EMPIRE OF PULU

Takaisinmaksun aika

Language:    Published: 2017-02-21  Keywords: hyväntekeväisyys, lahja, raha
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Lahjoitan prosentin vuosituloistani hyväntekeväisyyteen. Pidän tällä sivulla kirjaa kohteista, joihin olen lahjoittanut.

Artikkelihistoria

  • 2019-01-24 Vuoden 2018 lahjoitukset päivitetty. En tästä eteenpäin pidä henkilökohtaisia osuuksia julkisena.
  • 2018-01-21 Vuoden 2017 lahjoitukset päivitetty.
  • 2017-02-21 Artikkeli julkaistu.
  • 2017-02-20 Artikkelin teko aloitettu.

Lupaus

Lahjoitan yhden prosentin (1 %) nettotuloistani edellisen vuoden verotuspäätöksen mukaan. Jaan summan kahteen osaan, joista ensimmäinen puolikas menee minulle henkilökohtaisesti tärkeään tai tärkeisiin kohteisiin, joista saatan hyötyä myös itse suoraan tai epäsuorasti, mutta johon en luultavasti muuten rahaa laittaisi. Toisen puolen yritän lahjoittaa mahdollisimman objektiivisesti järkevällä tavalla ja yleisen edun mukaisesti, mutta kuitenkin niin, että joka vuosi kohde olisi eri, jotta samalla tulisin myös hieman selvittäneeksi itselleni maailman alhoisempiakin asioita, joiden pariin en todennäköisesti muuten eksyisi.

Lahjoitukset

Kerron seuraavassa kohteet, joihin olen lahjoittanut mahdollisimman objektiivisen ja yleisen edun perusteella.

Vuosi 2016

Ilmastonmuutos - nyt sen selvitän! Vaikka arvioiden mukaan Suomi on yksi ilmaston lämpenemisestä vähiten kärsiviä maita, niin kyllä punkit ovat rasittavia. Leikki sikseen kuten myös ilmastoskeptikoiden argumentit ja otetaan tiedeyhteisöstä annettuna, että ilmaston lämpeneminen on vakava uhka, jonka pääasiallinen syy on fossiilisten polttoaineiden käyttäminen.

Laskin oman hiilijalanjälkeni, joka oli tietenkin liian suuri, kuten käytännössä kaikilla suomalaisilla, joiden keskimääräinen jälki on noin kymmenen tonnia vuodessa, joka taas on suunnilleen neljä kertaa suurempi kuin maapallon sopivaksi arvioitu tasapainotila sallisi. Laskurilla kävi ilmi, että esimerkiksi jätteet ovat ainoastaan 0.4 % kokonaispäästöistäni, joten esimerkiksi muovipussien käytöstä ei tarvitse kokea huonoa omatuntoa, jos jättää yhdenkin lihapihvin syömättä vuoden aikana. Jätteiden kanssa on itse asiassa erittäin oleellista lajittelu, sillä esimerkiksi biojäte tuottaa sekajätteeseen laitettuna metaania, joka on vielä hiilidioksidia 28 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu. Muutenkin oikein lajiteltu jäte kyetään kierrättämään hyvin tehokkaasti, joten vaikka dokumenteissä esitellään ikävältä näyttäviä muovijätemeriä valtamerillä, niin se ei ole todellinen ongelma Suomessa, missä jätteenkäsittely hoidetaan järkevästi.

Suurimmat päästöt sen sijaan syntyvät yleensä asumisesta ja liikkumisesta. Henkilökohtaisesti asun jo ekologisesti eli kerrostalossa keskustassa, mutta lentämisestä en halua luopua. Herää kysymys, olisiko jollakin tavalla mahdollista kuitata aiheuttamansa päästöt rahalla. Vai onko todellakin ainoa mahdollisuus ainoastaan vähentää kulutusta, jolloin oikeastaan looginen johtopäätös olisi jättää myös lapset hankkimatta ja tappaa itsensä välittömästi?

Valitettavasti kävi ilmi, että fossiilisia polttoaineita käytettäessä biosfääriin syntyy palamisreaktion tuotoksena uutta ilmastoa lämmittävää kasvihuonekaasua, hiilidioksidia, joka on aiemmin ollut siis maan syvyyksissä öljyn muodossa. Puut kyllä absorboivat hiilidioksidia takaisin ilmakehästä maahan, mutta se ei jää maaperään pitkäksi aikaa, vaan jatkaa kiertokulkuaan elinympäristössämme ja vasta miljoonien vuosien aikajänteellä palaa mahdollisesti takaisin maaperän syvyyksiin, sinne missä nykyisetkin öljy- ja hiilivarannot ovat.

Mutta koska itsensä tappaminen ei ole vaihtoehto, niin ainoaksi mahdollisuudeksi jää tukea järjestöjä tai teknologioita, jotka vähentävät riippuvuuttamme fossiilisista polttoaineista. Tietenkin pitää myös aina muistaa kaiken turhan kuluttamisen välttäminen ja asioiden mahdollisimman tehokkaasti ja järkevästi tekeminen. Esimerkiksi pyöräilyä kannattaa suosia!

Mutta niin, mikä onkaan minun hiilijalanjälkeni hinta? EU on luonut hiilipäästöfutuureja, joiden arvo määräytyy jälkimarkkinoilla. Kirjoitushetkellä (2017-02-17) yhden päästötonnin arvo on 4.98 euroa, eli hiilijalanjälkeni olisi tällä tavoin laskettuna vuodessa noin 60 euroa. Yllättävän pieni summa, johon budjettini riittää hyvin.

Koska en siis pysty rahalla palauttamaan hiilidioksidia tai metaania ilmakehästä takaisin maan uumeniin, niin päätin kysyä Luontoliiton toiminnanjohtajalta vinkkiä. Hän mainitisi hiilipäästöfutuurien lisäksi CO2-päästöleikkurin, mutta suositteli mieluummin lahjoittamaan rahat ilmastotyötä tekeville ympäristöjärjestöille. Kiitokseksi hyvästä vastauksesta laitetaan summa vaikka kahteen osaan Luontoliitolle ja WWF:lle.

Vuosi 2017

Hiilipäästöfutuurien hinta on noussut viime vuoden 4.98 eurosta 8.74 euroon, mutta edelleen kustannus on sen verran pieni, että päätin maksaa myös vuoden 2017 kulutukseni Luontoliitolle ja WWF:lle. Hieman olen pohtinut, että maksaisin myös ensimmäisten 33 vuoden kulutukseni, mutta ainakin vielä se on liian suuri hinta.

Toinen puoli yleisen edun lahjoituksesta meni Plan International -järjestölle, joka parantaa lasten ja erityisesti tyttöjen elämää ja suojelua kehitysmaissa. Halusin osallistua naisten aseman parantamiseen ja tämä lienee yksi tehokkaimmista tavoista.

Vuosi 2018

Tämän vuoden teemana oli tietenkin muovi, jota Yle niin tarmokkaasti piti esillä. Sen kirvoittamana päätin paneutua jälleen ympäristöteeman kimppuun ja kirjoitin aiheesta esseenkin. Oma ympäristötekoni ei kuitenkaan liity millään tavalla muoviin vaan jatkan oman hiilijalanjälkeni osittaista neutralisoimista. Hiilipäästöfutuurien arvo on lähes kolminkertaistunut viime vuodesta, joten koko 0.5 % osuus kuluu siihen. Ostan summalla palan suota.


Markdown: ON, HTML: OFF