Pulupalsta

Palstan hoitoa jo vuodesta 2006

Kroatiassa ja Sloveniassa toukokuussa 2014

Arvosana: 5.00/5   Vierailuja: 4490  Julkaistu: 2014-09-04  Muokattu: 2014-09-07
Avainsanat: Slovenia, Kroatia, Plitvice, Zagreb, Ljubljana, Split, Välimeri, luonto, arkkitehtuuri, Hvar, Bled, matkailu, museo, UNESCO
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Suuntasimme viikoksi Johannan toivekohteeseen Kroatiaan vuoden 2014 toukokuun lopussa. Samalla reissulla kävimme myös pari päivää Slovenian pääkaupungissa, Ljubljanassa.

Artikkelihistoria

  • 2014-09-07 Artikkeli julkaistu.
  • 2014-06-03 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Alkusanat

Johannan ainoa kesäloma sattui toukokuun lopulle, joten siitä määräytyi ajankohta kesäretkellemme. Jo useamman vuoden ajan Johanna on puhunut Kroatiasta myötämieliseen sävyyn ja kun vielä Norwegian lentää Splitiin, niin valitsimme tällä kertaa hieman rantalomaisemman kohteen. Kroatian vetovoimatekijöitä ovat myös postikorttimaiset luontokohteet, Adrianmeri ja halvahko hintataso. Ehkäpä massaturismikaan ei ole vielä maata täysin saavuttanut - ainakaan low seasonilla?

Oma harras toiveeni oli, että kävisimme samalla reissulla myös jossain toisessa minulle uudessa maassa ja pyörittelimmekin Balkanin niemimaan muita maita (Bosnia ja Hertsegovina, Montenegro, Albania) pitkään mukana suunnitelmissa. Lopulta toiseksi maaksi valikoitui Slovenia, jota ei nykyään lasketa mukaan Balkanian maihin, vaikka se kuuluikin aikanaan Jugoslaviaan. Finnairilta sai halvahkot liput Slovenian pääkaupungista, Ljubljanasta, takaisin Suomeen.

Matka-aikaa meillä oli yhdeksän päivää, joten mahdutimme vielä mukaan Plitvicen luonnonpuiston ja Kroatian pääkaupungin, Zagrebin. Reissustressille oman pikantin lisänsä toi allekirjoittaneen ennen lähtöä ja paluun jälkeen suoritettu muutto Helsingistä Kuopioon.

Lonely Planetit tilattiin, Wikiä hätäisesti selattiin, majotukset varattiin, kulkemisia selviteltiin ja katseltiin hieman ravintolavinkkejä TripAdvisorista. Kaikenlaisten kiireiden vuoksi tällä kertaa ei kerennyt perehtyä kunnolla kohteisiin, mutta Balkanille ollaan menossa luultavasti vielä toistekin. Kroatian kunat haettiin Forexilta.

22.05. torstai

Herätys viideltä, että kerettiin luovuttaa asunto ja puoli yhdeksän lennolle. Kolmen kuukauden asuminen Lauttasaaressa päättyi tähän aamuun. Splitin (Kroatia) lentokentältä kesti bussilla reilu puoli tuntia keskustaan. Matkalaukku- ja lippusäätöjen takia jouduimme istumaan bussin keskikäytävällä koko matkan ajan.

Lauttasaaren Pohjoiskaarella oli hyvä asua

Splitin bussiasemalta suuntasimme rantaihmettelyjen ja helletuskailujen siivittämänä historiallisessa keskustassa olevaan asuntoomme. Iso osa keskustaa on itse asiassa UNESCO:n maailmanperintökohdetta, Diocletian palatsia, joka on yksi parhaiten säilyneitä roomalaisia palatseja tai paremminkin linnoituksia. Me palaisimme palatsiin myöhemmin.

Splitin ranta kuvattu heti saapumisemme jälkeen

Splitin rantaa

Haimme kaupasta hieman purtavaa ja juotavaa ja lähdimme kaupungin tunnetuimman paikan eli kävelykatu Rivan kautta Marjan-mäelle. Näkymät olivat makoisia ja paikallisissa kasveissa ja otuksissa oli ihmeteltävää. Mäellä oli myös eläintarha, mutta se oli kiinni. Seikkailimme erittäin kuumassa kelissä mäellä muutaman tunnin, kunnes laskeuduttiin alas uimaan. Löytämämme uimaranta oli aika kämänen: ruokaa ei saanut, vaikka listat löytyi ja juomavalikoimakin oli niukka. Kivinen uimarantakaan ei paljoa innostanut. Kannattaa siis hommata uimakengät Splitin rannoille.

Välipalaksi pinaattiperunasalaattia ja kasvispiirasta

Riva-promenadi on Splitin tunnetuin paikka

Marjan-mäen päälle kipuamista

Splitin keskustaa Marjan-mäeltä

Marjan-mäeltä etelään

Iltapalaksi haettiin paikalliset kahden euron cevapit Kantun Paulinasta, josta lopulta haettiin ruokaa 3-4 kertaa. Loistavaa hintalaatupöperöä.

Paikallistenkin suosimasta Kantun Paulinasta sai hyviä ja halpoja (2e) cevapeja

23.05. perjantai

Lähdimme tutustumaan tarkemmin historialliseen keskustaan. Käytiin antiikkitorilla ihmettelemässä Jugoslavian aikasia esineitä ja vihannestorilta ostamassa mansikoita paikallisen gelaton kaveriksi. Ostettiin linja-autoliput Plitvicen kansallispuistoon sunnuntaille ja varattiin illaksi pöytä TripAdvisorin suosittelemasta kalaravintolasta.

Brace Radic -aukio vanhassa keskustassa

Jugoslaviahan oli sosialistinen valtio, johon kuuluivat nykyiset Slovenia, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina, Montenegro, Serbia, Makedonia ja Kosovo. Valtio syntyi toisen maailmansodan jälkeen, kun Josip Titon johtamat kommunistipartisaanit kaappasivat vallan itselleen. Pääkaupunki oli Belgrad ja serbit olivat valtaväestöä. 1990-luvun alun Jugoslavian hajoamissodissa serbit halusivat pitää valtion kasassa vaikka väkivalloin, kun taas varsinkin Kosovon albaanit ja rikkaimmat osavaltiot, Slovenia ja Kroatia, halusivat erota Jugoslaviasta. Slovenian onnistui erota ensimmäisenä melko kivuttomasti, mutta Kroatian sota sen sijaan kesti kuukausia ja oli raaka. Silloin maa myös miinoitettiin monin paikoin ja nykyäänkin miinojen raivauksessa kuolee useita ihmisiä joka vuosi. Kosovon ja Serbian raja on edelleen tulehtunut, minkä läpikulku voi Suomenkin passillakin olla hankalaa. Mutta käsitellään tätä aihetta tarkemmin, kun olemme päässeet Balkanin reissuraporttiin.

Välissä käytiin juomassa Rivan varrella cocktailit ja sitten jatkettiin taas keskustan pienten katujen tutkimista. Myös Diocletian palatsia tuli nyt kierreltyä tarkemmin, mutta turistilaumojen kanssa ja Roomassa vasta käyneenä siitä ei niin hirveästi saanut irti. Palatsialueella oli runsaasti rihkamakojuja ja muita rahankerääjiä, joita ei olisi oikein jaksanut, mutta klapaa oli viihtyisää kuunnella hetken aikaa. Jupiterin temppelissäkin pyörähdettiin.

Drinkit Rivalla

Diocletian palatsissa

Diocletian palatsissa

Klapa-kuoro Diocletian palatsissa

Diocletian palatsin rakennutti keisari Diocletian noin vuonna 300 jaa. Splitin alueella ollut Salona oli siihen aikaan Rooman keisarikunnan Dalmatian provinssin pääkaupunki.

Illalla mentiin syömään Konobo Matejuskaan, jossa syötiin reilulla 60 eurolla simpukat alkuun ja pääruoaksi hammasahventa ja tonnikalaa sekä juomat. Palvelu ja ruoka oli erinomaista, ja erityisesti ihastutti alussa esitelty kalavati, josta sai valita noin kymmenestä eri kalasta oman annoksen fisut. Tonnikalafilee oli kyllä petollisen hyvää, mutta ympäristöteko tunan syönti ei taida olla. Jälkiruoaksi haettiin vielä paikallisia limuja, Pipiä ja Orelaa ja käytiin katselemassa iltaelämää.

Seikkailua pikkukujilla

Republike-aukio

Simpukoita Konobo Matejuskassa

24.05. lauantai

Edellisenä päivänä yritimme saada lippuja 11 tunnin pienveneretkelle, missä kierretään lähialuiden parhaita paikkoja (sininen ja vihreä luola, Vis, Stinivan lahti, Hvar), mutta valitettavasti kaikki veneet olivat jo täynnä. Retki olisi kustantanut 110e per nenä, joten emme olleet raskineet etukäteen lyödä lukkoon lähtöä. Lähdimme kuitenkin varasuunnitelmana Hvarin saarelle tavallisella reittikatamaraanilla.

Matka saarelle kesti reilun tunnin. Saarelle päästyämme lähdimme ensimmäisenä puolisukellusveneretkelle, missä pääsi katselemaan vedenalaista elämää, joka oli kyllä harmillisen karua ja vähäeläväistä. Sitten kiipesimme läheisen mäen päällä sijaitsevalle linnoitukselle ja minä otin yhteen kaktuksen kanssa, jonka piikkejä löytyi olkapäästäni vielä parin viikon päästä.

Hvarin aukio

Puolisukellusvene

Näkymiä sukevellusveneestä

Kappeli

Näkymä Hvarin keskustaan espanjalaiselta linnoitukselta

Kävimme syömässä lounaat ravintolasta, jonka näkymät olivat varmaan hienoimmat, missä olen koskaan ruokaillut. Rantaviivaakin käveltiin muutama kilometri ja käytiin uimassa ja muuta yleispyörimistä. Olimme saarella noin seitsemän tuntia ja leppoisan tunnelman takia pidempäänkin olisi viihtynyt. Hvarin saari oli Splitin osuuden parasta antia, ja jos palaamme vielä Kroatian rannikolle, niin aikaa voisi käyttää enemmänkin saaria kierrellen.

Pääruoaksi musta risotto ja pasta merenhedelmillä

Hvarin satama

25.05. sunnuntai

Sitten oli aika jättää Split ja lähteä aamubussilla kohti Plitvicen kansallispuistoa (UNESCO:n maailmanperintökohde), joka sijaitsee suunnilleen puolimatkassa Zagrebiin. Kroatian upeaa luontoa on monesti hehkutettu Euroopan kauneimmaksi, joten pitihän sitä lähteä katsomaan maan suosituimpaan luonnonpuistoon. Bussimatkalla parsittiin vaatteita, nähtiin karhu ja juteltiin kanadalaisten kanssa.

Levähdyspaikan takapihalla oli karhu

Maisemia linja-auton ikkunasta

Majapaikkamme oli 500 metrin päässä puiston sisäänkäynnistä eli sijainti oli hyvä. Mutta koska halusimme pysyä suunnilleen 30 euroa per yö per nenä -hintatasossa, niin olimme joutuneet tinkimään majoituksen laadusta. Ja toden totta, Hostelworldin 65/100 pistettä oli kyllä kohdillaan. Perhe, jonka luona majoituimme, ei halunnut ottaa meihin kontaktia ollenkaan - hyvä että saatiin pakolliset asiat hoidettua. Sisällä haisi vahva tupakansavu ja yleistunnelma oli ankea. No, sänky löytyi ja sehän riitti. Mutta jatkossa kyllä pitää yrittää pysyä lähempänä 80 pisteen majapaikkoja. Ymmärrän toki, ettei ole kivaa, kun omassa kotona laukkaa random turisteja päivästä toiseen, mutta silloin kannattaisi miettiä, mitä asialle voi tehdä.

Majapaikkamme Rastovačassa

Itse Plitvicen puisto oli juuri niin upea kuin uskalsimme odottaakin. Kiertelimme alueelle noin neljä tuntia ja sinä aikana nähtiin kymmeniä vesiputouksia, syviä luolia, tulvivia pitkospuita, kirkasta vettä, taimenia, mölysammakoita, liskomöllyköitä ja valitettavan paljon japanilaisia turisteja. Paikka oli matkamme pahin turistirysä ja esimerkiksi taukopaikan kahvilassa meitä yritettiin huijata palauttamalla väärä summa rahaa. Kahvikin tuli väärän kokoisena. Voisin kuvitella, että puisto on alueen ainoita työllistäjiä ja asiakaspalveluhommiin on joutunut moni sellainenkin kaveri, jolle kyseinen työ ei oikein sovellu.

Plitvicen puisto oli hyvin hoidettu ja turisteja oli aika paljon. Sisäänpääsylipulla sai kulkea kerran lautalla ja kerran bussilla. Osa reiteistä oli tällä kertaa tulvivan veden peitossa, mutta pystyimme kiertämään puiston melkein kokonaan (vajaa 10 km) neljässä tunnissa.

Profiilikuvat meni uusiksi

Plitvicen kansallispuiston sateenkaari

Luolaseikkailua Plitvicen kansallispuistossa

Illalla seurattiin EU-vaalien ääntenlaskentaa.

26.05. maanantai

Lähdimme aamupäivästä kävelemään opastettua polkua läheisen mäen päälle. Parin tunnin kävelyreissun aikana emme nähneet muita ihmisiä, mutta kummallisia otuksia kylläkin.

Aamupalat Plitvicen majapaikassamme

Kroatialaista metsää

Linja-automatka Zagrebiin kesti kolmisen tuntia. Matkalla oli erittäin hieno Rastoken kylä, josta en saanut napattua kuvaa, mutta onneksi meillä on internet.

Busseissa oli aina kaksi kuljettajaa, jotka vaihtoivat ajovuoroja ja hukivuorollaan auttoivat rahastamisessa

Zagrebissa oltiin väsyneitä ja asunnon luovuttamisen jälkeen haimme vain ruokaa kaupasta ja kokkasimme itse Balkanin ykkösherkkua eli cevapia. Televisiosta löytyi yli sata kanavaa.

Neuvostohenkisyyttä Zagrebissa

Itse kokatut cevapit

27.05. tiistai

Koska asuntomme sijaitsi ison risteyksen vieressä lähellä rautatieasemaa, oli ensivaikutelma Zagrebista tympeä: paljon autoja, melua, likaa ja kiirettä. Myöhemmin löydettiin kaupungista paljon miellyttävämpiäkin paikkoja.

Lähdimme kävelemään kohti Gornji Gradia (engl. upper town), missä on kaupungin ykkösnähtävyydet. Matkalla mutkiteltiin arkkitehtuuria kuvaten ja käytiin maistelemassa Zlatni Medvjedin panimon tuotoksia. Turisti-infosta selvitettiin yhden ison ruokakaupan sijainti, josta ajateltiin ostaa tuliaisia halvalla. Torilta ostettu ilmeisen autenttinen cevapi ilman sooseja oli hieman turhan kuivaa meidän makuun, vaikka se olikin paistettu runsaassa rasvassa.

Kroatian kansallisarkisto

Medvjedin panimo. Koko setin hinta 10 euroa.

Josip Jelačićin aukio

Zagrebin katedraalissa tuli hassu mies kertomaan, että hän on historian professori ja jalkapalloerotuomari. Suomessa käyneenä hän osasi myös luetella kaupunkejamme. Kuopionkin mukamas tiesi.

Zagrebin katedraali

Tolkien's House -nimisessä pubissa kävimme olusilla ja baarimikko vakuutteli olutravintolansa olleen olemassa jo ennen Sormusten herra -elokuvatrilogiaa! Sitten Cookie factorylla kakkukahvit ja Tkalčićeva-bilekadun ihmettelyä. Nähtiin myös ruumis ja poliisit asiaa hoitamassa.

Tkalčićevan kuppilakatu

Ja yläkaupunkikierroksen lista jatkuu: Stone gate, Pyhän Markuksen kirkko, Kroatian parlamenttitalo, naivismimuseo, Pyhän Katariinan kirkko ja Broken relationships -museo.

Stone gate

Naivismimuseo ja taustalla Pyhän Markuksen kirkko

Illalla käytiin vielä pienimuotoisella ruokakojufestareilla ja syömässä autenttista paikallista ruokaa ravintola Purgerissa. Niin kuin suurimmassa osassa maailman maista, myös Kroatiassa perinteinen ruoka ei ole kovin kummoista. Söimme tomaattikeittoa riisillä, vihanneskeittoa kananmunalla sekä runsaalla suolalla maustettua vasikkaa ja ankkaa perunoilla ja pastalla. Saatiin, mitä haettiinkin, mutta toiste ei kyllä haeta.

Alkuruokakeittoina riisi-muna-vihanneskeitto ja riisi-tomaattikeitto

Pääruokina suolasta lammasta ja vasikkaa pottumuusilla ja pastalla

28.05. keskiviikko

Toisena Zagreb-päivänä lähdimme katsomaan Mirogojin hautausmaata ja Maksimirin puistoa, missä nähtiin kymmenittäin kilpikonnia sukeltelemassa lammessa ja loikoilemassa oksilla.

Mirogojin hautausmaa

Maksimirin puisto

Maksimir snackin (leipää, kinkkua, salaattia, kermaviiliä) jälkeen käveltiin muutama kilometri Super Konzum -markettiin ostamaan tuliaisjuomia ja -ruokia. Valitettavasti kaupan tarjonta ei ollut juurikaan kummoisempi kuin keskustan pienten kauppojen, joten reissu oli turha.

Maksimir snack sisälsi leipää, kinkkua, salaattia ja kermaviiliä

Välikuoleman jälkeen saimme kammettua itsemme vielä kerran Kaptolin bilekadulle istuskelemaan Mali Medo -ravintolaan fiilistelemään Zagrebin iltaelämää ja kuuntelemaan yläkerran ikkunalaudalla soittavaa kitaristia. Illan viimeinen (0.75 Tripel Karmeliet) käytiin juomassa Tolkien's Housessa, jonka pikkupienissä oleva baarimikko innostui ihmettelemään, että miten on mahdollista, että kahtena päivän peräkkäin on suomalaisia asiakkaita! Totuuden valjettua pääsimme istuskelemaan hänen kanssaan samaan pöytään muutaman paikallisen kanssa ja pitihän sitä sitten vielä ottaa yhdet, kun talo tarjosi.

Pubiruokaa Mali Medo -olutravintolassa

29.05. torstai

Ennen lähtöä Zagrebista kävimme vielä nopeasti asuntomme edessä sijainneessa kasvitieteellisessä puutarhassa. Linja-autoasemalle oli matkaa pari ratikkapysäkin väliä ja kun lippuja ei saanut ostettua helposti, niin otimme riskin ja matkustimme pummilla. Ja kuten tuntuu aina käyvän, kun Johanna on seurana, niin tarkastajahan se sieltä pamahti. Onneksi hänelle soitti juuri samaan aikaan joku, eikä näin ollen kerennyt jäädä meidän kanssa säätämään, joten pääsimme häipymään sakoitta.

Zagrebin kasvitieteellinen puutarha

Bussi oli tavalliseen tapaan myöhässä melkein tunnin, mistä leppoisa unkarilainen kuski syytti rajaviranomaisia. Slovenian puolelle mennessä piti meidänkin mennä näyttämään passeja, mutta Finland vaikutti olevan taikasana, jolla tarkastuksesta pääsi kävelemään lähes suoraan läpi.

Kroatian ja Slovenian raja

Ljubljanassa hostellisäätöjen jälkeen lähdettiin samantien kaupunkikierrokselle. Grilliltä paikalliset cevapit ja kaupungin läpi menevän joen (ja siellä uivien majavaa muistuttavien otusten) ihastelua. Tunnelma oli erittäin miellyttävä: ihmiset kulkivat pyörillä, ei autojen melua, paljon katusoittajia, kahviloita ja kojuja. Ensivaikutelma kaupungista oli hyvin positiivinen.

Triple Bridge Ljubljanassa

Ljubljanan ihastuttavaa keskustaa

Ljubljanica-joki

Sitten alkoi sataa. Menimme joen reunalla olevan pienen katoksen alle ja hörpimme ajanvietteeksi viiniä. Ohi lipuvista veneistä vilkutettiin meille ja kaikki tuntui täydelliseltä. Viinipullon tyhjennyttyä lähdimme sateesta piittaamatta kuvaamaan parlamenttitaloa ja muita hienoja rakennuksia. Matkalla löytyi myös Guiness pub, josta sai ostaa paikallisten mikropanimoiden oluita. Tivoli-puistosta ei sateella kovin paljoa saanut irti.

Sateensuojassa joen varrella viinin lipitystä

Slovenian parlamenttitalo

Kadulta löytyi suomalaistakin arkkitehtuuria esittelevä juliste

Tivoli-puistoa

Päivän viimeisenä ohjelmanumerona oli Hot horse -hampurilaisravintolan testaaminen, missä pihvit valmistetaan hevosen lihasta. Erikoista oli myös tilaaminen, joka tehtiin automaatilla. Kokit alkoivat valmistaa annoksia sitä mukaa, kun saimme tilausta syötettyä koneelle. Kätevää ja tehokasta. Burgeritkin olivat maukkaita, joten 5/5.

Hot Horsessa joku onnistui photobombaa

30.05. perjantai

Lähdimme päiväretkelle Blediin, jonne bussilla kesti reilu tunti. Matkalla innokas korealainen mies jutteli meille kaikenlaista ja esitteli tohkeissaan omaa pikkuruista vapaa-ajan mökkiään kännykästään. Ei tohdittu kertoa, että Suomessa joka toisella on kolme kertaa isompi.

Bledin järvi on uskomattoman hieno paikka ja ehdoton kohde, jos Sloveniassa on käymässä. Kävelimme järven ympäri reilun viisi kilometriä ja näimme hauen, joka ei lähtenyt kuin hauki kaislikosta, vaikka kuinka yritimme työntää sitä airolla liikkeelle. Kiipesimme myös linnalle ottamaan makosia kuvia järvestä. Kaikilla tuntui olevan sama ongelma: miten kehtaisi kysyä jotakuta tuntematonta ottamaan kuvan omasta seurueesta. Meidän taktiikkana oli tarjoutua ensin ottamaan kuva jollekin toiselle ja sitten saada vastapalvelukseni kuva itsellekin. Reissuilla näkee monenlaista yrittäjää, mutta tässä olisi kyllä markkinarakoa: useiden eri kameroiden käytön hallitseva tyyppi, joka ottaa sinun omalla kamerallasi kolme kuvaa eurolla. Minä ainakin olisin valmis maksamaan.

Bled-järvi

Bledin järven saarella oleva kirkko

Bled-järveä

Sitten piti tehdä tiukka valinta: vuokrataanko vene järvelle vai lähdetäänkö katsomaan kolmen kilometrin päässä sijaitsevaa Vintgar Gorgen kanjonia. Onneksi valittiin kanjoni, sanoisin, sillä sekin oli aivan uskomattoman hieno paikka. Menimme yhteen suuntaan bussilla, mutta takaisin käveltiin mutaista polkua. Taksikuskinkin kanssa oli pitkät tinkaukset, mutta emme päässeet sopimukseen hänen kanssaan.

Parisuhdekuva Vintgar Gorgella

Vintgar Gorge

Vintgar Gorge

Zasipin kylä

Bussimatkalla takaisin Ljubljanaan jollakin pysäkillä kuski lähti vihaisen näköisenä kävelemään kohti auton takaosaa. Kiitin mielessäni, että viimein kovaääniset saksalaispojat saadaan hiljaisiksi, kunnes tajusin että kuski pysähtyikin murisemaan meille jotain epämääräistä. Lopulta "bus, no restaurant" -toistelusta ymmärrettiin, ettei matkaeväitä ole todellakaan suotavaa syödä tässä bussissa. Aika erikoista, sillä tähän asti maailmalla kaikki tälläiset säännöt ovat aina olleet sallivampia kuin rakkaassa synnyinmaassamme ja Suomessakinhan saa sentään syödä linja-autossa.

Illalla vielä kaverustuimme hostellissa yhtä aikaa majoittuneiden Villen ja Nooran kanssa ja kävimme juomassa viimeisen illan drinkit heidän kanssaan.

Hostellikaverimme Noora ja Ville

Ljubljanan fransiskaanikirkko

31.05. lauantai

Viimeisenä päivänä kipusimme katsomaan aivan keskustan vieressä olevaa Ljubljanan linnaa. Klobasarnan ravintolasta sai perinteikästä makkaraa leivällä, sinapilla ja piparjuurella. Olutkaupassa tuliaisia ostaessa toinen asiakas tunnisti aksentistamme meidät suomalaisiksi ja kutsui heidän katubileisiinsä, jonne ei kuitenkaan uskallettu. Sitten vielä vaatekaupasta pöksyt, katukoristurnauksen seuraamista, hamppumarssin jatkobileissä kääntyminen, liian tuliset ruoat rasti-ruutuun-lomakkeella tilattavasta wok-pikaruokalasta ja viimeiseksi vielä ruokakaupasta random kakunpalat. Loppureissu olikin sitten tympeää matkustamista takaisin kotiseuduille.

Hostellihuoneemme oli tähän astisistamme hienoin

Ljubljanan linnoitus

Katukoristurnaus

Klobasarna: makkaraa, sämpylää, sinappia ja retiisiä

Olisipa Suomessakin tälläisiä olutkauppoja

Vaateshoppailua

Tupsahdettiin vahingossa hamppumarssin jatkoille

Ilmeestäkin sen näkee, että liian tulista wokkia tuli ostettua

Loppusanat

Krotia ja Slovenia olivat minun 17. ja 18. maa. Molemmista jäi päällimmäisenä mieleen erittäin kaunis luonto. Välimeren pohjoisrannathan ovat olleet kautta aikojen hyvän elämän tyyssijoja, mutta toisin kuin Espanjan, Ranskan ja Italian rannikoilla, Kroatiassa turismia ei ole vielä tungokseksi asti. Hintatasokin on kohtuullinen.

Slovenia yllätti edistyksellisyydessään. Näin siellä esimerkiksi ensimmäistä kertaa 3d-tulostetut silmälasit, puoliautomaattihampurilaisravintolan, modernia katujätehuoltoa ja maitoautomaatin, josta sai ostaa tuoretta suoraan maalta tuotua maitoa.

Ljubljanaan voi mennä toistekin nauttimaan hyvästä meiningistä, mutta jos Kroatiaan lähtisin uudestaan, niin viettäisin enemmän aikaa saarilla.

Rahaa paloi tuttuun tapaan noin sadan euron päivätahdilla, joka sisälsi kaiken lennoista majotuksiin ja tuliaisiin. Mitään ei jätetty väliin rahan takia, mutta Splitin toteutumatta jäänyt veneretki olisi kyllä ollut budjetin ylärajalla. Enkkutaidot kehittyivät taas, kun hoidin itsenäisesti muutamia tehtäviä kokonaan. Vielä en koe olevani riittävän hyvä, mutta suunta on oikea.

Kiitos rakkaalleni maailman parhaasta matkaseurasta. Tätä lisää. Suuri kiitos myös Kimmolle panoramakuvien teosta.

Allekirjoittanut aloittamassa tätä matkaraporttia

Arvioi lukemasi

Kommentit

Kirjoittaja Kommentti

Kirjoita uusi kommentti

HTML ei sallittu. BBCode ei sallittu.