Pulupalsta

Palstan hoitoa jo vuodesta 2006

Vuorenvalloitusretkellä Turkin Antalyassa

Arvosana: 5.00/5   Vierailuja: 1632  Julkaistu: 2015-05-13  Muokattu: 2015-05-13
Avainsanat: Turkki, Antalya, vaellus, olut, liikunta, Välimeri, matkailu, luonto, seikkailu, kulinarismi
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Vuoren valloitimme Turkin Antalyassa työporukalla. Päälle tuli vielä pari päivää yltäkylläisyyttä lomaresortissa.

Artikkelihistoria

  • 2015-05-13 Artikkeli julkaistu.
  • 2015-05-09 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Alkusanat

Lähdimme työporukalla Turkin Antalyaan tai tarkalleen ottaen pieneen Tekirovan kylään, mistä pääsee näppärästi vaeltamaan Tahtalı Dağılle, toiselta nimeltään Mt. Olympokselle. Sähköpostiin tuli pakkausohjeet repulle ja lentoliput. Muusta ei etukäteen ollut tietoa.

Turkissa en ollutkaan aiemmin käynyt, joten valtio oli minun kahdeskymmennesviides (25). Turkki ja varsinkin Istanbul on kiehtonut minua jo vuosia, mutta ehkä tämä reissu ei vielä kovin hyvin tätä janoa tyydytä. Matkustin kuitenkin ensimmäistä kertaa yksin ison osan matkasta ja tylsää se olikin.

23.04. torstai (Antalya)

Barcelonasta pääsi Terikovaan kombinaatiolla metro, juna, lentokone, bussi ja bussi. Helsingistä tulevat työkaverit tapasin Antalyan lentokentällä, josta oli vielä yli tunnin linja-automatka pieneen Terikovan kylään, lähelle Kemeriä. Mutta kylänraitille emme jääneet, vaan ajoimme porteista sisään muureilla suojattuun lomakylään, Euphoria-hotelliin. Tässä vaiheessa kello oli iltakymmenen.

Iltapalalla kerkesimme haukata hieman buffet-pöydästä, jossa olikin varsin makoisa kattaus erilaisia herkkuja. Oikein hyvin pärjää ABC:n lounaspöydälle. Jälkiruoat ja kaikki.

24.04. perjantai (Terikova)

Herätys kello kolme yöllä. Unta takana ainakin muutama tunti. Joku oli saanut idean, että vaellus on jännää aloittaa pimeän aikaan, joten vauhtiin oli päästävä ennen kuutta. Ehkäpä aamunkajon kunniaksi joku saattoi rukoilla ääneenkin. Mutta ihan jännä startti saatiin tällä tavoin.

Bussit veivät meidät noin kahdeksaan sataan metriin (800 m), josta lähdimme Mt. Everestilläkin käyneen oppaan kanssa kipuamaan huipulle 2365 metriin. Yhteensä vaellukseen kului noin seitsemän tuntia, ja palkintona huipulla odotti lounas kaljoineen. Alas tultiin gondolihissillä.

Vaellus vuorelle alkoi ennen auringonnousua. (c) Yilmaz Sevgül

Nahkealehtisten kasvillisuusvyöhyke

Kaksi tuntia takana - viisi edessä

Reitillä näkyi muitakin vaeltajia.

Aamunkajo

Välipalaksi oli kolminkertaisiin muoveihin käärittynä kummallinen leipä, kurkkunpala, tomaatti, kananmuna, epämääräinen lihapala, suolaa, juusto, kuivattu aprikoosi ja persikkamehu.

Hallelujah: löysimme auringonpaisteen!

Puurajan jäädessä taakse todellinen nousu vasta alkoi.

Puuttomalla osuudella noustiin ensin loivaa mutta kivistä rinnettä.

Seuraavaksi jatkoimme pitkin loivaa mutta lumista rinnettä.

Sitten oli vuorossa jyrkkä lumirinne.

Näkymä Välimerelle.

Meitä oli reilu sata kiipeäjää.

Välillä nousimme todella jyrkkää kivikkoista rinnettä, missä putoavat kivet aiheuttivat todellisen vaaran. Kypärälle olisi ollut tarvetta.

Vaeltamassa Tahtalı Dağıssa, Turkin Antalyassa (1:25)

Tässä kohtaa aloin uskoa, että kohde on varsin makoisa.

Alle tunti matkaa jäljellä huipulle

(c) Alkan Ugurlu

(c) Olli Leskinen

Kuvassa näkyy gondolihissin reitti alas ja meren rannalla sijainnut resorttimme.

Winning together!

Tahtalı Dağı, 2365 m

Lomaresortissa kerkesi ottaa päiväunet ennen päivällisbuffeeta, joka olikin erittäin monipuolinen ja kattava. Varsinkin kasvisruokapuolella pystyi rakentamaan todella monipuolisia salaatteja, mutta kylläpä lihoja, pataruokia ja monia muitakin oli tarjolla. Jälkiruokapöydässäkin oli suunnilleen puolta sataa sortimenttia. Laivan buffetit ovat ilmeisesti tämänlaisia, mutta niistä minulle ei ole juurikaan kokemuksia. Aika porsastelulta se kyllä pidemmän päälle alkoi tuntua ja aika paljon vähemmälläkin olisi pärjännyt. Eniten kuitenkin harmitti ihmiset, jotka hakivat pöytänsä ihan liian täyteen ruokaa, ja jotka tarjoilijat keräsivät liian nopeasti roskiin. Vaan tälläistä se vissiin lomaresorteissa on?

Truman show:mainen lomaresorttimme

Resortissa oli kymmeniä eri aktiveettimahdollisuuksia. (c) Olli Leskinen

Ilta otettiin häppää ja käytiin myös klubilla pyörähtämässä ja kaikki saman truman show -maailman sisällä, missä kaikki tuntui keinotekoiselta ja irvokkaalta.

Long island iced teat valmistettiin noin 10 sekunnissa, joten kyllähän niitä piti useampi juoda. (c) Olli Leskinen

25.04. lauantai (Terikova)

Lauantai oli vapaapäivä, joten jokainen sai valita oman ohjelmansa. Huonekaverin kanssa nukuimme ensin aamupalan ohi, mutta lounaalle kerkesimme. Ilmaisten drinkkien siivittämänä suunnitelmat siirtyivät myöhemmäksi ja lopulta ainoa merkintä tuli turkkilaisessa kylpylässä käymisestä, joka suomalaisessa uimahallissa käyneelle ei niin sykähdyttävä kokemus ollut. Mutta drinkkimiehet osasivat kyllä hommansa: neljä long island iced teata valmistui noin kymmenessä sekunnissa. Siinä ei paljoa 2 cl -mittaa käytetty.

Vauhtijuomaa. (c) Olli Leskinen

Katsoimme että 8 km päässä olisi ollut antiikkikaupungin jäänteet, jossa olisi kyllä varmaan kannattanut käydä. Hieman mietimme myös Terikovan keskustassa käyntiä, mutta jälkiviisaana sanoisin, ettei sen skippauksessa paljoa menettänyt. Antalyan keskustassa ja vanhassa kaupungissa olisin halunnut käydä, mutta puolentoista tunnin matka suuntaansa ei paljoa houkutellut minua tai ainakaan ketään muuta.

26.04. sunnuntai (Barcelona)

Paluu Barcelonaan kesti jälleen rentouttavat yksitoista tuntia, mutta ilahduttavasti kotikatumme oli täyttänyt rumpuryhmä ja konserttilava. Kadullamme järjestettiin koko päivän kestänyt tapahtuma, missä lapset leikkivät, naiset tanssivat ja miehet joivat olutta. Hieno maa, vaikka itse toki tarkkailin tapahtunutta sopivan etäisyyden päästä eli omalta parvekkeelta.

Loppusanat

Turkista sain maapisteet ja vaellus vuorelle oli kyllä ihan top 20 -matkakokemuksia. Vuori oli yllättävänkin haastava kivuta, mutta silti kaikki meidän yli sadan hengen porukasta pääsivät ylös. Lämpötila vaihteli noin 5 ja 15 asteen välillä ja muutamat häiskät vetivät shortseilla koko retken.

Lomaresorttiin en välttämättä uudestaan lähde, paitsi nyt tietenkin jos joku minut sinne kovasti haluaa. Lasten kanssa tuollainen vaihtoehto voi olla kyllä pelottavan houkutteleva.

Kiitokset kuuluvat työnantajalleni ja muutamista kuvista asianomaisille.

Arvioi lukemasi

Kommentit

Kirjoittaja Kommentti
Merja
2015-05-14 18:43
Hienoja kuvia ja kuvauksesi lomaresorteista pitää hyvin paikkansa. Kova homma olisi itse tehdä ko vaellus!

Kirjoita uusi kommentti

HTML ei sallittu. BBCode ei sallittu.