Pulupalsta

Palstan hoitoa jo vuodesta 2006

Kihlareissu Kaakkois-Suomessa

Arvosana: 4.80/5   Vierailuja: 4932  Julkaistu: 2013-06-24  Muokattu: 2013-06-24
Avainsanat: kihlaus, kunta, kulinarismi, särä, juhlinta, Elasto Mania, Porvoo, Kotka, Haapasaari, Lappeenranta, autoilu, arkkitehtuuri, matkailu
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Kävimme pidennettynä viikonloppuna kuntareissulla Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Samalla juhlistettiin kuusivuotispäivää ja mentiinpä myös kihloihin.

Artikkelihistoria

  • 2013-06-24 Artikkeli julkaistu.
  • 2013-06-23 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Alkusanat

Päätimme tänä vuonna juhlistaa vuosipäiväämme roadtripillä Etelä-Suomessa, kun kerta olimme jo valmiiksi täälläpäin. Olemme asuneet Helsingissä kevään ja kesän 2013. Ajatus oli kierrellä ympäriinsä kunnantaloja metsästäen, mutta myös käydä katsastamassa muutamia kohteita tarkemmin. Lisäksi haaveilimme yöpymistä jossakin söpössä maatila- tai kartanomajoituksessa.

Lopulta suunnaksi valittiin Etelä-Karjala ja Kymenlaakso eli vanha Kymen lääni ja sieltä tarkemmin Lemi, Lappeenranta, Hamina, Kotka, Haapasaari ja Porvoo. Lemistä saa maankuulua perinneherkkua särää, Lappeenranta on iso itäinen kaupunki, Haminassa on hieno keskusta, Kotka on iso merikaupunki, Haapasaari on mielenkiintoinen saarikunta parin tunnin laivamatkan päässä Kotkan satamasta ja Porvoon vanha kaupunki pitäisi myös olla kokemisen arvoinen.

Majapaikaksi valikoitui lopulta Kotkan Santalahden leirintäalue, missä yövyimme teltassa ja toiseksi yöksi saimme aitan Porvoon Kerkkoosta, joka sijaitsee maalla, noin kymmenen kilometriä Porvoon keskustasta pohjoiseen.

14.6. perjantai

Lemistä oli varattu pöytä iltapäivälle kello yhdeksi, joten Helsingistä piti lähteä aamulla hyvissä ajoin. Pituutta matkalla on noin 220 km, mutta aikaa kului myös reitillä olevien kunnantalojen kuvaamiseen. Ennen Lemiä oli Liljendal, Lappajärvi, Elimäki ja Nuijamaa. Kouvolassa ei keretty pysähtyä.

Elimäen kunnantalo

Matkalla Lemiin pysähdyttiin kuvaamaan mm. Elimäen kunnantalo.

Olin jo pidempään halunnut päästä testaamaan yhtä suomalaista perinneherkkua eli särää. Koska kyseessä ei ole oikeasti kovin kummoinen herkku, niin sitä saa ilmeisesti vain Lemistä. Puulämmitteiseen uuniin laitettavaan puukaukaloon asetellaan pottua sekä lammasta ja mausteena käytetään ilmeisesti vain suolaa. Hintaa aterialla on 30 euroa, mutta ruokaa saa syödä niin paljon kuin haluaa. Särä oli oikein herkullista, joskin ehkä hieman liian suolaista minun makuuni. Ehkä siihen potun ja lampaan rinnalle olisi kaivannut hieman vihanneksia, mutta ymmärrän, että ravintola haluaa pitää kiinni perinteisestä reseptistä. Pöydässä oli kyllä myös tuoretta rieskaa ja jälkiruoaksi sai sekametelisoppaa.

Lemin särää

Suomalainen perinneherkku, Lemin särä, sisältää perunaa ja lammasta. Lisänä tuoretta rieskaa, kotikaljaa ja jälkiruoaksi rusinasoppaa. Mukava kokemus kaikkinensa.

Lemistä matka jatkui Savitaipaleelle, Suomenniemelle, Taipalsaareen ja Nuijamaalle.

Siirtolohkare Nuijamaalla

Entinen kunta, Nuijamaa, on yksi raja-asemistamme Venäjän kanssa. Sieltä löysimme suuren siirtolohkareen.

Nuijamaan jälkeen käytiin vielä Lauritsalassa ja Lappeessa ennen Lappeenrantaa.

Lappeenrannan kaupungintalo

Lappeenrannassa tapasimme pikaisesti kaverini vilkin. Kuvassa myös kaupungintalo.

Lappeenrannassa kävimme olusilla ja hakemassa iltaevästä ruokakaupasta, missä oli koekäytössä ilmeisesti yhdet Suomen ensimmäisistä itsepalvelukassoista. Lappeenrannasta matka jatkui Ylämaan, Miehikkälän, Virolahden ja Vehkalahden kautta Haminaan. Virolahdesta Vehkalahdelle ajeltiin museoitua Kuninkaantietä.

Haminan raatihuone

Haminan ympyrämuotoon rakennettu keskusta on ehdottomasti yksi maamme upeimmista paikoista. Kuvassa näkyy asemakaavan keskipiste eli raatihuone.

Haminasta hurruuteltiin vielä Kotkan Santalahden leirintäalueelle telttailemaan. Harmiksemme emme löytäneet Haminan keskustasta meille hyvää majoitusta, mutta tällä kertaa leirintäalue ei ollutkaan ankea paikka vaan suorastaan erinomainen. Santalahden leirintäalue on paras tähän mennessä kokemistani! Kaikki toimi hyvin, ympäristö oli siisti ja virikkeellinen ja varsinkin hintaan sisältyvä aamusauna oli mahtava yllätys.

15.6. lauantai

Lauantaiaamuna piti herätä jälleen aikaisin, kun lautta Haapasaareen lähti Kotkan satamasta klo 9 ja sitä ennen piti kasata teltta, aamusaunoa ja löytää perille satamaan. Kaikki meni putkeen ja lopulta kerettiin aamukahvitkin hörppimään sataman kahvilassa, Tulikukossa.

Haapasaari on ollut itsenäinen kunta vuosien 1913 ja 1974 välin. Matkaa saarelle Kotkasta on meriteitse 23 kilometriä ja nykyään vakituisia asukkaita on parikymmentä - kesäaikaan mökkeilijöiden vuoksi enemmän. Aikanaan Haapasaari on ollut tietojeni mukaan Suomen pienin kunta sekä asukasmäärältään että pinta-alaltaan. Saaren kävelee ympäri (verkkaisesti) puolessa tunnissa. Tämä on yksi niistä paikoista, jonne ei eksy vahingossa. Laiva kulkee yhden tai kaksi kertaa päivässä. Onneksi kuntaharrastukseni pakotti meidät tännekin.

Haapasaaren vierassatama

Olemme tässä saapumassa Haapasaaren vierassatamaan. Taustalla näkyy valkoinen talo, joka on saaren osuuskauppa. Sinne sai tilattua myös kuoharipullon.

Kajava-vene

Tälläisellä pikkupaatilla tulimme saarelle. Matkustajapaikkoja on vajaa sata ja laivassa oli myös pieni kahvila B-oikeuksin. Merimatka kesti vajaan pari tuntia.

Haapasaaren opastaulu

Haapasaaren opastaulu. Saaren kävelee ympäri (verkkaisesti) puolessa tunnissa.

Haapasaarta 1

Näkymä saaren sisään jäävän lahden toiselle puolelle.

Haapasaarta 2

Saaren asukkailla on luultavasti jokaisella oma paatti.

Haapasaaren kirkko

Saaren oma kirkko

Haapasaaren kunnantalo

Saaren kunnantalo eli tekosyy, miksi tänne tultiin.

Haapasaaren pro patria

Saarella toimii edelleen Rajavartiolaitoksen merivartioasema, jonka tähystystorni näkyy kuvan oikeassa laidassa. Etualan monumentissä on kirjattuna miinanraivauksessa sodan jälkeen isänmaan puolesta kuolleita.

Punainen tupa

Saaressa punainen tupa ja perunamaa - kyllä jollakin kelpaa. Vaikkakaan talon asukki ei kyllä vaikuttanut erityisen iloiselta valtavan tontin nurmikkoa leikatessa. Mutta saipa hän nyt tönöstänsä kuvan internettiin palkkiona kovasta työstä!

Saaren pohjoisrannalta oli makoisat näkymät merelle. Teimme tästä hetkestä ja paikasta meille ikimuistoisen: kihlauduimme. Tarkemmat yksityiskohdat jääköön vain meidän tietoomme.

Haapasaarta 3

Saaren pohjoisrannalta on upeat näkymät merelle.

Kihlaus

Kihlautumispaikkamme

Haapasaarta 4

Hyvästit Haapasaarelle - ehkä palaamme vielä joskus...

Merimatka takaisin mantereelle oli köyhän miehen huvipuistoajelu: paha olo tuli, mutta kovin jännää ei ollut. Laivamatka saarelle ja takaisin maksoi muuten nolla euroa. Kiitos Destia! Kiitos veronmaksajat!

Kotkassa oli selvästi panostettu puistojen ja merialueen viihtyvyyteen ja esteettisyyteen. Kaupungissa näkyikin paljon venäläisiä turisteja. Reissun aikana lähinnä Kotkassa venäläisiä oli paljon, kun esimerkiksi Lappeenrannassa oli yllättävänkin hiljaista. Toisaalta lauantai on kai se päivä, jolloin he tulevat yleisimmin käymään.

Kotkan turistikalliot

Turisteille rakennettu vesiputous Kotkan sataman lähellä olevalla kalliolla tuntui ihastuttavan monia.

Juhlapäivämme kunniaksi olimme varanneet pöydän ravintola Vaustista. Otimme alkuun lohitartarin sekä jokirapusalaatin ja pääruoaksi entrecôtet. Alkuruoat olivat loistavia, mutta pääruokatarjonta oli mielestämme melko vaisu. Esimerkiksi perunavaihtoehtoina oli pelkästään ranskalaisia.

Jokirapusalaatti

Kotkan Vaustin jokirapusalaatti. Tsatsikissä pyöritellyt ja emmentalilla maustetut salaatinlehdet olivat erityisen herkullisia.

Lohitartar

Toisena alkupalana ollut lohitartar oli myös maukas. Hieman oudoksuin voita ja kananmunaa tässä, mutta etikkainen perusvire oli hyvä.

Vaustin entrecôte

Pääruokana ollut entrecôte oli perusvarma suoritus, mutta annos ei herättänyt meissä erityistä ihailua.

Kotkasta lähdimme jatkamaan matkaa iltapäivällä viiden jälkeen. Yleisesti pitää todeta, että Kotka yllätti positiivisesti, mutta sehän taitaa kertoa lähinnä vain allekirjoittaneen ennakkokäsityksestä.

Kotkan jälkeen tuli Pyhtää ja Ruotsinpyhtää, missä satuttiin vahingossa ruukille, joka tarkoittaa varhaista teollisuusaluetta vuosisatojen takaa. Kokemukseni mukaan näihin kannattaa aina tutustua tarkemmin, jos sattuu vastaan tulemaan. Sitten vielä Loviisa ja Pernaja ennenkuin saavuimme Porvooseen. Ilta oli jo sen verran pitkällä, että ajelimme suoraan majapaikkaamme Kerkkoohon.

16.5. sunnuntai

Yövyimme maalaisidyllisessä Tukkilan tilalla bed and breakfast -tyylisesti. Paikalla oli useampia pyöräilyporukoita, jotka olivat tulleet Helsingistä viikonloppuretkelle. Aamupala oli hyvä ja tilalla oli tarjolla pientä viihdykettä vieraille. Me valitsimme soutelun vieressä lipuvalla Porvoonjoella.

Tukkilan tila

Maalaisidylliä Tukkilan tilalla

Tukkilan aitta

Yöpymisaittamme

Porvoonjoella soutelemassa

Porvoonjoella soutelemassa - kalaa ei tullut.

Soutelun jälkeen ajettiin Porvoon keskustaan tutustumaan lähinnä sen vanhaan kaupunkiin.

Porvoon kaupungintalo

Porvoon kaupungintalo

Porvoon raatihuone

Porvoon raatihuone

Vanha Porvoo

Porvoon vanhaa kaupunkia

Porvoon ranta-aitat

Porvoon kuvankauniit ranta-aitat

Porvoon uudet ranta-aitta-asunnot

Toisella puolella jokea hieman etelämpänä olevat tyylikkäät ranta-aitta-asunnot.

Porvoonjokea

Vielä yksi klassinen näkymä Porvoonjoelle - tähän on hyvä päättää reissu.

Porvoosta ajeltiin vielä Myrskylän, Artjärven ja Orimattilan kautta takaisin kotia Helsinkiin.

Loppusanat

Yleensä en kuntareissuista jaksa tehdä tälläisiä matkaraportteja, mutta tämä reissu oli yksi parhaistani. Ei vähiten siksi, että menimme kihloihin, mutta myös muiden hienojen kokemusten. Käymistä Haapasaaressa voi suositella varauksettomasti, mutta myös Lemin särä ja Porvoon vanhan kaupunki ansaitsevat erityismaininnan.

Kiitos kihlatulleni matkaseurasta!

Arvioi lukemasi

Kommentit

Kirjoittaja Kommentti

Kirjoita uusi kommentti

HTML ei sallittu. BBCode ei sallittu.