä salkunhoitajan tehtäväksi, sillä aktiivisessa sijoittamisessa sijoituspäätöksiä, siis ostaakko vaiko myydä, tehdään tyypillisesti päivittäin, kun taas passiivisen sijoittamisen voi automatisoida. Aktiivinen sijoittaminen myös tuottaa keskimäärin passiivista sijoittamista heikommin johtuen aktiivisemmasta kaupankäynnistä syntyvistä kuluista. Lisäksi on olemassa vielä hybridimalli, eli että sijoittaja on aktiivisesti passiivinen. Tällöin sijoittaja ottaa näkemystä esimerkiksi kerran vuodessa sijoitussuunnitelmaansa tarkastaessaan, että jatkaako nykyisellä strategialla, vai muuttaako jotain. Yksittäisen sijoittajan salkku voi toki sisältää samanaikaisesti sekä aktiivisia että passiivisia sijoituksia tai näiden yhdistelmiä.

Voidaan siis sanoa, että passiivinen sijoittaminen on keskimäärin aktiivista sijoittamista parempi vaihtoehto, koska passiivinen tuottaa paremmin ja vieläpä pienemmällä vaivalla. Toisaalta, koska markkinat eivät ole täydellisen tehokkaat, eli että kaikki julkisesti saatavilla oleva tieto olisi jo huomioitu osakkeiden nykyarvossa, voi osaava ja ahkera (tai onnekas) sijoittaja löytää markkinoilta yli- tai alihinnoiteltuja osakkeita ja saavuttaa näin ylituottoa. Tämä on kuitenkin erittäin harvinaista varsinkin pitkällä aikavälillä, koska markkinat tasaavat väliaikaiset hinnoitteluvirheet, jolloin sijoittajan täytyisi löytää aina uusia väärin hinnoiteltuja osakkeita. Lisäksi, mitä enemmän kauppaa käy, eli mitä enemmän maksaa kaupankäyntikuluja, sen todennäköisemmin aktiivinen sijoittaja saa markkinoiden keskituottoa heikomman tuoton. Tämä lainalaisuus koskee kaikkia sijoittajia ja tästä syystä myös suurin osa aktiivisista salkunhoitajista saa alituottoa, koska he tyypillisesti käyvät paljon kauppaa. Asiakkaille näet on usein vaikeaa perustella, miksei ole tehnyt mitään. Jos sen sijaan hyväksyy, ettei itsellä todennäköisesti ole keskimääräistä parempaa näkemystä tai ainakaan halua käyttää valtavasti aikaa sen saavuttamiseksi, on looginen johtopäätös tyytyä markkinoiden keskituottoon mahdollisimman pienillä kuluilla.

On kuitenkin olemassa tiettyjä psykologisiin tutkimuksiin ja historialliseen markkinadataan perustuvia näkemyksiä, jotka antavat ymmärtää, että markkinoilla olisi mahdollista saavuttaa tietyillä periaatteilla ylituottoa myös jatkossa, vaikka kyseiset periaatteet ovat olleet julkista tietoa jo pitkään. Käydään seuraavaksi läpi joitakin yksittäisiä strategioita, joita allekirjoittanut on vakavissaan tutkinut.

6.5.1. Osakepoiminta

Aktiivisen sijoittamisen yleisin muoto lienee osakepoiminta, missä sijoittaja valitsee jollakin periaatteella osakkeet, joita ostaa tai myy. Valinta perustuu tyypillisesti sekä mitattaviin eli kvantitatiivisiin että laadullisiin eli kvalitatiivisiin asioihin. Mitattavaa dataa saa helposti esimerkiksi yritysten tunnusluvuista, mutta laadullinen vertailu perustuu viime kädessä sijoittajan arvioon, jonka hän on muodostanut esimerkiksi kuuntelemalla yritysjohtoa tai lukemalla toimialan tulevaisuudennäkymistä. Jos sijoitusvalinnat perustuisivat ainoastaan mitattaviin asioihin, voisi sijoittamisen automatisoida.

Mitä paremmin tuntee yrityksen, sen toimialan ja maailman ylipäänsä, sen todennäköisemmin sijoittaja kykenee menestyksekkääseen osakepoimintaan. Koska globaaleilla markkinoilla ovat samoilla apajilla myös maailman parhaat sijoitusanalyytikot ja edistyksellisimmät tekoälyt, niin ylituottoon pääseminen on erittäin haastavaa. Toisaalta osakepoiminta voi jollekin olla mielekäs harrastus, josta voi olla halukas maksamaan hieman.

Yleensä osakepoimija ei käy läpi kaikkia tarjolla olevia osakkeita vaan etsii kiinnostavia yhtiöitä jonkin tietyn periaatteen mukaan. Sijoittaja voi olla esimerkiksi oman ammattinsa vuoksi kiinnostunut lääkealan yhtiöistä, koska uskoo tuntevansa ne tavallista paremmin tai vastaavalla tavalla katselee vaikkapa pelkästään suomalaisten yhtiöiden osakkeita. Sijoittaja voi olla myös kiinnostunut ideologisista syistä esimerkiksi ympäristöteknologian yhtiöistä, tai haluta salkkuunsa ainoastaan osinkoaristokraatteja.

6.5.2. Taikakaavat

Yksi aktiivisesti passiivisen sijoittamisen muoto on valita mitattavat asiat ja niitä yhdistävä kaava, jonka mukaan sijoitusvalinnat tehdään. Muutamia tunnetuimpia kaavoja ovat Magic formula ja Piotroskin menetelmä. Aktiivista sijoittamisessa on siis se, että kaavassa käytettävien muuttujien valinta on näkemyksen ottamista, mutta kun sen on tehnyt, niin kaavan mukaan sijoittaminen voidaan tehdä passiivisesti.

Esimerkiksi Piotroskin menetelmä perustuu siihen, että kirjanpitoarvoltaan halpojen mutta tietyiltä tunnusluvuiltaan laadukkaiden yhtiöiden osakkeet ovat historiallisesti tuottaneet keskimääräistä paremmin. Menetelmä hyödyntää muun muassa ihmisen psykologista harhaa, jossa kasvuyrityksien tarjoamat haaveet arvostetaan korkeammalle arvoyhtiöiden tylsien ja vakiintuneiden tuottojen kustannuksella, sekä sitä, että pienet yhtiöt eivät kiinnosta isoimpia institutionaalisia sijoittajia, joiden pitää pystyä ostamaan kerralla suuri määrä sijoituskohteena olevan yrityksen osakkeita.

6.5.3. Kasvusijoittaminen

Monet ovat tietämättään kasvusijoittajia, koska ihmiset ovat luonnostaan optimisteja ja kiinnostuvat helpommin yhtiöiden kertomista kasvusuunnitelmista kuin asemansa jo vakiinnuttaneista ja vakaata tuottoa tekevistä arvoyhtiöistä. Kasvusijoittamisesta voi toki olla myös tietoisesti kiinnostunut esimerkiksi sijoittamalla aloitteleviin startup-yrityksiin ja toivomalla näin pystyvänsä korkealla riskillä kymmen- tai satakertaistamaan sijoitetun pääoman. Joillekin uusien pienten yritysten tukeminen voi olla myös ideologista, ja toisaalta yrityksen toimintaa läheltä katsominen ja joskus jopa neuvominen voi tarjota sisältöä elämään, josta on valmis maksamaan.

6.5.4. Tekninen analyysi

Tekninen analyysi on sijoitusstrategia, jossa pyritään ennustamaan osakkeen tulevaa kehitystä tutkimalla ainoastaan osakkeen historiallista kehitystä. Momentumin ja liukuvien keskiarvojen matemaattiset mallit vaikuttavat äkkiseltään houkuttelevilta, mutta on vaikea uskoa, etteivät teknisen analyysin keinot olisi jo supertietokoneiden täysimääräisesti hyödyntämiä.

6.6. Kertaus

Ennen tositoimiin siirtymistä, kerrataan vielä lyhyesti sijoittamisen keskeisimmät huomiot.

Sijoitettu raha luo sijoittajalle vaurautta korkoa korolle -ilmiön avulla. Velallinen sen sijaan on ilmiön maksajapuolella. Markkinoiden ajoittaminen on erittäin vaikeaa, koska ensinnäkin tulevaisuutta on lähes mahdotonta ennustaa ja toisekseen maailman parhaat suursijoitajat toimivat samoilla markkinoilla. Yleensä järkevintä on tyytyä markkinoiden keskituottoon ja minimoida sijoituskulut, varsinkin jos huomioi aktiiviseen sijoittamiseen tarvittavan ajankäytön.

Oikea hetki aloittaa sijoittaminen on tänään. Tulevaa kurssikehitystä ei tiedä kukaan, mutta mitä pidempään on mukana sijoitusmarkkinoilla, sitä suuremman vaurauden korkoa korolle -ilmiö tuottaa. Osakkeet ovat sijoitusluokista tuottavimpia, mutta myös riskisimpiä. Valistuneisuus ja hajauttaminen ovat riskienhallinnan tärkeimmät osa-alueet. Sijoittajan on myös hyvä ymmärtää sijoittamiseen liittyvä uhkapelaamisen vaara sekä ihmisen psykologinen taipumus uskoa ennemmin hyviin tarinoihin kuin tylsiin ja monimutkaisiin faktoihin.

Sijoittamisen aloittaminen ei vaadi paljoa rahaa. Jo 10 euroa kuukaudessa riittää tekemään ihmeitä elinaikana.

Aktiivisten salkunhoitajien ja sijoitusanalyytikkojen tehtävä on tuottaa asiakkaalle mahdollisimman paljon kuluja työnantajansa hyväksi. Ammattilaisia välttämällä säästyy korkeilta kuluilta, jolloin vaurastuminen on huomattavasti nopeampaa. Lisäksi sijoittajan tulisi ymmärtää sijoitusvälineet, joita käyttää - varsinkin jos valitsee monimutkaisia ja epätyypillisiä välineitä.

6.7. Sijoitussuunnitelma

Kuten kaikessa pitkäjänteisessä toiminnassa, niin myös sijoittamisessa kannattaa tehdä suunnitelma. Se kannattaa tehdä erityisesti siksi, että kyse on isoista rahoista. Tuskin millään muulla paperilla on yhtä paljon merkitystä ihmisen elämässä. Joten viimeistään nyt on aika hakea paperi ja kynä ja tehdä se, mitä todellakin kannattaa tehdä: sijoitussuunnitelma. Kynä ja paperi - hae! Tässä kohtaa on tavallista kohauttaa olkapäitä ja todeta, että muut tarvitsevat suunnitelman, mutta minä hallitsen tämän ilmankin. Siihen ansaan ei tule langeta.

Joskus vaikuttaa siltä, etteivät kaikki sijoituskirjojenkaan tekijät ole kunnolla hahmottaneet sijoitussuunnitelman todellista merkitystä, koska vaikka he toki aina muistuttavat muita suunnitelman tärkeydestä, niin teksteistä paistaa usein läpi, etteivät he itse ole niitä kuitenkaan tehneet. Sijoittamisessa on kuitenkin pohjimmiltaan kyse juuri ihmispsykologian "selättämisestä" ja sen takia suunnitelma nimenomaan pitää tehdä. Ilman sitä ihminen kadottaa vuosien varrella punaisen lankansa ja projekti epäonnistuu. Jos sijoittaja haluaa todella vaurastua, niin sijoitussuunnitelma on tehtävä.

SIJOITUSSUUNNITELMA
===================

2017-10-20: ensimmäinen versio

Ensimmäinen tehtävä on asettaa tavoite eli minkä takia sijoittaa ja kuinka kaukana rahantarve on. Ehkä tavoite on päästä puoli vuotta kestävälle maailmanympärysmatkalle (20 000 €) kymmenen vuoden aikajänteellä tai vaikkapa aiempi ja leveämpi eläke 20 vuoden päästä (500 000 €). Tavoite on tärkeä laittaa ylös, että muistaa, miksi säästää ja sijoittaa, kun tulee hetki, että haluaa nostaa rahat ja ostaa se uusi auto.

Tavoite: taloudellinen riippumattomuus 20 vuoden päästä

Seuraavaksi kartoitetaan oma riskiprofiili eli kuinka paljon sietää sijoitusten joskus jopa lopullista arvon alenemista. Riskitaso riippuu omasta henkilökohtaisesta riskinsietokyvystä, iästä ja nykyisistä veloista. Mitä vanhempi on, sen lähempänä on hetki, jolloin sijoitetut varat haluaa realisoida käytettäväksi. Riskinsietokyky vaikuttaa siihen, että kun tulee se musta maanantai, jolloin maailma romahtaa ja kurssit tippuvat murto-osaan, niin riittääkö kantti olla myymättä. Riskiarvioon vaikuttavat myös nykyiset velat, sillä jos käy kovin ikävästi, niin samaan aikaan voi sijoitusten arvo romahtaa, mutta vastaavasti velkojen korot nousta. Tällaisiä epätodennäköisiä tapahtumia on tapana sattua muutama yhden sukupolven aikana.

Riskitaso: 4/5, koska aikaa on vuosikymmeniä, mutta velkaa ei ollenkaan.

Riskitason määrittämisen jälkeen valitaan, millä tavalla riskiä hallitaan eri sijoitusluokkien avulla. Tyypillisin ratkaisu on sijoittaa osakkeisiin ja velkakirjoihin, koska ne ensinnäkin korreloivat vähän keskenään portfolioteorian mukaisesti ja toisekseen niitä voi hallita helposti kotitietokoneelta, toisin kuin joitakin muita sijoitusluokkia. Pääsääntönä voidaan sanoa, ettei osakkeita kannata oikeastaan alle kymmenen vuoden aikajänteellä omistaa, ellei valitse matalariskisten yhtiöiden osakkeita. Ihan hyvä nyrkkisääntö on omistaa osakkeita sata miinus oman iän verran eli esimerkiksi 100v - 20v = 80 %, jolloin loput 20 % menisi siis velkakirjoihin. Huolellinen sijoittaja harkitsee myös muiden sijoitusluokkien omistamista pienellä painoarvolla. Jos on valmis kantamaan paljon riskiä, niin osakepaino voi olla lähellä sataa, ja vastaavasti sitä matalampi, mitä enemmän haluaa rahojaan suojella.

Sijoitusluokkien painot:

* 80 % osakkeet
* 10 % velkakirjat
* 10 % muut (metsä, taide, valuutta, kiinteistö)

Toinen keskeinen tapa pienentää riskejä on hajauttaminen. Yllä puhutiinkin jo hajauttamisesta sijoitusluokkien välillä, mutta hajauttaa voi myös maantieteellisesti, toimialoittain ja ajallisesti. Joku kenties haluaa painottaa kotimaataan ideologisista syistä tai perehtyneisyyden vuoksi, ja joku toinen taas haluaa omistaa tasaisesti koko maailman osakemarkkinoita. Jos riskiä ja tuotto-odotusta haluaa nostaa ylemmäs, niin silloin voi katsoa eksoottisempiin maihin, missä kurssiheilunta, siis volatiliteetti, voi olla kymmenkertainen verrattuna vakaampiin markkinoihin. Myös ajallisesti kannattaa pyrkiä hajauttamaan, mikä tapahtuu yleensä automaattisesti kuukausituloista sijoittamalla, mutta jos on saanut ison perinnön, niin rahat kannattaa sijoittaa mieluummin esimerkiksi kuukausittain vuoden aikana kuin yhdellä kertaa.

Hajautus:

* maantieteellinen: tasaisesti koko maailmaa
* toimialakohtainen: tasaisesti kaikkia
* ajallinen: 3 kk välein 1000 € (+ inflaatiokorjaus)

Myös käytettävät sijoitusvälineet pitää päättää. Helpoin ratkaisu on ostaa rahastoja, mutta ei suorien osakesijoitustenkaan tekeminen vaikeaa ole. Rahastosijoittamiseen riittää pankkitili, mutta kaupankäyntiin pörssissä tarvitaan arvo-osuustili, jonka Suomessa asuva voi kirjoitushetkellä (2017-02-24) avata esimerkiksi Nordnet-palvelussa. Myös perinteiset kivijalkapankit tekevät pörssitoimeksiantoja asiakkaan puolesta, mutta heidän kulunsa ovat yleensä korkeita.

Välineet:

* suorat osakeostot
* korkorahastot
* metsä- ja kiinteistörahastot
* taide-esineet
* käteinen

Lopuksi on tärkeä päättää, milloin sijoitussuunnitelma tarkastetaan seuraavan kerran. Salkunhuoltoa ei kannata tehdä tammikuussa yhtä aikaa kaikkien muiden sijoittajien kanssa vaan hyvä ajankohta on esimerkiksi oma syntymäpäivä. Silloin tarkastetaan, miten ollaan suunnitelmassa edistytty ja halutaanko jotakin muuttaa. Salkun sijoitusten painotuksia kannattaa pyrkiä ensisijaisesti tasapainottamaan uusilla ostoilla, mutta salkun ollessa iso voi joskus joutua myös myymään saadakseen salkun sijoitukset suunnitelman mukaiseen tasapainoon. Yksi hyvä tapa tähän on 5/25-sääntö eli yli 20 % osuuksissa ("25-5") ylityksen pitää olla 5 %-yksikköä ja alle 20 % osuuksissa 25 %, että myyntiin ryhdytään.

Seuraava tarkastus: 25.2.2018

6.8. Salkku

Kun sijoitussuunnitelma on tehty, on aika siirtyä valitsemaan sijoitussalkun konkreettiset tuotteet. Jokaisella on tietenkin omanlaisensa suunnitelma ja mieltymykset, mutta toteutetaan nyt kolme esimerkkisalkkua, joiden hoitaminen on kohtuullisen vaivatonta, jolloin sijoittajan aika jää elämiseen ja vaikkapa ansiotulojen kasvattamiseen. Osakepoimijat eivät tänne asti ole kuitenkaan malttaneet lukea, joten valitaan kaikkiin salkkuihin matalakuluisia passiivisen sijoittamisen strategioita. Painotettakoon vielä, että tämä kirjoitus ei sisällä sijoitusneuvoja.

Alla esiteltävissä esimerkkisalkuissa on mainittu useita kaupallisia tuotteita. Allekirjoittanut ei saa niiden mainostamisesta mitään hyötyä; ne vain sattuvat olemaan kirjoitushetkellä (2017-02-24) markkinoiden parhaimpia tuotteita. Lukijan kannattaa itse tutustua tuotteisiin tarkemmin, mutta erityisesti Vanguard World Stock (VT) -pörssirahasto on huomionarvoinen, koska rahasto sisältää noin 7000 eri osaketta 50 eri maasta tasaisesti painotettuna maailman osakemarkkinoiden todellisen markkinatilanteen mukaan. Kaiken lisäksi rahaston kulut ovat erittäin matalat: 0.14 % vuodessa. VT-rahaston maajakaumasta voi myös helposti katsoa, mikä on eri maiden todellinen paino maailman osakemarkkinoilla ja tämän tiedon avulla voi myös itse rakentaa haluamansa maantieteellisen hajautuksen.

6.8.1. Pirkko-mummon perussalkku

Yksinkertaisin ratkaisu on laittaa automaattinen kuukausittainen tilinsiirto menemään yhdistelmärahastoon, joka sisältää sekä osakkeita että velkakirjoja maltillisella riskiprofiililla. Kirjoitushetkellä (2017-02-24) halvin suomalainen yhdistelmärahasto on Seligsonin Pharos.

Salkku: 200 e/kk Seligson Pharos-rahasto

6.8.2. Reiska-serkun reilusalkku

Hieman enemmän paneutuvan kannattaa jakaa sijoitusrahansa kolmeen osaan.

Ensin laitetaan sivuun muutaman kuukauden tuloja vastaava hätävara pahan päivän varalle, ettei joudu myymään sijoituksiaan, kun astianpesukone hajoaa tai muuta ikävää tapahtuu. Hätävaran voi säilyttää esimerkiksi oman pankin sivutilillä tai lyhyissä koroissa rahamarkkinarahastossa. Tärkeää on, että rahat voi tarvittaessa nostaa muutamassa arkipäivässä.

Kun hätävara on siirretty sivuun, voidaan salkku jakaa vielä kahtia ydin-satelliittii-mallin mukaisesti, jonka tarkoitus on suojella sijoittajaa uhkapelaamiseen sortumiselta, jota myös päiväkaupaksi kutsutaan. Päätetään esimerkiksi, että salkusta 10 % on niin sanottu satelliitti, siis pelikassa, jonka voi sijoittaa vapaasti haluamallaan tavalla. Oli se sitten kaverin startup, lupaava toimiala tai blogista saatu vinkki, niin antaa palaa, mutta korkeintaan siis 10 % salkun arvosta. Satelliitin avulla voi turvallisesti kokeilla omia sijoitustaitojaan. Osuutta ei kannata kasvattaa vaikka sattuisi onnistumaan useamman kerran peräkkäin, ainakaan ilman perehtymistä tilastotieteisiin. Sen sijaan salkun ydin kannattaa sijoittaa tylsiin, hyvin hajautettuihin ja matalakuluisiin passiivisiin rahastoihin, jotka ruksuttavat tasaisen varmaa tuottoa. Tälläisiä ovat kirjoitushetkellä (2017-02-24) esimerkiksi Vanguardin World Stock (VT) -pörssirahasto, Nordnetin Superrahastot tai Seligsonin passiiviset indeksi- ja korkorahastot.

Salkku:

3000 €    AAA-rahamarkkinarahasto (hätävara)
  10 %    kaverin startup (satelliitti)
  10 %    Seligson Euro obligaatio -korkorahasto
  10 %    Nordnet Suomi Superrahasto
  70 %    Vanguard World Stock (VT) -pörssirahasto

Tässä strategiassa on huomattava, että VT-pörssirahastoa ostetaan pörssistä, missä kaupankäyntikulut ovat luokkaa 10 euroa per kauppa. Tästä syystä rahastoa kannattaa ostaa kerralla vähintään tuhannella eurolla, jotta kulut pysyisivät alle prosentissa.

6.8.3. Lukiolais-Liisan laatusalkku

Jos sijoittaja on valmis rakentamaan seurantataulukon sijoituksilleen ja muutenkin paneutumaan enemmän aiheeseen, niin hajautusta ja eksoottisuutta voi viedä pidemmälle. Ehkä sijoittaja haluaa varautua myös maailmantalouden romahtamiseen?

Salkku:

3000 €    AAA-rahamarkkinarahasto (hätävara)
  10 %    kaverin startup (satelliitti)
  10 %    Seligson Euro obligaatio -korkorahasto
   2 %    Seligson Corporate Bond -korkorahasto
  50 %    Vanguard World Stock (VT) -pörssirahasto
  10 %    Seligson Phoebus, Russia tai Tropico -rahasto
   5 %    kiinteistörahasto
   5 %    metsärahasto
   5 %    klassikkohuonekaluja tai ranskalaisia viinejä
   2 %    US dollareita
   1 %    bitcoineja

6.9. Seuranta

Sijoitusten säännöllinen seuranta on erittäin tärkeää, jotta sijoittaja saa todenmukaista palautetta siitä, missä mennään. Tällöin myös hetken mielijohteesta syntyvien äkkiliikkeiden riski pienenee. Sijoitussuunnitelma on vähimmäisvaatimus, mutta seurantataulukon rakentaminen esimerkiksi Google Sheet -palveluun on myös erittäin suositeltavaa. Jätetään tämä lukijan kotitehtäväksi, mutta ehkä asiaan voidaan palata joskus myöhemmin tässäkin kirjoituksessa.

7. Loppusanat

Vaikka kirjoituksessa käsiteltiin puuduttavan monisanaisesti vaurastumisen kolmea komponenttia, säästämistä, tienaamista sekä sijoittamista, ei kyse ole loppuviimein vaikeasta asiasta. Tulojen on oltava menoja suuremmat, ja kun ylijäävän rahan sijoittaa esimerkiksi matalakuluisiin passiivisiin indeksirahastoihin, niin sen jälkeen sijoittajan tehtävä on ainoastaan odottaa vuosikymmen tai pari.

Koska harva kuitenkaan kykenee sijoittamaan näin suoraviivaisesti, niin kannattaa tiedostaa sijoittamisen suurimmat riskit, jotka ovat sijoittajan itsetyytyväisyys sekä silloin tällöin tapahtuvat markkinaromahdukset, joita myös mustiksi joutseniksi kutsutaan. Huomenna voi tapahtua pankkikriisi, öljykriisi tai eurokriisi, teknokupla, lehmanbrothers tai tulivuorenpurkaus. Vaikka hetkellisesti kriisit voivat vaikuttaa voimakkaastikin yritysten markkina-arvoon, niin pitkällä aikavälillä osakekurssit seuraavat yritysten varsinaisen liiketoiminnan kehitystä, joka on siis ollut parin sadan vuoden aikana keskimäärin noin 5.6 % vuodessa. Koska yllättäviä uutisia ei määritelmän mukaan voi ennustaa, sillä jos voisi, niin ne olisi jo huomioitu osakkeen hinnassa, on parempi keskittyä ottamaan markkinoiden keskituotto mahdollisimman pienillä kuluilla.

Sijoittajan tulee ehdottomasti tehdä vuosittain päivitettävä sijoitussuunnitelma, jotta pitkän aikavälin tavoite ei unohdu hetkellisten mielijohteiden yllättäessä. Sijoitusstrategia ja siihen kuuluva hajauttaminen pitää valita sijoittajan oman riskiprofiilin perusteella. Mitä pidempi sijoitusaika on, sen enemmän osakkeita kannattaa painottaa.

Tässä kirjoituksessa ei käsitelty tarkoituksellisesti asuntolainaamista eikä veroja. Allekirjoittanut on itse päätynyt omissa laskelmissaan asumaan vuokralla, mutta asuntolaina on tietyissä tilanteissa perusteltu. Verosuunnittelun osalta sijoittaja voi tutkia alle tuhannen euron myyntien verovapautta, sijoituskirjallisuuden ja muiden apuvälineiden verovähennysoikeutta, hankintameno-olettamaa sekä oman sijoitusrahaston perustamista, mutta koska verosuunnittelu on erittäin työlästä ja tympeää, niin aihe jätettiin tarkoituksella pienemmälle huomiolle.

Lukijalle on tarjolla vielä yksi herkkupala. Sijoittamiseen ryhtyvän merkittävin hyöty voi yllättäen ollakin talouden ja elämän yleisten lainalaisuuksien parempi ymmärrys. Sijoitustuottojen odottamiseen voi mennä 20 vuotta, mutta jos osaa hyödyntää korkoa korolle -ilmiötä oman tuottavuutensa nostamisessa, niin vaikutus on paljon nopeampi. Tuottavuushan tarkoittaa asioiden tehokkaammin, siis fiksummin, tekemistä, jolloin aikaa jää enemmän lomailuun tai kenties jonkin toisen asian tekemiseen. Tuottavuuden nousulla on käänteisesti sama vaikutus kuin palkankorotuksella. Maan hallitus puhuu koko Suomen työvoiman tuottavuuden noususta, jolloin suuruusluokka on prosentin pari vuodessa, mutta yksittäinen ihminen voi nostaa omaa tuottavuuttaan jopa kymmenillä prosenteilla vuodessa. Tapoja oman tuottavuuden nostoon on monia, mutta mainittakoon esimerkkeinä työmatkan ja muiden arkirutiinien minimointi, teknisten välineiden hyödyntäminen, yksinkertaisten tehtävien ulkoistaminen, uusien taitojen opettelu sekä usean asian tekeminen yhtäaikaa. Mitä aiemmin tuottavuutta saa parannettua, sen suuremman vaikutuksen se korkoa korolle -ilmiön ansiosta tuottaa.

Viimeiseksi pitää vielä kerran muistuttaa, että koska aika on sijoittamisen tärkein tekijä, niin paras hetki aloittaa on tänään. Sijoittamiseen ei tarvita ammattilaisia ja jo hyvin pienelläkin summalla sijoittaminen kannattaa.

8. Lisää

Ken haluaa perehtyä aiheeseen lisää, niin allekirjoittaneen mielestä parhaimpia sijoittamista käsitteleviä lähteitä ovat:

Kiitokset

Kiitokset Johannalle oikoluvusta.

Arvioi lukemasi

Kommentit

Kirjoittaja Kommentti
Merja
2017-03-23 23:19
Mahtava ja perusteellinen tietopaketti!

Kirjoita uusi kommentti

HTML ei sallittu. BBCode ei sallittu.