Pulupalsta

Palstan hoitoa jo vuodesta 2006

Tommin 30-vuotissynttärit Ranskan Burgundissa

Arvosana: 5.00/5   Vierailuja: 3279  Julkaistu: 2013-11-10  Muokattu: 2013-11-10
Avainsanat: Ranska, juhlinta, Burgundi, kulinarismi, juusto, viini, autoilu, arkkitehtuuri, matkailu, olut
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Lapsuudenkaverini Tommi järjesti syksyllä 2013 30-vuotissyntymäpäivänsä hienossa linnassa Ranskan maaseudulla, Burgundin maakunnassa, Neuville-lès-Decizen kylässä. Kiertelimme myös lähiseutuja kolmella vuokra-autolla ja yhdellä omalla autolla.

Artikkelihistoria

  • 2013-11-10 Artikkeli julkaistu.
  • 2013-10-26 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Alkusanat

Olemme olleet Tommin kanssa yläasteen ja osan ala-asteesta samalla luokalla ja aloitettiinpa yliopistourakin samalla sähkötekniikan osastolla Oulussa. Sen jälkeen elämämme on vienyt meitä omille poluillemme, mutta olemme kuitenkin nähneet suunnilleen vuosittain. Asuessamme kesän 2012 Tampereella nähtiin Tommin kanssa tavallista useammin ja niissä mainingeissa saimme myös kutsun linnabileisiin Ranskaan. Idea kuulosti mahtavalta ja muutenkin olen viime aikoina pyrkinyt tarttumaan kaikkin matkustusmahdollisuuksiin, joten eikun menoks!

Ranska on maailman suosituin turistikohde, mutta Burgundin alue, johon me olimme menossa ei vaikuttanut olevan matkailun pääaluetta. Lokakuu oli muutenkin "low season" -aikaa, joten meillä oli erinomainen mahdollisuus päästä sisälle autenttiseen ranskalaiseen maalaiselämään.

Ranskalainen keittiö - kiitos pitkälti Ranskan erinomaisen maantieteellisen sijainnin (naapurimaiden vaikutus ja ilmasto) - on mielestäni maailman paras keittiö - selvästi ennen kiinalaista. Ranska sijoittuu sopivasti saksalaisten koneinsinöörien ja italialaisten liimatukkahuijareiden väliin, missä yhdistyy sopivasti rationaalinen ajattelu ja elämästä nauttiminen.

Ranska ei ole ollut jo pitkään lempimaani ainoastaan ruoan vuoksi. Heillä on mielenkiintoinen historia - ei tosin kaikilta osin kovin mairitteleva - ja he ovat ylpeitä omasta identiteetistään ja valitettavasti myös kielestään, mikä tekee asiat niin hankalaksi ulkopuolisille. Ranska oli valistuksen ajan ja Ranskan vallankumouksen perintönä yksi 1800-luvun sivistyskielistä ja monet suomalaiset taiteilijatkin (Edelfelt, Järnefelt, Gallen-Kallela, Halonen, Danielson-Gambogi) olivat vuosisadan lopussa hakemassa oppia juuri Ranskasta. Pitää ehkä myöntää, että vaikka maailman viidensadan parhaan yliopiston joukossa on edelleen 20 ranskalaista yliopistoa ja monet laatudokkarit ovat ranskalaisia, niin kyllä heidän kulta-aikansa on takanapäin - ainakin tältä erää. Kuitenkin Ranskan vallankumouksesta johdetaan nykyajattelussa erittäin merkittäviä asioita kuten kansanvalta, ihmisoikeudet, oikeusvaltion periaate, sekulaari valtio, ajatuksen- sekä uskonvapaus, metrijärjestelmä, yleinen asevelvollisuus ja vasemmisto-oikeisto-jako, joten kyllä viiniä ja patonkia nautiskelevat baskeripäät ovat syystäkin hieman arrogantteja.

Näillä ennakkoluuloilla lähdettiin tutkimaan elämäni kuudettatoista maata.

11.10. perjantai

Ajoimme Johannan kanssa ensin Kuopiosta Espoon Mankkaalle (Johannalle uusi läppäri) ja sitten Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta Tuusulaan Johannan kummitädin mökille saunomaan ja yöpymään. Finnair suositteli syysloman takia tuomaan matkatavarat jo edellisenä iltana ja mehän kuuliaisina kävimme sitten tunnin jonottamassa baggage dropille. Luonnollisesti matkapäivänä jonoja ei näkynyt.

12.10. lauantai

Lennettiin Pariisin Charles De Gaullen lentoasemalle, missä tavattiin Jari ja Jenni. Vuokrasimme heidän kanssaan auton Europcar:lta ja suuntasimme kohti Pariisin liittymähelvettiä. Onneksi kännykän navigaattori osasi kertoa ajo-ohjeita, sillä lauantaipäivän ruuhkassa kymmenet ja taas kymmenet liittymät olivat niin sekavia, että auringosta suunnan ottaminen ei olisi ollut helppoa. En edes halua nähdä arkipäivän ruuhkia. Pitkästi yli ensimmäisen tunnin saimmekin ajaa pelkästään Pariisin liittymiä, kunnes viimein päästiin A6:lle (E15) ja hieman myöhemmin A77:lle. Ajoaika perille Neuville-lès-Decizeen kesti reilun neljä tuntia.

Neuville-lès-Decizen kunta (as. 274 [2007]) sijaitsee Decizen kantonissa (as. 8461 [2006]), Neversin arrondissementissä (as. 125 244 [1999]), Nièvren departmentissä (as. 219 584 [2010]) ja Burgundin maakunnassa (as. 1 624 000 [2006]). Kuntakerääjällä olisi Ranskassa tekemistä, sillä yhteensä kuntia on vaivaiset 36681, joista 129 sijaitsee merten takana. Mutta ainakin meidän kuntaamme kuvaisi kyllä huomattavasti paremmin sana kylä, sillä kunnassa ei ollut kauppaa, apteekkia eikä edes kebab-pizzeriaa. Kirkko, koulu ja hautausmaa kuitenkin löytyivät.

Linnalla (Le Château du Creuset) tapasimme loput osallistujat. Otto, Sini ja heidän koiransa Toro ja Monni olivat ajaneet Tampereelta asti omalla autollaan. Lisäksi vielä Jason, Henna, Mikko ja Pirttiniemen perheenjäsenet Anniina, Hilkka, Pertti, Tommi ja Satu. Ensimmäisenä iltana tutustuttiin linnaan, vaihdettiin kuulumisia ja syötiin kolmen ruoan illallinen, jonka tarjoili linnanväki. Linnaa pyörittivät hollantilainen pariskunta, jotka olivat kahdeksan vuotta sitten hypänneet oravanpyörästään pois ja tulleet Ranskan maaseudulle toteuttamaan unelmaansa.

Synttärisankarin kakku

Henna ja Sini skriivailee Tommin korttia

13.10. sunnuntai

Ranska on edelleen Euroopan merkittävin maatalousmaa ja sen kyllä huomasi ainakin Burgundin alueella. Viinitarhoja ja lehmiä laiduntamassa näkyy joka puolella tai paremminkin juuri mitään muuta ei näkynyt. Kävimme aamupäivästä Decizessä kaupassa ja tarjonta oli pikkukyläksi (as. 6456) aivan loistava! Iso osa tuotteista näytti olevan ranskalaisia - täälläpäin taitaa "suosi kotimaista" -ideologia olla vielä aika vahvaa. Maitotuotteet ja varsinkin juustot olivat erittäin halpoja - noin puolet Suomen hintoja halvempia. Viinit lähtivät parista eurosta ja iso osa pulloista oli noin viiden euron hintaisia, joita mekin pääasiassa ostimme.

Aamusumua

Monni ja Toro

Illalla käytin porukalla pienellä metsäkävelyllä, pelattiin tennistä, biljardia ja hummattiin. Ja Tommi sai aarremetsästää lahjansa.

Kävimme pienellä metsäkävelyllä koko porukalla

Otto, Lassi, Tommi

Uidakin olisi voinut

Mikko makaa

Tommi suorittaa lahjanmetsästystä

Iltabileet hurjistuivat

14.10. maanantai

Päivän ohjelmana oli lähteä käymään 30 kilometrin päässä alueen pääkaupungissa, 43 tuhannen asukkaan Neversissä. Kierreltiin kaupunkia, nähtiin katedraali, Ducalin palatsi, Loire-joki ja 1800-luvulla rakennettu riemukaari, joka ei kyllä Roomassa alkukesästä aitojen ja alkuperäisten näkemisen jälkeen paljoa enää säväyttänyt.

Neversin katedraali

Mistään ravintolasta ei saanut päiväsaikaan ruokaa paitsi Subwaysta ja jostain turistimestasta, jonka valitsimme. Alkupala ja jälkiruoka olivat hyviä pääruoan jäädessä vaatimattomaksi. Shoppailtiin kotiinviemisiä ja palattiin takaisin linnalle lepäilemään loppuilta.

Keskinkertaiset pihvit Neversissä

Neversin shoppailukatu (Johanna, Jenni, Jari)

15.10. tiistai

Koska osa porukasta halusi lähteä käymään ilmailumuseossa ja osa luonnonpuistossa, niin jakauduimme autokuntiin. Jari, Jenni, Pepe ja Mikko ajoivat noin 150 kilometrin matkan Dijonin lähellä sijaitsevaan äveriään paronin Le Château de Savigny-lès-Beaunen-linnaan, missä on muunmuassa yksityinen lentokoneiden, moottoripyörien, traktoreiden ja paloautojen museo.

Yksityiskeräilijän lentsikoita

Me muut otimme suunnaksi Château-Chinonin kylän, joka sijaitsee keskellä Morvanin luonnonpuistoa, jota me ei joko löydetty tai sitten se ei ollut kovin ihmeellinen. Ilmeisesti alue oli paremminkin jollain tavalla suojeltua perinteistä maaseutua. Tutkailtiin hieman Chinonin kylää ja kierrettiin osittain kuivunut Pannecièren järvi.

Kun ei muutakaan keksitty, niin katsottiin kartasta lähellä oleva vajaan kahdeksan tuhannen asukkaan Avallon, jonne seuraavaksi suunnattiin. Olin itse kuskina tänä päivänä ja oli siistiä ajaa pieniä mutkittelevia teitä, jotka vähän väliä menivät pikkukylien läpi, joiden talot tulivat aivan tiehen kiinni. Metsäosuuksilla korkeiden puiden latvukset muodostivat tielle tunnelin. Avallonissa tehtiin perinteiset parin tunnin turistikierrokset ja haettiin paikallisten herkkujen puodista ylihintaiset tuliaiset.

Avallonia

Illalla testattiin linnan sauna, jossa sai yllättävän hyvätkin löylyt, vaikka saunassa ei ollut lattiakaivoa tai pesutiloja ja ovi ei mennyt kunnolla kiinni. Vettä kaadettiin vesipullosta.

16.10. keskiviikko

Aamusta kävimme Johannan ja koirien kanssa katselemassa oman kylän raittia, mistä löytyi hautausmaa, kirkko, koulu, suljettu ravintola ja paikallinen mies, jolta selvisi lähimmät ravintolat. Iltapäivästä ammuttiin linnan jousipyssyillä ja Otto taisi osua ihan tauluunkin.

Lähimantuja

Illalla ajettiin koko porukalla 15 kilometrin päähän Decizeen paikalliseen ravintolaan (Franck Rapiau - Le Charolais), joka osoittautui Suomen mittapuilla erittäin korkeatasoiseksi, mutta edulliseksi. Kokin tervehdyksenä oli erilaisia suupaloja, alkuruokana kylmäsavulohta, pääruokana paikallista charolaisnautaa, joita laidunsi joka puolella lähialueita. Jälkiruokana sai valita joko makean vaihtoehdon tai juustolautasen. Juustojen tarjoilu oli oma spektaakkelinsa, kun ne tuotiin erillisillä kärryillä, mistä sai valita haluamiansa paloja. Kahvin kanssa tuli vielä käsintehtyjä karamellejä. Ravintolan henkilökunta ei puhunut englantia ja meidänkään seurueessa ei kukaan puhunut hyvää ranskaa, joten tilaaminen oli hieman säätämistä (Tres bien! Magnifique! Vive la France!). Jälleen alkupalat ja jälkiruoat loistivat, mutta pihvien satunnaisraakuusaste ei ollut kaikkien mieleen. Ravintolakokemus oli kuitenkin yksi reissun parhaista hetkistä ja tämän nojalla voinkin myöntää, että ravintolan alunperin keksineet ranskalaiset todellakin hallitsevat homman. Apupojan leivänmurusten lakaisu pöydiltä jäi myös mieleen.

Ravintola Le Charolais: alkupalat

Ravintola Le Charolais: juustokärry

17.10. torstai

Ohjelmassa tälle päivää oli viinimaistelut kuuluisalla Sancerren alueella. En ollut kyllä itse ennen kuullut, mutta mitäpä minä kuulisin. Matkaa alueelle oli noin sata kilometriä.

Sancerren viiniviljelmiä

Ensin meille esiteltiin alueen viinejä Sancerren kylässä jossakin esittelytilassa. Maistelttiin ja syljettiin noin seitsemää eri viiniä, joista ei kukaan erityisemmin tykännyt. Alueen punaviinit tehdään pino noir -rypäleestä, jonka kirpeä ja karvas ominaismaku ei ollut meidän mieleemme. Valkoviinit olivat kuitenkin ihan hyviä. Saatiin myös mukaan 1.5 litran pullo vuoden 1999 viiniä.

Maistelemamme viinit

Seuraavaksi ajettiin noin 20 kilometrin päähän kuvankauniille Château du Nozetille, missä meille esiteltiin viinin valmistuksen prosesseja ja päästiin jälleen maistamaan viinejä. Kuskien kannatti kuulemma olla varovainen, sillä alueen poliisit ovat ns. mulkkuja. Ranskassa rattijuoppous ei ole aivan niin paheksuttua kuin meillä, koska viiniä juodaan hyvin yleisesti ruokajuomana. Viinien esittelijä vakuutteli meitä tarinoillaan, kuinka erinomaisia tilan viinit ovat. Silti meistä ilmeisesti vain yksi osti viiniä ja kaikki loput tilan mustaherukkalikööriä, jonka valmistus on paljon yksinkertaisempaa. Itse kyllä pidän viineistä, mutta jotenkin on vain tullut sellainen fiilis, varsinkin nyt Ranskassa, että niitä myydään todella paljon mielikuvilla. Mautkin toki vaihtelevat, mutta erot eivät ole kovin suuria. Tärkeintä on viinin tarina.

Viinin valmistusta

Château du Nozet -linnassa asuu kaksi ihmistä

Illalla pukeuduttiin barokin, tai ainakin jotain sinnepäin, -tyylillä. Söimme myös linnalla viiden ruokalajin illallisen, mikä sisälsi pekoniluumun, kurpitsakeittoa, viiriäistä, brietä ja valkoviinissä keitettyä päärynää sekä suklaamuffinsin jäätelöllä. Hassuteltiin ilta asut päällä ja otettiin kuvia toisistamme. Nämä olivat meidän "viimeisen illan bileet".

Jenni ja Jari

Lassi ja Johanna

Sini ja Otto

Mikko

Satu ja Tommi

18.10. perjantai

Viimeisenä kokonaisena lomapäivänä piti alkaa kiireellä suorittaa, mitä ei ollut vielä kerennyt tehdä. Otimme suunnaksi lähimmän kaupungin, söpöltä vaikuttavan Decizen, jossa olimme käyneet jo useasti kaupassa ja syömässä. Decizessä nähtiin hautajaiset, Loire, söpöjä putiikkeja, promenadi ja erinomainen suklaakahvila.

Decizen keskustaa

Johannaa Loiressa

Illalla otettiin viimein Virallinen Ryhmäkuva, räävittiin jääkaapit tyhjiksi ja käytiin vielä pimeän aikaan iltakävelyllä kuuntelemassa ja katselamassa metsän otuksia. Jättiläisetanoita, hämähäkkejä ja ehkä mäyrä havaittiin.

Tommin 30-vuotissyntymäpäivät Ranskan Burgundissa: Toro, Monni, Otto, Sini, Jenni, Jari, Mikko, Henna, Jason, Lassi, Johanna, Pertti, Hilkka, Satu, Tommi ja Anniina

19.10. lauantai

Pariisi, Tikkurila, Elvis Burger, Tuusula, tarinat sheikistä.

Linnan etupiha

20.10. sunnuntai

Kuopioon.

Tuliaiset

Loppusanat

Ranskalainen ruokakulttuuri ei pettänyt. Linnassa oli hyvä pitää kemut, vaikkakin pitää myöntää, että ehkä hieman ruusuisemman kuvan sai nettisivujen esittelyistä. Pingis- ja tennismailit piti olla omasta takaa, saunaa ei voinut käyttää milloin halusi, ensimmäisenä yönä linna oli kylmä ja jotain muita pikkujuttuja. Voisin kuitenkin mennä uudestaankin.

Alue, missä olimme, oli todellakin Ranskan maaseutua parhaimmillaan, mutta ehkä myös pahimmillaan siinä mielessä, ettei mitään erittäin kiinnostavia paikkoja ollut lähistöllä. Alunperin oli tarkoitus käydä Alpeilla 300 kilometrin päässä, mutta sopivana päivänä ei sää ollut valitettavasti otollinen. Omat viikon kohokohdat olivat Le Charolais -ravintola, Decizen kylä ja naamiaiset.

Arroganteiksi en itse ranskalaisia luonnehtisi, mutta englantia ei kovin moni puhunut. Yhtäkään pubia en nähnyt, mutta kyllä Ranska silti sivistysmaa on.

Kiitos kaikille mukana eläneille ja erityisesti pirskeiden järjestejälle, Tommille!

Raportissa käytetyt kuvat on kuvannut pääasiassa allekirjoittaneen lisäksi Jason, Mikko, Jari, Satu ja Pertti.

Arvioi lukemasi

Kommentit

Kirjoittaja Kommentti
emo
2014-01-14 16:30
Ranskaakin tutuksi, paljon hyviä ja hauskoja kuvia!
Hilkka ja Pertti
2015-09-17 14:26
Hieno matkakertomus mukavasta Tommin synttärimatkasta! Kiitos!

Kirjoita uusi kommentti

HTML ei sallittu. BBCode ei sallittu.