Pulupalsta

Full power, Zero carbonPAUSED

Tallinna haltuun

Language:   Published: 2013-04-08, Helsinki  Keywords: matkailu, juhlinta, UNESCO
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Kävimme molemmat ensimmäistä kertaa Virossa helmikuussa 2013. Virallinen syy reissulle oli allekirjoittaneen 30-vuotissynttärit.

Artikkelihistoria

  • 2013-04-08 Artikkeli julkaistu.
  • 2013-04-07 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Alkusanat

Viro on Suomen naapurivaltio ja virolaiset ovat sukulaiskansaamme. Silti emme olleet kumpikaan käyneet koskaan aiemmin maassa ja mielikuvatkin liikkuivat vähemmän yllättävästi lähinnä halvan viinan ja neuvostoliittomaisen ankeuden ympärillä. Oli kuitenkin tiedossa, että Virossa on kehitys ollut huimaa viimeisen parin vuosikymmenen ajan ja koska asumme kevään Ruoholahdessa sataman lähellä, niin nyt oli oiva tilaisuus korjata tilanne ja tutustua Viroon paremmin.

Toinen syy reissulle oli minun 30-vuotissyntymäpäivän juhlistaminen. Ja kolmantena vielä se halpa viina...

23.3. lauantai

Lauttamme (M/S Finlandia, Eckerö Line) lähti Länsiterminaalista klo 9:15 ja matkaselvitystä piti tulla tekemään tuntia aiemmin. Mietimme ensin perjantai-iltana matkustamista, jotta ei tarvitsisi nousta ylös ennen heräämistä, mutta tällä tavoin säästettiin yhden majoitusyön kustannukset.

Olin kuvitellut, että lautta olisi vain kulkuvälinen, mutta siellähän olikin kaikki livebändit, taikurit ja useat ravintolakattaukset. Paatilla ei oikeastaan ollut ollenkaan istumapaikkoja ravintoloiden ulkopuolella, paitsi hyteissä, joista olisi tietenkin pitänyt maksaa ylimääräistä. Varmaan tarkoitus olikin saada myydyksi matkustajille mahdollisimman paljon oheissälää ja parhaitenhan se onnistuu pakottamalla ihmiset viettämään aikaa myymälöissä ja ravintoloissa. Mekin sorruttiin ottamaan pari kaljaa, vaikka oli hyvin tiedossa, että parin tunnin päästä Viron puolella saisi juomat murto-osalla laivan hinnoista.

Lassi laivalla

M/S Finlandialla

Tallinnan satamassa oltiin perillä klo 11:15. Ihmettelimme ensin hieman satama-alueen hallimyymälöitä ja sitten haettiin SuperAlkosta Tripel Karmeliet illaksi ja välipalaa Rimistä. Sen jälkeen käppäilimme Bern-hotellille, joka sijaitsi Tallinnan merkittävimmässä nähtävyydessä, vanhakaupunkissa, joka on myös UNESCO:n maailmanperintökohde. Keskiaikainen vanhakaupunki sijaitsee lähellä satamaa, joten sinne oli lyhyt kävelymatka. Tällä reissulla emme kerenneet tätä turistien kansoittamaa aluetta kauemmaksi, mutta joku toinen kerta olisi varmasti mielenkiintoista käydä vaikka pyörällä katselemassa Tallinnaa laajemminkin.

Otimme hotellilla pienet torkut ennenkuin lähdimme kiertämään vanhakaupunkia paremmin. Valitsimme reitiksi Lonely Planetin ehdottoman kävelyretken, joka kulki Vapauden aukiolta (Freedom square) ylös Toompealle, missä sijaitsee muunmuassa parlamenttitalo ja useita suurlähetystöjä. Mäellä on myös St. Olaf's:in kirkko, joka oli aikanaan (1549-1625) maailman korkein rakennus, mikä on ainakin minun mielestä hämmästyttävää. Toompean koillisreunalta on hulppeat näkymät kaupungin yli merelle. Kävelyreitti jatkui Toompealta alas muurien reunalle ja sitten vielä pitkin muutamaa vanhakaupungin pääkatua. Tässä vaiheessa oli jo melko pimeää ja minä alipukeutuneena jaksoin miettiä lähinnä kylmyyttä. Meillä oli pöytä varattuna illaksi ravintola St. Patrick's:ssa, mutta siihen oli vielä aikaa, joten kävimme istumassa kahvilassa takan ääressä juomassa höyryävät juomat.

Olde Hansa

Vanhakaupungin ydin(turisti)aluetta

Viron parlamenttitalo

Viron parlamenttitalo

Näkymä Toompealta

Näkymä Toompealta (korkea mäki, jossa sijaitsee hallinnollisia rakennuksia) länteen. Alhaalla ensimmäisenä on urheilukenttä.

Näkymä Toompealta

Näkymä Toompealta itään. Vasemmassa reunassa näkyy Viru-hotelli ja keskellä kauempana bisnesmaailman uusia pytinkejä.

Näkymä Toompealta

Näkymä Toompealta pohjoiseen. Meren- ja taivaanrannat voi erottaa juuri ja juuri.

Näkymä Toompealta

Näkymä Toompealta koilliseen. Aikanaan (1549-1625) maailman korkein rakennus (St. Olof's:in kirkko) ei mahtunut kuvaan.

St. Patrick's osoittautui oivaksi valinnaksi (kiitos Tisk), sillä tunnelma oli melko viihtyisä, mutta hintataso varsinkin oli uskomaton. Kaksi isoa olutta, lasi viiniä, tequila sunrise, inkiväärikanakeitto, friteeratut juustopallot, friteeratut vihannekset ja kaksi sisäfilepihviä kermapotuilla maksoivat yhteensä 45 euroa. Jostain syystä tämän ravintolan hintataso oli noin 30 prosenttia alempi verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Jos olisi vaivautunut muutaman kilometrin syrjemmäksi turistialueelta, hintataso olisi tippunut vielä jonkun pinnan.

St. Patrick's

St. Patrick'sin herkullinen sisäfilepihvi kermapotuilla kustansi vain 11.9 euroa.

Parituntisen kulinarismisession jälkeen palasimme takaisin hotellille, kun emme jaksaneet enää mihinkään istuskelemaan. Viron puolustusvoimat olivat yöllä harjoittelemassa seuraavan päivän paraatia varten, joka järjestetään Viron itsenäisyyspäivän kunniaksi. Emme hoksanneet matkaa varatessa tarkistaa, ettei mitään kansallista juhlapäivää ole samaan aikaan, joten huolestuimme kovin, kun tajusimme, ettemme pääse sunnuntaina mihinkään sisälle. Virohan on itsenäistynyt viimeisen kerran 1991, joten oletettavasti itsenäisyyspäivä on heille suuri ja merkittävä juhlapäivä. Mutta toisaalta turisteja on Tallinnassa viikonloppuisin niin paljon, ettei kapitalisti kauppaansa mielellään kiinni laita, ellei ole pakko. Ja Virossahan ei ole pakko - kiitos talousliberaalin politiikan. Kaikki kaupat olivat siis itsenäisyyspäivänä auki.

24.3. sunnuntai

Hotellin aamupala oli oikein hyvä hintaansa nähden ja olimme kaikin puolin tyytyväisiä hotellin tasoon ja henkilökunnan palveluun. Hotelli Berniä voi siis suositella! Ainoa miinus annettakoon siitä, että he laittoivat jälkikäteen sähköpostia, että olisimme syöneet purkin sipsejä minibaarista, vaikka emme olleet. Aika outoa, mutta uskoivat kuitenkin kerrasta.

Aamupäivästä kävimme katsomassa lähempää yhtä Viron kuuluisinta taloa, Viru-hotellia, jonka historiaa käsittelevä suomalainen elokuva (Viru - Tarinoita hotellista) muuten juuri valmistui. Hotelli on rakennettu vuonna 1972 ja se on toiminut KGB:n tukikohtana. Massiivisen rakennuksen yläkerroksista on (ollut?) varmasti erittäin hyvät vakoilunäkymät ympäri kaupunkia. Kerrotaan myös, että kun Neuvostoliitto boikotoi vuoden 1984 olympialaisia (vastaboikottina vuoden 1980 Moskovan kisoille) ja ei täten näyttänyt lähetyksiä maassaan, niin Neuvostoliiton eliitti tuli juuri Viru-hotelliin katsomaan kisoja televisiosta, koska Virossa näkyi Suomen tv-lähetykset.

Tallinnan katukuvaa

Satuinnainen katunäkymäkuva Tallinnasta

Tallinnan katukuvaa

Toinen satuinnainen katunäkymäkuva Tallinnasta

Shoppailimme jonkin aikaa Viru Keskuksessa ja kävimme syömässä pastat Vapianossa, jonka tuore konsepti on kiehtova. Ravintolaan tullessa annetaan henkilökohtainen maksukortti, johon leimataan kaikki tilaukset ravintolassa ja yhteissumma maksetaan pois lähtiessä. Ruoat ja juomat tilataan suoraan kokeilta ja viedään itse pöytään. Näin tarjoilijoita ei tarvita ollenkaan ja hintataso saadaan tavallista hieman alemmaksi. Kokkien työskentelyä on myös mukavaa seurata - ainakin niin kauan kuin kokin naamasta ei paista turhautuminen työhönsä. Toisaalta tälläinen tapa vaatii asiakkaalta enemmän vaivaa, kun hän joutuu seisten odottamaan ensin vuoroansa ja sitten ruoan valmistumista. Minä kuitenkin tykkäsin konseptista ja tullen käymään ketjun ravintolassa toistekin.

Tallinnan Vapianossa

Tallinnan Vapianossa

Syönnin jälkeen käytiin vielä hakemassa rinkat täyteen viiniä SuperAlkosta. Lautalla koomattiin koko matka portaiden alla kuunnellen kokeneiden muusikoiden esittämiä ikivihreitä suomiklassikoita.

Loppusanat

Tykkäsimme molemmat Tallinnan matkasta. Hintataso oli hieman Suomea halvempi ja kaikki toimi mutkattomasti. Sain tarkistaa ennakkokäsityksiäni monessa asiassa parempaan suuntaan.

Virolaiset ovat meidän sukulaiskansa. Suomalaiset ovat hyvä kansa, joten kyllä kai virolaisetkin ovat silloin kunnon sakkia? Virolla on vaan ollut paljon meitä vaikeampi (lähi)historia, kun he ovat jääneet suurvaltojen mellastusten jalkoihin. Toivotaan, että tällä kertaa heidän itsenäisyystaipaleensa on edellisiä pidempi tai paremminkin - juhlallisesti todeten - ikuinen. Virolaiset haluavat identifioida itsensä mielummin pohjoismaaksi kuin balttimaaksi. Tässä on tietenkin taustalla poliittiset motiivit, mutta kyllä heidän maantieteeellinen ja myös kansantaloudellinen profiilinsa on ihan hyvin perusteltavissa läheisemmäksi meikäläisiä kuin Latviaa ja Liettuaa, joiden yhteiskunnallinen kehitys on ollut paljon Viroa maltillisempaa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.

Virolaisten ajattelu kuitenkin eroaa pohjoismaisesta siinä, että he arvottavat vapauden tasa-arvoa suuremmaksi hyveeksi. Tässä on ilmeisesti taustalla Viron merkittävästi oikeistolaisempi politiikka, jota on voitu harjoittaa sosialismin kaaduttua. Viroa on tosiaan voitu kehittää parikymmentä vuotta suhteellisen oikeistolaisesti ja oletettavasti sen vuoksi maan talouskasvu on ollut huikeaa. Viro implementoi vuonna 1994 yhtenä ensimmäisistä maista tasaveron. Aluksi vuonna 2005 tuloverotaso oli 26 prosenttia, mutta sitä on voitu laskea nopealla tahdilla ja tällä hetkellä se on enää 21 prosenttia. Lisäksi yritysten pitää maksaa veroa vasta, kun voitto maksetaan ulos. Viime vuosina Viron talousmallia ovat monet muutkin vanhat neuvostovaltiot alkaneet kopioida ja kyllähän Suomessakin on tälläisiä ulostuloja nähty.

Virossa asuvista 76 prosenttia on uskonnottomia ja valtio ja kirkko onkin erotettu toisistaan. Ahvenanmaan tapaan Tallinnassa on ilmainen joukkoliikenne. Virossa toteutettiin terveydenhuoltojärjestelmän uudistus kymmenesosalla Suomen vastaavasta, joka ei ole vieläkään valmis. Skype on virolainen yritys. Pitkään on hehkutettu Suomea IT-alan kärkimaana, mutta minusta tuntuu että Viro on meitä jo hyvän matkaa edellä. Virossa ei ole pakkovenäjää, vaikka sitä puhuu äidinkielenään 25 prosenttia kansasta.

Kyllä Viro on hieno maa!

Linkit

Comments

Author Comment

Markdown: ON, HTML: OFF