• in English

Eurotrip VII: Katalonia, Pyreneet, Baskimaa

Lyhyesti

Barcelonassa asuessa oli kätevä tehdä autoreissu Pyreneille ja Baskimaahan. Suomesta mukaan tulivat Jokke, Mika ja Tuomas.

Artikkelihistoria

• 2015-04-30 Artikkeli julkaistu.
• 2015-04-10 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Alkusanat

Asumme tällä hetkellä Barcelonassa ja saavuimme juuri yhdeksän päivän reissulta Andalusiasta. Hieman turhan kiireisen aikataulun takia kerkesimme olla kotona Barcelonassa vain neljä yötä ennen seuraavaa reissua, ja sinäkin aikana meillä oli majoittumassa kahdesta kolmeen vierasta - samalla kun allekirjoittaneen piti tehdä vielä täysiä työpäiviä. Mutta pääsiäispyhät oli hyödynnettävä, joten seuraavaksi suuntasimme Espanjan seuraavaksi kiinnostavimmille seuduille, Pyreneiden vuoristoon ja Baskimaahan.

Mukaan tulivat Suomesta Jokke, Mika ja Tupe. Vuokrasimme auton ja neljä majoitusta sopivilta kohdin reittiä. Lopulliseksi reitiksi muodostui suunnilleen Barcelona, Tossa de Mar, Girona, Castellfollit de la Roca, Zona Volcànica de la Garrotxa, Bourg-Madame, Llívia, Andorra, Lourdes, San Sebastian, Portugaleta, Bilbao, Zaragoza ja Barcelona (Google Maps: 1, 2, 3, 4, 5). Yksi uusi valtiokin osui siis reitille.

Matkan kantavat teemat olivat maisemat, kulinarismi ja suorittaminen. Historiallinen aspekti jäi tällä kertaa vähemmälle. Kuskeina toimivat Abu ja Pimse sekä kartturina Le Jossú.

02.04. torstai (Bourg-Madame)

Päivän tavoite oli vuokrata auto ja ajaa se Barcelonasta Pyreneille Ranskan puolelle Bourg-Madameen. Ensimmäinen merkintä matkasuunnitelmassa oli ajaminen vuoristoisia pikkuteitä Välimeren rannalla. Sieltä jatkoimme Gironaan, jonka kuvankauniit talot joen varressa ja kummituspuisto houkuttelivat pysähtymään. Seuraavaksi piipahdimme Castellfollit de la Rocassa ja tulivuoripuisto Garrotxassa. Salvador Dalín museossa Figuresissa emme valitettavasti kerenneet käydä.

Tästä se sitten alkaa. Dynaaminen ja nuorekas matkaseurueemme on löytänyt itsensä jo Välimeren rannalle. Vasemmalta: Johanna, Lassi, Mika, Jokke ja Tuomas.

Välimeri

Gironan pastellivärit

Puisto Gironassa

Kävimme tulivuoripuisto Garrotxan yhdessä kraaterissa, Santa Margaridassa.

Rakennusluvat kunnossa Castellfollit de la Rocassa

Ilta-aika ajeltiin kohti Pyreneitä ja Pyreneilläkin ennenkuin saavuimme majapaikkaamme, Bourg-Madameen, Ranskan puolelle. Tämä oli taas niitä rajoja, että piti hakemalla etsiä, missä rajalinja kulkee. Illallisella kävimme Espanjan puolella kävellen.

Pohjois-Espanjan maaseutua

Ilta-aika Pyreneillä

Siellä se meidän kaiken alku ja juuri iltalevolle laskeutuu.

Ensimmäinen yö majoituttiin Ranskan puolella Bourg-Madamessa, mutta illalliselle piti mennä Espanjan puolelle.

Tilasimme ravintolassa (La Taverna d'en Santa, Puigcerda) listan ulkopuolelta useamman ruokalajin yllätysmenun, missä kokki saisi osoittaa taitonsa. Mereneläviä tuli useammassa muodossa: simpukkaa, mustekalaa, rapuja, kalapaellaa, jonka jälkeen aloimme vähän jo toppuutella, että alkaisi riittämään ja mielellään lihaa seuraavaksi. Viimeisenä lyötiin sitten pöytään isot rasvaiset makkarat, jotka jäivät kyllä syömättä. Talo tarjosi vielä parit shotit, jonka jälkeen piti jo melkein karkuun lähteä. Muuten hyvä kokemus, mutta suolaiset ruokalajit olisivat kaivanneet jotain muuta kaveriksi. Alkupalana tarjoiltu paistettu artisokka maistui popcornilta eli hyvältä.

03.04. perjantai (Lourdes)

Päivän ensimmäinen kohde oli Llívia, Espanjan enklaavi Ranskan alueella. Siellä päästiin viimein näkemään myös Semana Santa -vaeltelut. Asut tuovat minulle mieleen telottajakompanjat ja polttomurhaajat.

Semana Santan eli pääsiäisen aikaan Espanjan taajamissa, varsinkin Etelä-Espanjassa, näkyy erikoisia vaeltelurituaaleja, missä salaliit...seurakuntalaiset muistojuhlivat Kristuksen kärsimyskertomusta. Muistakaakin: elämä on kärsimystä!

Pyreneillä kuului tietenkin käydä myös Andorrassa nappaamassa maapisteet. Tällä kertaa minä en ollut ainoa pistejahtaaja, vaan itse asiassa Jokelle reissun primäärisyitä taisi olla mutka Andorrassa. Andorrassa on matalat verot, joten turisteja vetää paikalle muun muassa halpa polttoaine, tupakka ja ylellisyystuotteet. Mutta näytti alueella olevan myös upeita vaellusreittejä ja maa on käytännössä yhtä isoa laskettelukeskusta. Yleisesti ottaen valtio vaikutti melko eliittipaikalta, kuten yleensäkin nämä lilliputtimaat ovat olleet. Andorrassa puhutaan pääkielenä katalaania, kuten Barcelonassakin.

Tilanne

Serpentiiniä pääsiäisenä

Monet tulevat tankkaamaan autonsa Andorraan matalan polttoaineveron vuoksi.

Darrassa Andorrassa

Loppupäivä jatkettiin Pyreneillä ratsastusta ja illasta laskeuduimme laaksoon Lourdesin kaupunkiin eli oksitaaniksi Lordaan.

Ja Pyreneet jatkuu...

Vuorilammella rentoilua

Tie N-260 on suosittu myös moottoripyöräilijöiden keskuudessa. Kuvassa ei näy moottoripyörää.

Ranskalaisissa vuoristokylissä vaikutti olevan hyvä pössis.

Ennen kuin ymmärrettiin sallia navigaattorin asetuksista tietullit, päästiin välillä ajamaan yhden auton levyisiä mäkiteitä. Onneksi kukaan ei tullut vastaan.

Kuvassa näkyviä teitä pitkin ajeltiin ylös.

Viimein päästiin perille Lourdesiin, jonka mukaan poptähti Madonna on nimennyt lapsensa. Kaupunki on suosittu pyhiinvaelluspaikka katolilaisille, mikä tekee paikasta erittäin hämmentävän. Joka puolella on Jeesus ja Neitsyt Maria -krääsää myyviä kauppoja ja neonvalot vilkkuvat ympäriinsä.

Lourdes on kristillisyyteen perustuva turistirysä, mihin ihmiset tulevat hakemaan kanistereihinsa pyhää vettä ja tekemään ristin merkkejä. Markkinamiehetkin ovat tarttuneet tilaisuuteen, kun kaupungissa vierailee vuosittain miljoonia ihmisiä, jotka haluavat käynnistään muiston mukaansa.

Lourdersin katedraali

Lourdesissa oli selvästi liikkeellä korkeammat voimat.

Our Lady of Lourdes -pyhimyspatsas, joka on Lourdesin päänähtävyys. Ihmiset hakivat lohtua ja toivoa suuriinkin murheisiin, joten ei saa nauraa.

Hetkeä ennen kuvan ottamista tarjoilija, jolta tiedustelimme Madonnan lapsen alulle saattamisen mahdollista lokaatiota, heitti pöytäluutun usean metrin päästä tiskillä olevaan koriin. Sankari. Luulen etteivät ole tässä kaupungissa tottuneet oikein tavallisiin hulivilituristeihin, kun suurin osa on pyhäkoulumeiningillä liikenteessä.

04.04. lauantai (San Sebastian)

Kolmantena ajopäivänä oli vuorossa Ranskan maaseutua ja San Sebastian, joka on yksi maailman ruokapääkaupungeista. Autoseurueessa tuntui olevan konsensusta siitä, ettei Ranskan maaseutu välttämättä olisi ihan huonoimpia paikkoja asustaa. Komeita maisempia, solisevia vuoristopuroja, sympaattisia pikkukyliä, vehreyttä, pienviljelyä, lähiruokaa, viiniä, riistaa, juustoja.

Aamukahvia etsiessämme törmättiin ranskattareen, lyonilaiseen matkaoppaaseen, joka oli vasta muuttanut pieneen kylään. Kiitokseksi kahvipaikan näyttämisestä tarjottiin hänelle sumpit.

Virallinen ryhmäpotretti: Road trip Pyreneillä 2015

Käyntikorttipohja

Korppikotkatkin viihtyivät aamupalapaikassamme, jonka söimme siis vasta puolilta päivän vuoriylängöillä.

Toisella puolella laaksoa pilvirajan alapuolella kulkeva tie oli valitettavasti suljettu tähän aikaan vuodesta. Harmittavasti meiltä jäi väliin lumen takia muutama legendaarinen Tour de France -etappi.

Ei hätää! Huolimatta kriittisestä arvioinnista, olut ei jäänyt juomatta.

Tästä näkymästä on kyllä saatu inspiraatiota pelien maailmoja mallintaessa: Lemmings? Carcassonne? Ranskan maaseutu rulez.

San Sebastianin hiljaisempi ranta

San Sebastianissa, baskiksi Donostiassa, bongasimme TripAdvisorista kaupungin suosituimman tapas-baarin, La Cucharan, ja menimme sinne jonottamaan muiden turistien kanssa. Sitä ennen napattiin muutamat ylihintaiset pinchot ja Johanna osti Nightwishin uusimman levyn. Onneksemme onnistuimme tilaamaan La Cucharassa ensimmäisten joukossa, joten saimme pöydännurkan ja ruoat tilattua eteemme ennenkuin paikka oli aivan täyteen ammuttu. Ruoka oli hyvää, mutta ensimmäistä kertaa maistamamme hanhen rasvamaksa tuli dagen efterinä vielä monta kertaa mieleen epämieluisissa merkeissä.

San Sebastianin pinchot olivat kalliimpia ja vaikeammin ostettavia kuin Barcelonassa: ei jatkoon.

Pitihän se käydä maistamassa hanhenmaksaa suositussa tapas-baarissa. Onneksi oltiin sisällä ensimmäisten joukossa.

En kyllä voi suositella San Sebastiania kulinaristimatkailuun, ellei halua velloa ihmismassojen keskellä täyteen ahdetuissa ravintoloissa. Tai sitten ne oikeasti hyvät ravintolat sijaitsevat jossain laitakaupungilla. Vesisateellakin kadut olivat aivan täynnä - puhumattakaan ravintoloista.

Illallispaikkaa etsiessämme haahuilimme ristiin rastiin vanhan kaupungin katuja ihmetellen loputonta määrää ihmisiä pullollaan olevia tapas-baareja. Mieleen tuli aikuisten ihmisten food pub crawling. Lopulta päätimme mennä hieman kalliimpaan La Muralla -ravintolaan, jonne pettymykseksemme ei ensin mahtunut, mutta lopulta tarjoilija juoksi meidät kadulta kiinni vielä kymmenien metrien päästä ja kertoi, että peruuntumisen vuoksi tilaa olikin. Tämä oli reissumme ykköshetkiä, kun viisi murinamassua pääsikin toiveidensa herkkumaahan. Viinit kuuluivat ravintolassa ruokien hintaan ja mekin saimme eteiseen tarjoilua, kun jouduimme vielä tovin odottamaan edellisiä asiakkaita. "Ilmainen" viini on ovela kikka ravintolalta - nousuhumalassa ruokailukokemuskin pärähtää paremmin. Muutaman kymmenen hengen ravintolassa oli kaksi muutakin suomalaisseuruetta, mutta muuten reissulla ei kotimaisia kieliä juurikaan kuullut.

Odotellessamme pöydän vapautumista La Murallassa saimme maistella eteisessä talon viiniä.

Ravintola-annosten kuvaus seisaltaan on junttia.

Illalla otettiin vielä laulutreenit. Hyvin jaksaa.

05.04. sunnuntai (Bilbao)

Aamupalan jälkeen kiirehdimme San Sebastian mäen päälle hakemaan kliseiset reissukuvat.

San Sebastianin ikoninen lahti

Sitten jatkettiin Atlantin vartta kohti Bilbaota yrittäen samalla löytää Baskimaan sielua ja henkeä. Baskeilla Rh--veriryhmä on yleisempää kuin missään muualla maailmassa, mistä syystä muun muassa on arveltu, että baskit olisivat euroopan vanhin kansa. Kun roomalaiset tai muslimitkaan eivät saaneet aluetta kunnolla hallintaansa, on baskeille kehittynyt poikkeuksellisen vahva kansallinen itsetunto. Myös nyky-Espanjaa vastaan he ovat taistelleet pitkään.

Atlantti

Allekuvannut

Öljylautta

Monet baskikielen sanat muistuttavat taikureiden käyttämiä loitsusanoja: Gaztelugatxe!

Gaztelugatxe

Monet Espanjan maakunnista ovat itsenäistymishaluisia, mutta Baskimaassa on toiminut hiljattain myös militantti separatistiliike (ETA), joka on yrittänyt taistella väkivaltaisesti maakunnalleen itsenäisyyttä eli vastustavan osapuolen mielestä terrorin keinoin. Me näimme itsenäisyyttä tukevia graffiteja ja muutaman kymmenen hengen juopuneen nuorisoporukan huutaen iskulauseita.

Emme mielestäni löytäneet oikein baskihenkeä vaan enemminkin ylhäältäpäin syötettyä kulttuuria, jolla uudistetaan asukkaiden identiteettiä ja kulttuuriperintöä, kuten Guggenheim. Hyvähän se on, että väkivalta loppuu, mutta eikö kansat saa itsenäistyä? Poliittisia vankeja kaivataan takaisin emomaasta omalle alueelleen. Saa nähdä mitä Katalonian rauhanomaisille itsenäistymispyrkimyksille tulee tapahtumaan. Entä milloin on Kainuun vuoro?

Tällä tasolla on Baskimaan separatistinen liike vuonna 2015. Itsenäisyyden puolesta (väkivalloin) taistelleita (poliittisia) vankeja toivotaan takaisin omalle alueelle. Emomaa yrittää hillitä radikalisoitumista jakamalla vankeja ympäri maan. "Olemme baskeja, olemme eurooppalaisia!" kuuli sanottavan.

Baskikaupunki

Ennen Bilbaota kävimme myös nopeasti pyörähtämässä Portugaletassa katsomassa siltaa, joka on UNESCO:n maailmanperintökohde.

Portugaletan silta on UNESCO:n maailmanperintökohde.

Ei tämä ehkä ollut ihan fiksuin tapa toteuttaa silta? Espanjalaiset insinöörit...

Illalla kerkesimme käydä katsomassa Guggenheimin museota pimeällä ja syömässä iltapalaksi hampurilaista, possunposkea ja tonnikalaa.

Bilbaon Guggenheim

Nämä kaverit tiesivät Suomen koripallomaaksi. Minä en.

06.04. maanantai (Barcelona)

Jokke lähti aamulennolla kotia kohti, mutta me muut nappasimme aamukahvit naamaan katuluukkukahvilasta ja lähdimme tutustumaan Guggenheimin näyttelyihin. On mahdotonta suositella Suomeen näin kallista projektia, mutta kyllä teokset mielestäni päihittivät helposti Kiasman näyttelyt. Parhaiten mieleeni jäivät rakennuksen lisäksi Niki de Saint Phallen työt: pulleat naiset, pelottavat romufiguurit, haulikkoammunta ja kauhistuttava isä-äiti-teema.

Katukahvit saatiin suoraan luukusta kadulle.

Bilbaossa näkyi paljon enemmän katutaidetta kuin Granadassa, jota Lonely Planet erityisesti suositteli nykytaiteen ystäville.

Neuvostohenkinen kansallisromantiikka meets Tom of Finlandin Bilbaon rautatieasemalla.

Rakennustaidetta, osa 1

Rakennustaidetta, osa 2

Guggenheimin edusta toimi pyöräilykisojen maalialueena.

Tervetuloa Guggenheimiin!

Lassi ja Guggis

Galaksien välinen risteilyalus. Seuraava laskeutumispaikka: Helsinki?

Guggenheimin jälkeen käytiin vielä rinnejunalla katsomassa mäen päältä kaupunkia, jonka jälkeen päästiin aloittamaan seitsemän tunnin ajomatka takaisin Barcelonaan. Matkalla piipahdettiin pikaisesti myös Zaragozassa. Kahden tankkauksen taktiikalla kerkesimme perille autonpalautukseen ruhtinaalisesti yhdeksän minuuttia etuajassa. Paitsi olimmekin arkipyhästä johtuen 51 minuuttia myöhässä. Siispä alakuloisena kebabin kautta nukkumaan ja aamulla takaisin palauttamaan avaimet.

Bilbao

Zaragozan katedraali

Zaragozan katedraali

Zaragozan kunnantalo

Reissustressin viiminen koitos, 130 kilometrin tuntinopeudella rekkoja pimeässä ohitellen kiirehtiminen, aiheutti melkein kameran ja reissukuvien menettämisen, kun sekoväsyneenä unohdin kameralaukun lähikebabbilaan, mutta onneksi pakistanilaiset kaverit olivat reiluja ja palauttivat sen meille. Kameran kaikki osat oli kyllä käännelty, joten jonkinlaista tilannearviota siinä on tehty...

07.04. tiistai (Barcelona)

Viimeisenä päivänä ennen kuin Mika ja Tupe lähtivät takaisin Suomeen käppäilimme hieman Barcelonan rannassa ja Ciutadellan puistossa. Ruoaksi kreikkalaista.

Tupe ja Ciutadella-puiston suihkulähde

Loppusanat

Reissua leimasi vahva suorittaminen ja hyvät läpät, josta iso kiitos seurueelle! Erityismaininta Mikalle kuvien ja kuvatekstien vapaasta käytöstä. Artikkelin kuvat on napsinut pääasiassa Lassi, Mika ja Johanna. Kimmolle kiitokset panoramojen teosta.

Tupe teki reissusta myös aivan loistavan reissuvideon, jonka pääsee katsomaan ilmoittamalla minulle oman Youtube-tunnuksensa.

Allekirjoittaneen mielestäni reissun parhaat kohteet olivat Pyreneiden vuoristo, Ranskan maaseutu, Guggenheim, Gaztelugatxe ja Andorra, joka on minun 23. vierailemani valtio. Espanjasta tuntuu jo saaneen ihan kattavan kuvan, mutta kaipa se pitää vielä jatkaa reissaamista täälläpäin. Madrid, Toledo, Valencia, Figueres...?

Reissun aikana kaksi eri ihmistä, ranskatar ja Bourg-Madamen herra, harmitteli, kun skippasimme Gavarnien. Se on kuulemma Pyreneiden hienoin paikka, joten sinne siis mennään ensi kerralla.

Tähtiä kiitos!

Kirjoita uusi kommentti