Pulupalsta

Kirjoituksia jo vuodesta 2006

Eurotrip V: Milano, Riviera, Alpit, Zürich, München, Berliini

Kieli:   Arvosana: 5.00/5   Vierailuja: 6435  Julkaistu: 2014-12-06  Muokattu: 2014-12-06
Avainsanat: Italia, Ranska, Sveitsi, Liechtenstein, Monaco, Saksa, Milano, Genova, autoilu, museo, vaellus, seikkailu, arkkitehtuuri, UNESCO, kulinarismi, matkailu, Suurseikkailut, Nizza
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Teimme Kimmon ja Konosen Mikon kanssa parin viikon reissun Keski-Euroopassa. Paljon saatiin uusia kokemuksia ja elämyksiä. Autokin vuokrattiin.

Artikkelihistoria

  • 2014-12-06 Artikkeli julkaistu.
  • 2014-10-31 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Alkusanat

Tämän reissun kulmakivi oli ilmainen majoitusmahdollisuus Zürichissa, kiitos milagros-kaverin. Sen ympärille kasattiin reitti, joka sisälsi parhaan kombinaation kohteita, joissa painottuivat uudet valtiot, mielenkiintoiset kohteet, edulliset lennot ja halpa auton vuokraus Alpeille. Monen iteraatiokierroksen jälkeen reittisuunnitelmaksi asettui Milano, Genova, Nizza, Monaco, Alpit, Liechtenstein, Zürich, München ja Berliini.

Milanoon sai lennot halvalla, Genova oli Kimmon toive renessanssiajan palatsien takia, Nizzasta sai vuokrattua auton halvalla ja Monacosta sai valtiopisteet. Monaco on myös eurooppalaisen ökyilyn mekka. Alpit on Alpit, Liechtensteinistä sai myös helpot valtiopisteet, Zürichissa asuu mila ja München ja Berliini ovat Saksan mielenkiintoisimpia kaupunkeja.

Auton vuokraus työllisti ennen matkaa eniten tavanomaisten matkavalmistelujen lisäksi. Kävi muun muassa ilmi, että Sveitsissä pitää auton tuulilasissa olla erityinen Vignette-tarra ja Alpeilla voi tarvita lumiketjuja jopa heinäkuussa. Eipä siinä, nykyään ei enää tarvi niin paljoa valmistella - kyllä me händlätään!

Uusina valtioina reissulta kertyi Monaco, Liechtenstein ja Sveitsi. Italiassa, Saksassa ja Ranskassa tuli käytyä jo viime vuonna.

25.6. keskiviikko

Tavattiin Tikkurilassa ja vaellettiin Milanoon hostelliin. Avattiin kaljat. Haettiin pitsat. Katsottiin kolmelta eri kanavalta taidehuutokauppaa.

Millä muulla Italian reissun voi aloittaa kuin pizzalla?

26.6. torstai

Milanosta tulee allekirjoittaneelle ensimmäisenä mieleen muodin pääkaupunki. Muoti ei ole kovin lähellä tämän insinöörin sydäntä, mutta pakkohan siitä on olla kiinnostunut. Muodin lisäksi lähdimme katsastamaan Milanon päänähtävyyksiä, kuten Duomoa, Castello Sforzescoa ja Galleria Vittorio Emanuele II:sta.

Allekirjoittaneen aamupalana pinaatti-feta-panini ja cappuccino

Castello Sforzesco

Kononen

Milano, muodin pääkaupunki

Vihannestaidetta

Vittoria Emanuele II

Milanon Duomo

Milanon Duomo (0:41)

Kimmo välisangrialla

Nettiä selatessamme törmäsimme ilmiöön nimeltä aperitivo, mikä tarkoittaa italialaista happy houria, joka on juuri Milanossa vahvimmillaan. Iltakuuden ja yhdeksän välillä baarit tarjoavat muhkeita antipastobuffetteja juoman ostajille. Eli mitäs viddua: ostat (suomalaisittain) normaalihintaisen viinilasillisen ja saat kaupan päälle italialaisia antipastoja mielin määrin. Yritimme etsiä etukäteen mahdollisimman hyvää tarjontaa välittämättä hinnasta, mutta lopulta jouduimme valitsemaan kadulta sattumanvaraisen baarin. Nakit olivat hieman turn-off, mutta muuten löydettiin huippu diili.

Aperitivo on italialainen happy hour, missä yhden juoman hinnalla saa syödä herkkuja buffetista.

Aperitivon jälkeen lähdettiin katsastamaan paikallinen artesaanioluita tarjoileva pubi, Birrificio Lambrate. Kävelyä tuli riittävästi, mutta atmosfääri ja olutvalikoima olivat sen väärtejä. Kannabiskin tuoksui.

Graffiti kirkon muurissa

Artesaanioluita Birrificio Lambratessa

27.6. perjantai

Milanossa pyörähdettiin nopeasti, koska halusimme käyttää enemmän aikaa rannikkokaupunki Genovassa, jonka pitäisi olla yksi Italian helmistä, ja jota suuret massat eivät ole löytäneet. Vaan ensin meillä oli ohjelmassa tuskainen vaellus uuteen majapaikkaamme. Kävelyä, junailua, metroilua ja kävelyä. Hostellissa ei puhuttu oikein englantia, mutta onneksi Italia-tietäjämme Kimmo hoiti homman kotiin. Saatiin oluetkin kaupan päälle.

Junamatka Milanosta Genovaan

Sitten lähdettiin kävelemään Genovaa ympäri ja tutkimaan nähtävyyksiä. Hienoja palatseja tuntui olevan ympäriinsä ja niistähän Genova on tunnetukin, kun UNESCO:kin on asianlaidan vahvistanut.

TripAdvisorista valkattiin paikallinen perheravintola, Trattoria da Maria, jossa oli kyllä autenttinen meno. Viini oli halpaa, mama huusi tahtia ja ruoka oli turhankin yksinkertaista. Pesto on muuten alunperin juuri Genovasta. Sitten lisää palatseja, kirkkoja ja muita näkemisen arvoisia pytinkejä.

Perheravintola Trattoria Mariassa oli aito meininki: pääruokana friteerattua kalaa ja tomaattia.

Piazza Ferrari on Genovan keskeisin aukio.

Chiesa del Gesù (1:35)

San Lorenzon katedraali

Iltapalagyrot

28.6. lauantai

Genoan toinen päivä oli melkeinpä toisinta edellisestä, eli kiertelimme lisää palatseja ja vanhaa kaupunkia yleisemmin sekä syötiin Il Genovese -trattoriassa illallinen.

Aamukahvit Via Galatalla

Länsi-Genovaa

Genova Palazzo Rosson katolta nähtynä

Via Garibaldi, jonka varrella sijaitsee kymmeniä renessanssi- ja barokkiajan palatseja.

Palazzo Rosso

Palazzo Rosson taideaarteita

Palazzo Bianco

Palazzo Doria-Tursi

Palazzo Doria Tursi (0:53)

Arco della Vittoria

Ravintola Il Genovese

29.6. sunnuntai

Juna Nizzaan lähti jo puoli yhdeksältä, joten aikasin piti herätä. Onneksi aseman kioskilta sai 14 volttista olutta. Myyjä ja muut asiakkaat nostivat peukkua ja iloitisivat, kun tein ostoksen. Olikohan aamukalja heidän mielestään jotenkin erikoista?

Juna oli aivan täynnä mustia miehiä, jotka taisivat olla matkalla Afrikasta Britanniaan. Tämä juna veisi heidät kuitenkin ensin Ranskaan ja Schengen-alueellahan ei rajavalvontaa ole, joten mitään ongelmaa asiassa ei ollut. Meidän matkamme oli kuitenkin vähän ahtaampi, kun ensin piti rinkkojen kanssa änkäytyä ihmisistä täynnä olevia käytäviä pitkin omaan koppiin ja sen jälkeen ajaa pois vielä omilla maksetuilla paikoilla istuneet. Hieman oli kyllä siirtomaaherrameininkiä. Vastapäätäni istui vielä joku vanhempi japanilainen herrasmies, joka myös sai itselleen paikan afrikkalaiselta ja hänellä ei kyllä paikkalippua ollut, kun biljettejämme vertailimme. Eipä hän kuitenkaan lähtenyt etsimään paikkansa menettänyttä, mikä ei kyllä käytännössä olisi onnistunutkaan. Junan ikkunasta näkyi lähes koko kolmen tunnin matkan ajan rantaviiva.

Junamatka Genovasta Nizzaan meni Rivieraa pitkin ja melkein koko ajan oli biitsi vieressä.

Nizzassa satoi. Meillä oli varattuna aikaa noin kolme tuntia katsella ympärille ja vuokrata auto. Melkoisella pikajuoksulla kävimme nihkeässä kelissä tekemässä tehoroundit, mikä sopikin hyvin kaupungin päivän teemaan, sillä meneillään oli triathlon-kisat.

Nizzan rantaviiva

Nizzan ravintola-aluetta

Sitten vuokrattiin auto. Kukaan meistä ei ollut sitä tehnyt aiemmin, joten oli syytä kuunnella tarkoin, mitä ranskalaisittain englantia murtanut asiakaspalvelija meille selvitti. Olennaista oli oikeastaan se, että hintaan tuli lisäksi 100 euron pantti ja että meidän kannattaisi ottaa noin 20 euroa päivässä maksava täysvakuutus ilman omavastuuta. Ensiesittelyllä tarjouksesta kieltäydyttiin, mutta kun virkailija antoi ymmärtää, että se olisi kyllä fiksua, niin vaihdettiin kantaa. Eipä jäänyt harmittamaan reissun myöhemmissä vaiheissa...

Autona oli uudenkarhea Citroën C4, jonka autohallista spiraalia pitkin ulosajaminen oli jo melkoisen jännittävää. Seuraavaksi hypättiinkin sitten Rivieran urheiluautojen sekaan. Onneksi oli tullut hieman jo harjoteltua Helsingissä ajamista - muuten olisi Oulun poika ollut hätää kärsimässä. Flouhun mukaan vaan. Italiassa varsinkin liikennesäännöt ovat ainoastaan kuriositeetti. Nizzasta kun päästiin hieman väljemmille vesille ja nousemaan ylös mäen rinnettä, niin avautuvat maisemat olivat huikeita. Viimeistään nyt ymmärsin, miksi Ranskan Riviera on käsite.

Vuokra-autolla päästiin heti ahtaisiin motaritunneleihin.

Ranskan Rivieralla kelpaisi kyllä elää.

18 kilometrin päässä oleva Monaco on maailman toisiksi pienin valtio Vatikaanin jälkeen. Kaupunki tuntui keinotekoiselta överiökyilymestalta, missä ei enää ihmisen ole hyvä elää. Paljon siellä kyllä näytti asuntoja olevan, mutta mitä lie kaupungissa tekevät. Varmaan toimistotöitä. Ruokakaupan valikoima oli melkein yhtä hyvä kuin Ruoholahden Sittarissa. Kyllä se hyvä elintaso saavuttaa joskus vielä Monaconkin!

Katunäkymä Monacossa

Rahaa on

Pysäköinti Monacossa oli yllättävän halpaa eli pari euroa tunti. Mutta pysäköintihallin käyttö oli vaikeampaa, sillä auto piti ajaa tiukkaa spiraalimaista ramppia miinus kymmenenteen kerrokseen maan alle. Ylemmät kerrokset olivat tarkoitettu asukkaiden käyttöön. Ramppi oli niin jyrkkä, että auton piti kääntyä melkein ääriasennossa ja silmissä vain vilisi ohi juokseva seinä. Olisi pitänyt nähdä sekä vasempaan etukulmaan että oikeaan takakulmaan, ja koska tämä ei ole mahdollista, niin jäljelle jäi vain fiiliksellä ohjaaminen. Eikö nämä autot voisi jo ajaa itse?

Monaco on pinta-alaltaan maailman toiseksi pienin valtio. Tämänkin kuvan taloista vain lähimmät sijaitsevassa Monacossa ja loput Ranskan puolella.

Monacon prinssin palatsi

Satama oli täynnä miljoonajahteja. Kuvassa olevan paatin ylläpitokulutkin ovat vuodessa varmasti miljoonia. Huomaa ihminen kannella.

Tästä se Räikkönenkin ajelee ohitse.

Matka jatkui kohti Alppeja. Seuraavaan majapaikkaan Italian Paesanaan oli vajaan neljän tunnin ajo. 150 km/h vauhti mutkittelevilla vuortenrinnemotareilla, vesisateet pimeällä, ukkonen ja lumiraekuurot tekivät matkanteoasta jännittävää, jopa ajoittain psykedeelistä, kun stereoista sattui sopiva biisi soimaan. Majapaikkaa lähestyessämme tiet pienenivät ja uusina vaaratekijöinä olivat ilman heijastimia liikkuvat pyöräilijät ja pikkukylien läpi kaahattavat tiet. Ei sitä tien tukkeenakaan oikein voinut olla.

Lopulta perille päästyä ja monacolaisen oluen korkattua oli olo mitä mahtavin. Takana oli pitkä mutta hyvin suoritettu päivä lukuisine uusine haasteineen.

30.6. maanantai

Vuorossa oli ajopäivä. Kilometrejä Paesanasta Bellinzonan ja Comon kautta Bellagioon tuli noin neljä sataa, mutta koska tiet ovat mutkaisia ja hitaita ja koska pysähdyimme tutkailemaan tarkemmin muutamaa kaupunkia, niin koko päivä meillä meni ajamiseen. Torinokin osui matkalle, mutta siellä emme pysähtyneet, koska tavoitteemme oli päästä mahdollisimman nopeasti Pohjois-Italian suurille järville, Maggiorelle ja Comolle.

Etelä-Euroopassa aamupalat tuntuvat olevan yleensä valitettavan hiilaripainotteisia, mutta maultaan hyviä toki.

Asuinhuoneistomme parvekkeelta oli hulppeat näkymät.

Maggiore-järvi

Maggiorea kiertäessämme piti ajaa Sveitsin puolelle. Tiukkaa rajavalvontaa ei ollut ja yleinen tunnelmakaan ei juuri muuttunut, mikä ei yllätä, koska tässä nurkassa Sveitsiä italialaisvaikutus on suurta. Sveitsin naapurimaitahan ovat Italian ja Liechtensteinin lisäksi Itävalta, Ranska ja Saksa ja kaikkien näiden vaikutus näkyy eri puolilla Sveitsiä, jonka maantieteellinen sijainti on erinomainen. Sveitsissä puhutaan saksan, ranskan ja italian lisäksi myös retoromaania ja maa jakautuukin useampaan kieli- ja kulttuurialueeseen, eikä näin ollen muodosta kovin vahvaa ja yhtenäistä kansakuntaa. Sveitsin osavaltioilla eli kantoneilla onkin suhteellisen paljon valtaa, jotka voivat päättää muun muassa verotuksesta, minkä takia kantonit käyvät verokilpailua yritteässään houkutella rikkaita omille alueilleen. Esimerkiksi 120 000 euroa vuodessa tienaava kahden lapsen perhe maksaa Zugin kantonissa veroja (sis. liittovaltioveron, kuntaveron ja kirkollisveron) 4.95 % ja Neuchâtelin kantonissa 16.83 %. Toinen esimerkki kantonien vahvasta asemasta on se, että viimeinen kantoni, Appenzell Innerrhoden, salli naisten äänioikeuden vasta 1990, tosin silloinkin liittovaltion pakottamana.

Brissagon kylä oli jo Sveitsin puolella.

Sveitsi on viimeksi ollut sodassa 1700-luvulla, vaikka Hitler sai kyllä aikaan liikekannallepanon, mutta vuoristoisten seutujen ansiosta sotilaat eivät koskaan joutuneet taisteluihin. Sveitsiä onkin usein pidetty yhtenä maailman turvallisimmista paikoista ja siksi siellä on turvassa paljon varallisuutta ja esimerkiksi useiden kansainvälisten instituutioiden päämajoja, kuten Punaisen Ristin, maailman kauppajärjestö WTO:n ja kansainvälisen olympiakomitean. Myös YK:n toisiksi suurin tukikohta sijaitsee Sveitsissä.

Kaiken tämän sanottuani ja ottaen vielä huomioon, että Sveitsissä toimii suora demokratia ja kansalaiset säilyttävät maanpuolustuksellisista syistä henkilökohtaisia aseitaan kotona, tulee väistämättä mieleen monenlaisia ajatuksia.

Mutta me saavuimme Bellinzonaan, missä sijaitsee kolme UNESCO:n maailmanperintöluetteloon kuuluvaa linnaa. Nilkkavaivaisena tyydyin itse lähinnä kirjoittelemaan postikortteja kuvankauniissa keskustassa, kun pojat tekivät hieman pidemmän kävelyreissun. Pitakebab olisi maksanut kymmenen euroa, kun muualla Euroopassa sellaisen on saanut yleensä muutamalla eurolla.

Castelgrande Sveitsin Bellinzonassa

Bellinzona

Sitten jatkettiin autoilua järven rantoja pitkin ja palattiin takaisin Italian puolelle, joka on alkanut tuntua jo melkein kotoisalta paikalta, kun siellä on sen verran aikaa viime aikoina viettänyt. Pysähdyimme pariksi tunniksi Comon kaupunkiin syömään ja ostamaan tukiside nilkalleni. Hyvin onnistui elekielellä näyttää, mitä tarvitsee.

Takaisin Italian puolelle Comossa

Comon kaupunki

Viimeinen etappi Comosta Bellagioon ajettiin jo hämärtyvään aikaan ja paikallisten kaahatessa satasta ohi talojen ja jyrkänteiden reunustamilla mutkaisilla pikkuteillä, alkoi jo hieman hirvittää, mutta ehjänä perille pääsimme. Auton kuntoarviota hotellin pihalla tehdessä huomattiin, että naarmuja löytyi sekä takaa että etukulmista. Mistä lie tullut ja kenen toimesta. Italiassahan joka auto on lommoilla, mutta pienen kolauksen suomalainen rallikansa tästä nyt kyllä sai. Onneksi otettiin ne täysvakuutukset.

Kapeat rantatiet pimeällä olivat jo hieman turhan kuumottavia.

Panorama-niminen hotelli sijaitsi aivan satumaisen upealla paikalla. Olimme valinneet etukäteen mahdollisimman hienolla paikalla olevan majapaikan ja vielä niin, että omalta parvekkeelta olisi hyvät näkymät. Ja totta vie nyt oltiin kyllä henkeä salpaavan komeassa paikassa! Hotellihuoneelle tuli hintaa muistaakseni reilu 30 euroa per naama ja siihen kuului hyvä aamupala. Hotellissa tuntui majoittuvan paljon pyöräilijöitä. Paikallista oluttakin oli tarjolla.

Como-järvi iltapimeällä huoneemme parvekkeelta kuvattuna.

1.7. tiistai

Viimeisestä ajopäivästä oli tulossa pitkä, koska matkaa Bellagiosta Alppien yli ja Liechtensteinin kautta Zürichiin on noin 450 kilometriä ja tavoittelimme lisäksi päästä vaeltamaan Liechtensteinissa, eikä Alppejakaan haluaisi ohittaa pysähtymättä tai saapua Zürichiin kovin myöhään. Epävarmuutta aikatauluun loi säätilanne Alpeilla, missä lumiketjuja, joita meillä ei ollut, voi joutua käyttämään heinäkuussakin. Ensin kuitenkin syötiin aamupalat yhdessä elämämme upeimmista paikoista.

Como-järvi hotelli Panoramasta ihasteltuna: 5/5.

Ajoreittimme jatkui vielä noin 70 kilometriä Comojärven ympärillä. Tankkasimme Leccossa ja kävimme suuressa supermarketissa Piantedossa ostamassa ruokaa ja juomaa välttääksemme Sveitsin korkeaa hintatasoa. Castasegnassa ylitimme Sveitsin rajan ja ohitimme hieman myöhemmin luksuslomakaupungin St. Moritzin, jossa on pidetty vuosien 1928 ja 1948 talviolympialaiset. Alpit ylitimme Albulasolan kautta. Lunta oli pientareelle asti, mutta onneksi tie oli sula ja emme joutuneet kääntymään takaisin. Reitin korkein kohta, 2312 metriä, on kaukaisin paikka maapallon keskipisteestä, missä olen elämäni aikana ollut.

Como-järvi

Alpit näkyvät jo!

Alppeja

St. Moritzissa on järjestetty kahdet talviolympialaiset vuosisadan alkupuoliskolla.

Albula-solan korkein kohta on 2312 metrin korkeudessa.

Seuraavana vuorossa oli Liechtenstein ja sen pääkaupunki Vaduz. Liechtenstein on pinta-alaltaan maailman 6. pienin valtio, ja ainoa maa joka on nimetty ostajansa mukaan (vuonna 1712). Se on myös Uzbekistanin ohella ainoa valtio, jonka naapureista mikään ei ole rannikkovaltio. Ruhtinaskunta tunnetaan kauniista luonnostaan ja verotaivaastaan. Sveitsin frangi on maan valuutta ja Sveitsi myös hoitaa Liechtensteinin puolustus- ja ulkopolitiikan.

Lyhyen visiittimme aikana vahvistui tunne, että Liechtenstein on lähinnä pienen eliitin territorio, missä voi näppärästi ajaa oman piirin etuja. Saavuimme pääkaupunkiin iltapäiväruuhkan aikaan ja kadut olivat tukossa hienoista autoista. Ilmeisesti kaikilla loppuivat työt samaan aikaan, koska puolen tunnin päästä oli jo huomattavasti väljempää. Auton sai ilmaiseksi parkkiin aivan ydinkeskustaan, missä jalkauduimme nopeasti katsastamaan päänähtävyydet. Parlamenttitaloa kuvatessa paikalle tuli poliisisaattueessa joukko mustapukuisia, joten saatiinpa nähdä vilaukselta näitä maailman voittajia.

Liechtensteinin pääkaupunki Vaduz

Olimme etukäteen selvittäneet, että parasta Liechtensteinissä on vaellus vuorilla. Olimme päätyneet The Prince's Way (Fürstensteig) -nimiseen reittiin, jonka vaikeustaso on medium, korkeuseroa 700 metriä ja arvioitu kiertoaika vajaa kolme tuntia. Haasteina meillä oli heikon varustetason lisäksi se, että pimeä oli tulossa kolmen tunnin päästä ja meillä ei ollut karttaa reitistä, eikä tietoa miten keskustasta päästäisiin korkealla sijaitsevaan lähtöpaikkaan. Lopulta päätettiin vain lähteä ajamaan hyvältä näyttävää tietä ylöspäin ja toivoa että löydämme perille. Onneksi oli tuuria ja satuimme suoraan oikeaan paikkaan. Sitten vain pakattiin nopeasti reput, otettiin opastaulusta kuva kartaksi ja lähdettiin kiipeämään. Sport Trackerin avulla pystyttiin arvioimaan matkan etenemistä ja tarvittaessa kääntymään takaisin. Vaikka reitti oli vaativa, pysyimme hyvin aikataulussa ja olimme takaisin autolla parissa tunnissa. Muita ihmisiä emme nähneet.

Mutta mitkä maisemat vuorella olikaan! Jos aamupala Comojärven yllä oli huikea, niin nämä maisemat eivät kyllä jääneet toiseksi.

Fürsteinsteig

Sinne se polku näyttäisi vievän...

Onhan se vaellus Lapissakin hienoa, mutta mukavaa vaihtelua tämäkin.

Vaellusta Liechtensteinissä, Fürsteinsteigin reitillä (1:43)

Sitten vielä parin tunnin ajomatka Zürichiin milan luokse ja ensimmäisenä tietenkin pubiin. Bongattiin myös 3D-tulostuspaja. Uni tuli kyllä helpolla, kun pään sai viimein laskettua tyynylle.

milagros on hauska veikko.

2.7. keskiviikko

Zürichissa ohjelmassa oli huoltoa eli pyykkäystä, lepoa sekä yleistä valmistelua ja suunnittelua. Vuokra-auto piti palauttaa kello viiteentoista mennessä. Luulimme lähtevämme hyvissä ajoissa liikkeelle, mutta kiirehän se tietenkin tuli, kun muistettiin vasta matkalla, että tankin piti olla täynnä ja vettäkin alkoi sataa ja luonnollisesti vuokraamon korttelin ympärillä oli tietöitä eikä parkkeeraus ollut vaihteeksi kovin helppoa. Päästiin kuitenkin maaliin viisi minuuttia etuajassa, mutta sitten alkoikin todellinen säätö. Vuokraamon mukava tyyppi kävi tarkistamassa auton ja oli löytänyt kamerani lattialta lojumasta (phew vol. 1), mutta myös useamman naarmun, joita auton kuntotodistuksessa ei ollut. Myönsimme ne, mutta samalla muistutimme, että meillä on täysvakuutus ilman omavastuuta. Tätä virkailija ei vain suostunut myöntämään, koska kuitissa ei tälläisestä ollut mainintaa. Hiki alkoi nousta pintaan. Koitimme epätoivoisina kaivella omia papereita, jos niistä löytyisi jotain, mutta ei. Sitten hoksattiin ehdottaa, että voisimmeko me nähdä kuitin heidän järjestelmästään ja sieltähän löytyikin sana "GoZen", joka lopulta paljastui ranskalaiseksi kampanjavakuutukseksi, joka toden totta oli, mitä luulimmekin (phew vol. 2)! 15 minuutin tuskailun jälkeen käteltiin ja olimme vapaat lähtemään hermokaljalle. Nyt oli reissun stressaavin komponentti kaara-klaarattu onnistuneesti, vaikka mielumminhan auton olisimme toki palauttaneet kolhimattomana.

Vuokra-auton palautus meinasi myöhästyä sateen, tyhjän bensatankin ja tietyömaan takia.

Sitten lähdettiin kävelemään kaupungin keskustaa ympäri. Olin etukäteen yrittänyt selvittää, mitä jännää Zürichissa on ja esimerkiksi TripAdvisorin ykkössuosituksena oli lapsille suunnattu museoseikkailu ja toisena vanha kaupunki, jonka ensimmäisessä käyttäjäarvostelussa sanottiin, ettei se ole kovin kummoinen. Ja samanlainen fiilis itsellekin tuli: kaupunki ei ole turisteja varten. Sen sijaan kaupunki vaikutti elinvoimaiselta ja hyvältä paikalta elää ja kun asiaa tarkemmin miettii, niin kuka nyt turisteja edes haluaisi omille kotikonnuilleen, jos rahaa ei heiltä tarvitse? Zürich onkin (Helsingin kanssa) aina listojen kärjessä, kun mitataan asumismukavuutta. Kaupungissa asuvista on lähes 30 prosenttia dollarimiljonäärejä. Jos Monacoa ja Geneveä ei lasketa, niin New York on seuraava reilulla neljällä prosentilla. Onneksi meillä oli kaupungissa kaksikin tuttua, joten pääsimme maistamaan hieman paikallista elämänmenoa.

Zürichin keskustaa

Limmatinjoki

Niederdorf, Zürichin vanhaa kaupunkia

Olimme sopineet illaksi milan ja Heikin kanssa pubikierroksen. Syömässä käytiin Johanniterissä, josta sai sveitsiläisiä ruokia pubimeiningillä. Juuri sopiva konsepti meille. Sitten kierreltiin pubeja, keskusteltiin ja väiteltiin jopa ulkopuolistenkin kanssa. Nukkumaan lähdettiin joskus aamuviideltä ja sovittiin, että nähdään Heikin työpaikan, siis Googlen lounaalla yhdeltätoista - yeah, right.

Johanniter-ravintolassa sveitsiläistä apetta ja saksalaista olutta.

mila, Heikki, Kimmo ja Kononen

3.7. torstai

Aamulla soiteltiin Heikin kanssa, että lounas taisi olla turhan optimistinen tavoite ja siirrettiin tärskyt iltapäivään. Googlen sisätiloissa ei saanut kuvata, mutta voin kertoa, että hyvältä työpaikalta meno vaikutti. Sisustus oli tuttua googleteemaa, missä värejä käytetään rohkeasti ja kaikenlaista leikkimielistä kokeilua on. Erilaisten viihde- ja rentoutumistilojen määrä oli huikea ja tuntui, että niitä oli jopa enemmän kuin itse työtiloja. Oli pelihuonetta, kirjastoa, ambienttihuonetta suurten akvaarioiden keskellä, puutarhaa, lasketteluhissiä, liukumäkeä, palomiestyylistä liukutankoa ja monenlaisia herkkukeitaita. Kyllä kelpaisi!

Googlen jälkeen käppäiltiin Heikin kanssa Zürichinjärven ja Limmat-joen rantaa, missä elämä tuntui täydelliseltä. Aurinko paistoi, hyvää olutta sai ostaa mistä vain, naiset olivat kauniita, kannabis tuoksui ja tunnelma oli sivistynyt. Kun vielä muistetaan, että Zürichin palkkataso Helsinkiin verrattuna on noin kolminkertainen, niin kyllä täällä mielellään elämäänsä viettäisi.

Elämä on ihanaa Zürichissa.

Zürichinjärvi

Limmat-joella kesäpäivä oli täydellinen.

Illalla käytiin vielä tutustumassa Langstrasseen, joka on Zürichin Kallio, missä kebab on halpaa, ihmisiä on monenlaisia, katutaide hallitsee ja ikkunoissa näkyy paljasta pintaa. Puistossa vielä viinipullo politiikan äärellä ja Zürich oli meidän osaltamme taputeltu tällä erää. Kaupunki kuuluu omalla listallani Amsterdamin ja Lontoon kanssa niihin, joihin voisin jopa muuttaa.

4.7. perjantai

Seuraavan päivän pääohjelma oli bussimatka Müncheniin, missä tapaisimme Teemun, joka tuli Essenin suunnalta viettämään kanssamme viikonloppua kaupunkiin. Arvoimme melko pitkään, että käymmekö Itävallan Innsbruckissa vai Münchenissä, mutta halvempien liikenneyhteyksien myötä valitsimme Baijerin osavaltion pääkaupungin, joka on Saksan kolmanneksi suurin kaupunki ja tunnettu varsinkin autoteollisuudesta ja Oktoberfesteistä.

Bussimatkalla oli lauttasiirtyminen Allmannsdorfista Meersburgiin.

Koska jalkapallon MM-kisat olivat menossa ja illan matsissa pelasi Saksa, niin suuntasimme isoon paikalliseen puistoon, Englischer Garteniin, mistä löytyi valitettavan pieni skriini, mutta vastineeksi halpaa olutta ja potkaa.

Englischer garten

Ranska - Saksa: 0 - 1

Biergardenissa olut on halpaa ja ruoassa on suolaa.

Illalla käppäiltiin ympäri keskustaa katsellen päänähtävyyksiä.

Feldherrnhalle Odeonsplatzilla

Iltaoluet Ayingerin panimolla

5.7. lauantai

Toisin kuin Zürichissa, Münchenissa on turisteille paljon nähtävää. Lukuisista museoista valitsimme Deutsches Museumin, joka on maailman kattavin tekniikan ja luonnontieteen museo. Osastoja oli lähemmäs sata ja jokaiseen olisi voinut aikaa käyttää vähintään kymmeniä minuutteja. Koska meillä aikaa oli vain neljä tuntia, niin juoksuksihan se meni.

Deutsche Museum on maailman suurin tekniikan museo.

Tietokone

Museon jälkeen piti päästä baijerilaiseen oluttupaan syömään rehellistä ja reilua ruokaa. Sitten lähdettiin käymään Nymphenburgin linnalla ja festareilla olympiapuistossa.

Panimoravintola Augustiner Bräu

Nymphenburgin linna

Nymphenburgin linnapiha

Ruokafestarit Münchenin olympiapuistossa

Pitsaleipä

Pojat jäivät vielä kaljalle, kun itse lähdin takaisin majapaikkaan. Metroasemalla nuorisoporukka huusi minulle saksaksi jotain, johon en reagoinut mitenkään. Tämä provosoi heitä lisää, koska huutelut jatkuivat tyylillä raus aus München, raus aus Deutschland - pois Münchenistä, pois saksasta.

6.7. sunnuntai

Koska seurueen jäsenillä oli erilaisia toiveita päivän ohjelmasta, niin päätimme hajaantua. Pojat ottivat aamun rennosti ja menivät sitten keskustan opaskierrokselle. Minä otin lähijunan olympiapuistoon, johon halusin tutustua valoisan aikaan. Minua kiinnostaa yleisestikin olympialaisten kisakylät, koska ne ovat yleensä arkkitehtuurisesti yhdenmukaisia ja kyseisen maan oman aikakautensa parhaita taidonnäytteitä muulle maailmalle. Mutta vuoden 1972 Münchenin olympialaiset ovat jääneet historiaan kuitenkin pääasiassa palestiinalaisterroristien (tai vapaustaistelijoiden) verilöylyn myötä. Ja tälläinenkinhän minua kiinnostaa suunnattomasti!

Münchenin olympialaisiin 1972 rakennettiin urheilijoille kisakylä, jota nykyään asuttaa opiskelijat ja hipsterit.

Olympiakylää

Münchenin olympialaiset muistetaan palestiinalaistaistelijoiden aiheuttamasta panttivankidraamasta, jonka tapahtumapaikkana oli kuvan talon lähimmän parvekkeen asunto.

Vuoden 1972 olympiapuisto Münchenissa

Päästadion

Muutaman tunnin puistokäppäilyn jälkeen kävin vielä pyörähtämässä BMW-museon ilmaisalueella, minkä jälkeen aloin pohtia, pääsisinkö jotenkin fiksusti Dachauhun, missä on Saksan ensimmäinen keskitysleiri. Lähijunalla olisi mennyt liian kauan, joten otin taksin. Enpä ollutkaan aiemmin matkustanut yksin ulkomailla taksilla. Kuskin kanssa oli mukava porista ja kännykästä seurasin, että reitti on järkevä. Onneksi ei satuttu pahoihin ruuhkiin, jolloin hinta olisi voinut karata reippaanlaiseksi. Kuski arvioi ammattitaitoisesti matkan hinnaksi noin 25 euroa, koska yhtäältä hinta oli sen verran matala, että päätin lähteä kyyttiin, ja toisaalta sen verran lähellä todellisuutta, etten jaksanut valittaa, kun huomasin loppusumman olevan 32 euroa.

BMW-museo ja päätoimisto

BMW-museon uusimpia automalleja

Keskitysleirit ovat tuskaturismin vankkumattomia peruspilareita, joten pitihän se itsekin päästä moinen kokemaan. Pakko myöntää, etten kokenut suuria tunteita, vaikka alue arkkitehtuurisesti vaikuttava olikin. Näin se historia vain häipyy mielistä sukupolvien vaihtuessa.

Dachaun keskitysleirin sisäänkäynti

Palasin takaisin keskustaan junalla ja juoksin läpi nähtävyyksiä, joita en ollut vielä kerennyt katsastaa.

Neues Rathaus, Uusi raatihuone

Max-Joseph-Platz

Poikien kanssa tavattiin alkuillasta ja mentiin testaamaan turistihelvetti Hofbräuhaus am Platzl, missä tarjoillaan älämölön keskellä kallista olutta ja keskinkertaista makkaraa. Sitten käytiin tutustumassa Hitlerin Oluttupavallankaappauksen pelimestoille. Hitlerhän tosiaan yritti kaapata vallan Münchenissa jo 1923 oluthuuruisen illan päätteeksi, mutta epäonnistui vielä silloin.

Saksalaista makkarakulttuuria Hofbräuhausin panimoravintolassa

Tästä kuljettiin, jos halusi välttää hailaamisen kansallissosialisteille.

Iltakävelyllä käytiin vielä tutustumassa hallinnolliseen keskustaan, jossa oli myös useita taidemuseoita. Illan viimeinen drinkki maiskuteltiin hostellimme naapurissa.

Vanha taidemuseo

7.7. maanantai

Päivän ohjelma oli seitsemän tunnin bussimatka Berliiniin, jota olen pitkään pitänyt yhtenä kiinnostavimmista kaupungeista, koska se on luterilaisen kulttuurialueemme pääkaupunki ja näin ollen mahdollisesti hyvinkin sopiva myös itselleni. Mutta ensivaikutelma oli kyllä melkoinen pettymys ja hyvin nopeasti kävi ilmi, että kaupunki on tosiaan isolta osiltaan neuvostoliittolaisten rakentama. Meidän majapaikkamme oli Itä-Berliinissä.

Majapaikkamme sijaitsi Itä-Berliinin keskustan, Alexanderplatzin kupeessa.

Ensimmäisenä iltana käytiin kävelemässä 90 metriä leveää Karl-Marx-Allee-katua, missä Neuvostoliitto järjesti suurieleisiä paraatejaan mahtaillessaan lännelle. Kadun varrella on runsaasti sosialistista klassismia edustavia rakennuksia. Haettiin burgerit TripAdvisorin mukaan Berliinin parhaasta burgeripaikasta, joka sijaitsi lähijunaraiteen alla. Ja otettiin myös kontaktia kuuluisaan Berliinin muuriin, joka on ollut minulle Yksi Niistä. Toisen maailmansodan jälkeenhän maailma jakautui kahden supervallan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton blokkiin, itään ja länteen. Sodan häviäjä Saksa jaettiin kahtia ja raja vedettiin keskeltä Berliiniä. Kuten tunnettua, Kylmän sodan aikana lännen ja idän väliset jännitteet olivat suuria, kun jopa ydinsotauhka vallitsi. Konfliktin konkreettisin jakolinja oli juuri Berliinin muuri.

Karl-Marx-Allee on 90 metriä leveä katu, missä Neuvostoliitto järjesti aikanaan suurieleisiä paraatejaan.

Berliinin muuria

Burgermeister oli TripAdvisorin mukaan Berliinin paras burgerpaikka, minkä voin uskoa maisteltuani paikan purilaisen.

8.7. tiistai

Lähdimme aamusta kävellen kiertämään keskustan päänähtävyyksiä. Brandenburgin portilla rakennettiin puitteita illan jalkapallomatsia varten. Pohjois-Korean suurlähetystökin nähtiin. Checkpoint Charlie tuntui olevan suosituimpia kohteita. Käytiin myös Manner-Euroopan valikoimaltaan suurimmassa kaupassa, Kaufhaus_des_Westensillä ihmettelemässä kymmeniä lihatiskejä. Paikallisessa olohuonepubissa ihmiset polttivat tupakkaa estotta ilman huolta EU-direktiiveistä.

Berliinin katedraali

Alte Nationalgalerie

Saksan parlamenttitalo

Brandenburgerin portti

Holokaustin muistomerkki on maailman ainoa häpeän muistomerkki, joka sijaitsee pääkaupungin keskellä.

Tämän salaperäisen näköisen rakennuksen on liityttävä vakoiluun!

Pohjois-Korean suurlähetystö

Checkpoint Charlie on Berliinin suosituimpia turistikohteita. Se oli yksi idän ja lännen välinen kauttakulkupiste.

Berliinin muuria terrorin topologian museolla

Wittenbergplatz on yksi Berliinin ensimmäisistä metroasemista.

KaDeWe on manner-Euroopan suurin tavaratalo ja lihatiskejäkin löytyi noin kymmenen.

Paikallisessa olohuonetta muistuttavassa ravintolassa ihmiset polttivat sisällä piittaamatta EU-direktiiveistä.

Oikealla kirkko, joka on jätetty maailmansodassa tuhottuun muotoonsa muistuttamaan historiasta. Vasemmanpuoleisen hotellin vessoihin oli suora näkymä kadulta.

Tiergarten on iso puisto Berliinin keskusta-alueella.

Siegessaule - Voitonpylväs. Minkähän voiton? Näköjään Preussi löi Tanskan vuonna 1864.

Bellevuen linna

Sony Centerissä oli suuren maailman tuntua.

Iltapalaksi käytiin läheisessä brittipubissa syömässä huiput burgerit ja katsomassa, kun Saksa rökitti Brasiliaa 7-1. Pubin pöydissä oli hanat, mistä pystyi ostamaan suoraan olutta ilman interaktiota tarjoilijan kanssa.

Läheisessä brittipubissa nimeltä Pub syötiin Berliinin toisiksi paras burgeri ja koettiin tunnelma, kun Saksa rökitti välierissä Brasilian 7-1.

9.7. keskiviikko

Viimeisenä kokonaisena päivänä lähdettiin opaskierrokselle natsien rakentamiin maanalaisiin bunkkereihin. Kuvia ei saanut ottaa, mutta onneksi internet. Sitten käytiin Charlottenburgin linnalla. Reissun parhaat ruoat tuli syötyä viimeisenä iltana vietnamilaisessa. Voimakkaat maut olivat monipuolisia ja yhteensopivia.

Gesundbrunnenin lähijuna-asemalla päästiin toisen maailmansodan aikaisiin bunkkereihin.

Charlottenburgin linna

Panimoravintolassa maistoimme viimein turhalta tuntuvaa pretzeliä, joka tuoreena olikin yllättävän hyvää.

Vietnamilainen ruoka oli reissumme parasta apetta.

Viimeisenä tempauksena mentiin erikoiselta näyttävään taidepaikkaan, joka pettymykseksemme osoittautuikin juuri sulkeutuvaksi perusjuottolaksi.

10.7. torstai

Kotia.

Loppusanat

Reissulta kertyi uusina valtioina Monaco (19.), Liechtenstein (20.) ja Sveitsi (21.) Matkan parhaimpia muistoja ovat Panorama-hotelli Como-järvellä, vaellus Liechtensteinissä, Monaco ja Alppien ylitys. Berliini oli pettymys. Sveitsi vaikuttaa erinomaiselta paikalta asua ja elää, mutta reissailuun se on liian kallis maa. Nizzassa lomailupuitteet tuntuivat olevan kohdallaan, jos rahaa on. Genovaa suosittelen niille, jotka haluavat nähdä Italian renessanssia hieman rauhallisemmassa ympäristössä kuin Roomassa tai Firenzessä.

Ranskassa ja Italiassa autoiltua uskaltanee ajaa missäpäin Eurooppaa tahansa. Paitsi Britanniassa. Tai Itä-Euroopassa.

Autonaarmujen lisäksi muita ongelmia ei matkalla ollut. Rahaa kului tutulla sadan euron päivätahdilla.

Kiitos matkaseurasta Kimmolle, Mikolle, Teemulle ja Heikille sekä erityisesti milalle majoituksesta.

Tähtiä kiitos!

Kommentit

Kirjoittaja Kommentti
emo
2014-12-07 20:38
Emo on iloinen, että näet ja koet aina uusi asioita, mekin pääsemme Tapanin kanssa mukaan matkoihisi lukemalla raporttejasi!

Kirjoita uusi kommentti

HTML ei sallittu. BBCode ei sallittu.