Pulupalsta

Palstan hoitoa jo vuodesta 2006

Hyväntekeväisyys

Arvosana: 4.50/5   Vierailuja: 422  Julkaistu: 2017-02-21  Muokattu: 2017-02-21
Avainsanat: hyväntekeväisyys, lahja, raha
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Lahjoitan prosentin vuosituloistani hyväntekeväisyyteen. Pidän tällä sivulla kirjaa kohteista, joihin olen lahjoittanut.

Artikkelihistoria

  • 2017-02-21 Artikkeli julkaistu.
  • 2017-02-20 Artikkelin teko aloitettu.

Taustaa

Myönnettäköön se heti alkuun, etten ole koskaan ollut avokätinen kolikon antaja kaduilla partioiville feissareille. Tosin sen kerran kun jouduin itse kerääjäksi, niin heitin mieluummin kourallisen kolikoita omasta säästöpossustani keräysastiaan, kuin menin kadulle lähestymään vieraita ihmisiä, joten luultavasti feissaus ei vain ole lahjoitusmuotona omin. Sen sijaan Wikipedialle olen lahjoittanut muutaman kerran rahaa sekä tukenut muutamaa startuppia puoliksi hyväntekeväisyyttäni, mikä on tietenkin helppo sanoa jälkikäteen, sillä jos sijoitukset olisivat menestyneet, niin taputtelisin luultavasti itseäni selkään onnitellen kauaskatseisesta bisnesvainusta. Joka tapauksessa en ole siis ollut erityisen avokätinen hyväntekijä.

Minulla on lapsuudestani asti ollut uskovaisia kavereita, jotka ovat antaneet aina kymmenyksensä seurakunnalle. Aina voi kritisoida, että kymmenyksistä iso osa menee seurakunnan työntekijöiden palkkoihin, mutta oli miten oli, niin kaverini ovat silti elämänsä aikana antaneet merkittävän osan omastaan huonompiosaisille. Olen usein huomannut miettineeni, miksen minä tee samoin tai edes jollakin muulla minulle sopivalla tavalla. Ei kai ateisti ainakaan uskovaista huonompi ihminen ole? Jotenkin olen kuitenkin aina onnistunut siirtämään asiaa myöhemmäksi.

Suomi on hyvinvointivaltio, jossa veroja keräämällä autetaan heikompia, joten voi ajatella, että asia on sillä kuitattu. No, ensinnäkin ainoastaan 30 % ihmisistä maksaa elämänsä aikana veroja nettomääräisesti, ja toisekseen verorahojen käytöstä ei voi käytännössä itse päättää ollenkaan. Sen sijaan itse lahjoittamalla rahan voi kohdentaa - ja halutessaan myös huomion - itselle tärkeisiin kohteisiin, jotka eivät ehkä muuten saisi riittävästi varoja toimintansa ylläpitämiseen. Lisäksi jos lahjoitukset kohdentaa pienille toimijoille, niin vaikutus voi olla hyvinkin merkittävä, kun taas verojani pitäisi kerätä noin kymmenen vuotta, että saataisiin edes sohvat sosiaalijohtajalle.

Lopullisen päätöksen tein kuitenkin katsottuani Arnold Schwarzeneggerin mahtavan motivaatiopuheen.

Lupaus

Lahjoitan yhden prosentin (1 %) nettotuloistani edellisen vuoden verotuspäätöksen mukaan. Jaan summan kahteen osaan, joista ensimmäinen puolikas menee minulle henkilökohtaisesti tärkeään tai tärkeisiin kohteisiin, joista saatan hyötyä myös itse suoraan tai epäsuorasti, mutta johon en luultavasti muuten rahaa laittaisi. Toisen puolen yritän lahjoittaa mahdollisimman objektiivisesti järkevällä tavalla ja yleisen edun mukaisesti, mutta kuitenkin niin, että joka vuosi kohde olisi eri, jotta samalla tulisin myös hieman selvittäneeksi itselleni maailman alhoisempiakin asioita, joiden pariin en todennäköisesti muuten eksyisi.

Lahjoitukset

Vuosi 2016

Henkilökohtaisen edun mukaan valitut

  • Ensiaputarvikkeita Punaisen Ristin verkkokaupasta
  • Skrolli-lehden vuositilaus
  • Elma Online -serverimaksu

Yhteisen edun mukaan valitut

Ilmastonmuutos - nyt sen selvitän! Vaikka arvioiden mukaan Suomi on yksi ilmaston lämpenemisestä vähiten kärsiviä maita, niin kyllä punkit ovat rasittavia. Leikki sikseen, kuin myös ilmastoskeptikoiden argumentit, ja otetaan tiedeyhteisöstä annettuna, että ilmaston lämpeneminen on vakava uhka, jonka pääasiallinen syy on fossiilisten polttoaineiden käyttäminen.

Laskin oman hiilijalanjälkeni, joka oli tietenkin liian suuri, kuten käytännössä kaikilla suomalaisilla, joiden keskimääräinen jälki on noin kymmenen tonnia vuodessa, joka taas on suunnilleen neljä kertaa suurempi kuin maapallon sopivaksi arvioitu tasapainotila sallisi. Laskurilla kävi ilmi, että esimerkiksi jätteet ovat ainoastaan 0.4 % kokonaispäästöistäni, joten esimerkiksi muovipussien käytöstä ei tarvitse kokea huonoa omatuntoa, jos jättää yhdenkin lihapihvin syömättä vuoden aikana. Jätteiden kanssa on itse asiassa erittäin oleellista lajittelu, sillä esimerkiksi biojäte tuottaa sekajätteeseen laitettuna metaania, joka on vielä hiilidioksidia 28 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu. Muutenkin oikein lajiteltu jäte kyetään kierrättämään hyvin tehokkaasti, joten vaikka dokumenteissä esitellään ikävältä näyttäviä muovijätemeriä valtamerillä, niin se ei ole todellinen ongelma Suomessa, missä jätteenkäsittely hoidetaan järkevästi.

Suurimmat päästöt sen sijaan syntyvät yleensä asumisesta ja liikkumisesta. Henkilökohtaisesti asun jo ekologisesti eli kerrostalossa keskustassa, mutta lentämisestä en kykene luopumaan. Herää kysymys, olisiko jollakin tavalla mahdollista kuitata rahalla aiheuttamansa päästöt. Vai onko todellakin ainoa mahdollisuus ainoastaan vähentää kulutusta, jolloin oikeastaan looginen johtopäätös olisi jättää myös lapset hankkimatta ja tappaa itsensä välittömästi?

Valitettavasti kävi ilmi, että fossiilisia polttoaineita käytettäessä biosfääriin syntyy palamisreaktion tuotoksena uutta ilmastoa lämmittävää kasvihuonekaasua, hiilidioksidia, joka on aiemmin ollut siis maan syvyyksissä öljyn muodossa. Puut kyllä absorboivat hiilidioksidia takaisin ilmakehästä maahan, mutta se ei jää maaperään pitkäksi aikaa, vaan jatkaa kiertokulkuaan elinympäristössämme ja vasta miljoonien vuosien aikajänteellä palaa mahdollisesti takaisin maaperän syvyyksiin, sinne missä nykyisetkin öljy- ja hiilivarannot ovat.

Mutta koska itsensä tappaminen ei ole vaihtoehto, niin ainoaksi mahdollisuudeksi jää tukea järjestöjä tai teknologioita, jotka vähentävät riippuvuuttamme fossiilisista polttoaineista. Tietenkin pitää myös aina muistaa kaiken turhan kuluttamisen välttäminen ja asioiden mahdollisimman tehokkaasti ja järkevästi tekeminen. Esimerkiksi pyöräilyä kannattaa suosia!

Mutta niin, mikä onkaan minun hiilijalanjälkeni hinta? EU on luonut hiilipäästöfutuureja, joiden arvo määräytyy jälkimarkkinoilla. Kirjoitushetkellä (2017-02-17) yhden päästötonnin arvo on 4.98 euroa, eli hiilijalanjälkeni olisi tällä tavoin laskettuna noin 60 euroa. Yllättävän pieni summa, johon budjettini riittää hyvin.

Koska en siis pysty rahalla palauttamaan hiilidioksidia (tai metaania) ilmakehästä takaisin maan uumeniin, niin päätin kysyä Luontoliiton toiminnanjohtajalta vinkkiä. Hän mainitisi hiilipäästöfutuurien lisäksi CO2-päästöleikkurin, mutta suositteli mieluummin lahjoittamaan rahat ilmastotyötä tekeville ympäristöjärjestöille. Kiitokseksi hyvästä vastauksesta laitetaan summa vaikka kahteen osaan Luontoliitolle ja WWF:lle.

Loppusanat

Olen iloinen saadessani ehdotuksia hyvistä kohteista ja miksei myös kritiikkiä aiemmista lahjoituksista.

Arvioi lukemasi

Kommentit

Kirjoittaja Kommentti

Kirjoita uusi kommentti

HTML ei sallittu. BBCode ei sallittu.