Pulupalsta

Palstan hoitoa jo vuodesta 2006

Budapest ja Praha heinäkuussa 2012

Arvosana: 4.00/5   Vierailuja: 7167  Julkaistu: 2012-08-16  Muokattu: 2012-08-16
Avainsanat: Budapest, Praha, Unkari, Tsekki, matkailu, Elasto Mania, seikkailu, juhlinta, olutkävely, olut, museo, UNESCO, arkkitehtuuri
Sisällysluettelo

Lyhyesti

Vietimme Johannan kanssa ensin pari päivää Budapestissä, mistä junailimme Prahaan neljäksi päiväksi Tommin ja Mikon seuraan.

Artikkelihistoria

  • 2012-08-16 Artikkeli julkaistu.
  • 2012-07-28 Artikkelin kirjoitus aloitettu.

Alkusanat

Viime keväisen (2011) Lontoo-reissun oli tarkoitus olla lähtölaukaus vuosittaiselle ulkomaanmatkaperinteelle. Tämän vuoden kevään ja kesän olemme asuneet Tampereen keskustan tuntumassa, minkä vuoksi pahimmat reissuhimot ovat tulleet tyydytetyiksi. Osittain tästä syystä, mutta myös sopivan ajankohta-kustannus-kohde-kombinaation löytämisen haasteellisuudesta johtuen perinteeseen oli tulla katkos jo heti tänä vuonna. Onneksi kuitenkin kaverimme Tommi kysyi meitä mukaansa Prahaan heinäkuun lopulle. Tommin oli Prahaan saanut hänen kaverinsa Mikko, joka taas oli päätymässä Tsekin tasavaltaan sukulaissyistä. Mikonkin kanssa tulisimme siis lomailemaan.

Tarkkaa matkustusajankohtaa arvottuamme lentolippujen hinnat nousivat sen verran, että päätimme lopulta ostaa lentoliput Budapestiin ja matkustaa sieltä junalla Prahaan. Tällä tavoin matkakustannukset laskivat hieman, pääsisimme viimein testaamaan halpalentoyhtiö Ryanairia ja ennenkaikkea näkisimme myös Budapestin. Lisäksi omatoiminen junamatka Keski-Euroopassa kiehtoi, kun sen toteuttaminen vaatii hieman lentomatkustelusta poikkeavaa säätämistä. Ja junassa on tunnelmaa.

Kummallakaan meistä Johannan kanssa ei ollut erityistä kiinnostusta Prahaan tai Budapestiin, paitsi että Elasto Manian (peli, jota olen pelannut puolet elämästäni) tekijä asuu Budapestissä. Olemme itse pyöritelleet vähäisiä matka-ajatuksiamme lähinnä Saksan, Tanskan ja Kiinan suunnalla, mutta ei meillä myöskään ollut mitään Unkaria tai Tsekkejä vastaan, joten lähestyimme reissua avoimin mielin.

Ajattelimme ettei turismin ja lämpötilojen huippukausi, heinäkuu, ollut varmasti paras ajankohta matkalle, mutta kun emme asialle mitään voineet tehdä, niin turhapa sitä oli murehtia.

Ennen matkaa

Lontoon reissua varten otimme varman päälle ja selvittelimme paljon asioita etukäteen, mutta tällä kertaa olimme paljon rennom...laiskempia. Olen toisaalta yrittänyt viime vuosina vähentää tulevaisuuden murehtimista, joten pidän oikeastaan hyvänä asiana, ettei reissua tullut paljoa etukäteen mietittyä.

Selvitimme tietenkin majoituspaikat ja liikkumiset (maiden väliset ja sisäiset) sekä ostimme molempien kaupunkien Lonely Planet -matkaoppaat. Lisäksi itse yritin päntätä maiden historiaa Wikipediasta. Ravintoloita emme selvitelleet. Matka-asiakirjoista otettiin kopiot webmailiin ja toistemme reppuihin varalompakoiden seuraksi. Matkavakuutukset piti myös ostaa sekä vaihtaa hieman valuuttaa Forexilla.

Bubapest oli aikoinaan aktiivinen Elma-kaupunki ja asuuhan siellä edelleenkin muun muassa pelin kehittäjä ja muita kuuluisia pelaajia. Laitoinkin varalta sähköpostia Balázsille (tekijä) ja MUelle, jos heillä olisi kiinnostusta ja mahdollisuus tavata meitä. Yllätyksekseni molemmat vastasivat tapaavansa mielellään! Pidin ylipäänsä vastausta jo pienenä ihmeenä, koska en ole ollut kummankaan kanssa tekemisissä juurikaan vuoden 2005 jälkeen. MUe oli tosin jo sopinut olevansa viinijuhlilla Unkarin maaseudulla (puolentoista tunnin ajomatkan päässä Budapestistä), mutta hän kutsui meidät sinne kokemaan aitoa unkarilaista tunnelmaa. Kutsu oli erittäin kiinnostava, mutta emme halunneet tarttua siihen varauksettomasti, koska viinijuhlille meneminen olisi käytännössä tarkoittanut Budapestin ohittamista, lisää matkustamista ja todennäköisesti erityisen ankeaa yhdeksän tunnin krapulaista junamatkaa Prahaan. Päätimme tehdä valintamme, kun pääsisimme Budapestiin.

Torstai 19.7.

Päivällä käytiin syömässä thaimätöt, pakkailtiin tavarat ja kuskauduttiin Tampere-Pirkkalan lentokentälle Tommin viemänä puolitoista tuntia ennen lähtöä. Olimme testaamassa ensimmäistä kertaa Ryanairia, joten jotain uutta oli luvassa jo menomatkalla. Muuta eroa ei lopulta kuitenkaan ollut kuin että lentokoneeseen mentiin periaatteella jonossa etuilijat ensin. Saimme kuitenkin vierekkäiset istumispaikat. Lennolla ostettiin kallis valkoviini (17.5 cl, 10.5 % wut?), vesi ja Mars-patukka. Opin, että still tarkoittaa tavallista vettä (suomalaisittain) erona kuplivaan (sparkling). Koneessa ei näkynyt oksennus- tai roskapusseja. Ovatkohan järkeviä säästämiskohtia?

Budapestin kentällä oli lämmintä ja huomioni kiinnitti ensimmäisenä lennonjohtotornin kommunistinen arkkitehtuuri. Kentältä ostettiin tuplatiketit julkisiin, joilla oli tarkoitus seikkailla keskustaan. Ensin piti mennä täpötäydellä bussilla puoliväliin, missä vaihdettaisiin metroon. Linja-automatkan aikana salamoi mahtavasti ja matkalta jäi mieleen lähinnä globaaleja tavaramerkkejä: Tesco, Shell, McDonalds, InterSport... Vielä ei oltu siis paljoa uutta nähty. Puolivälin metroasemalla (Kóbánya-Kispest) ei keksitty, missä matkaliput olisi pitänyt leimata, joten matkustimme sitten vahingossa pummilla.

Budapestin lennonjohtotorni

Kommunismiarkkitehtoninen lennonjohtotorni Budapestin lentokentällä

Päätepysäkkimme oli Deák Ferenc tér, jossa kesti hetki löytää maan pinnalle. Kello oli kerennyt jo - huolimatta tunnin varhaisemmasta aikavyöhykkeestä - iltakymmeneen, joten metrotunnelin epämääräiset oleilijat yhdistettynä pimeään, sateiseen ilmaan ja kadunnimien löytymättömyyteen tekivät paikanmäärityksestä tavallista hankalampaa ja väsyneet matkalaiset tunsivat pienoista harmistumista. Pienen arpomisen jälkeen saimme suunnasta kiinni ja pääsimme hostellille varttitunnin myöhässä. Yep! Hostellilta saimme seuraamme paikan työntekijän, joka esitteli meille nopeasti Unkarin tarjontaa kartalta ja vei meidät asunnollemme, joka sijaitsi ehkä 500 metrin päässä hostellin päämajalta. Matka kuljettiin reissun aikana tutuksi tullutta Wesselényi utcaa pitkin, jonka varrella oli The Great Synagogue sekä paljon nuorille reissaajille suunnattuja palveluita (hostelleja, internet-cafeja, sörözöitä, gyrokebab-ravintoloita, baareja ja minimarketteja). Tämä sopi meille.

Leluastianäyttely metroasemalla

Metroasemalla oli käytävän varrella leluastianäyttely

Kun saatiin tavarat kämpille, lähdettiin samantien hakemaan sapuskaa ja juomaa lähikadun palveluntarjoajilta. Valitettavasti Unkarissa on nykyään oluen myynti kiellettyä iltakymmenen jälkeen kaupoissa, joten halvat Chimayt jäivät ostamatta ja oli tyytyminen jääteihin. Sen sijaan kämppäämme vastaapäätä sijainnut 24h gyropaikka osoittautui reissun aikana helmeksi, vaikka olikin varmaan ihan perusmesta täälläpäin maailmaa. Ensimmäisenä iltana ostimme kahdet gyropitat viiden euron hinnalla. Suomalaiseen kebabiin on jo lopen kyllästynyt, mutta nämä olivat herkullisia.

Hostellihuoneemme Budapestissä

Hostellihuoneemme Budapestissä

Köyhiä ihmisiä näkyi jonkin verran, mutta yllättävän vähän kuitenkin. Sivummalla olevat talot olivat usein ränsistyneitä ja muutenkin yleisilme oli Suomea ankeampi. Unkarilla ei ole ollut helppo historia - häviöt tulivat molemmissa maailmansodissa ja sitten vielä jouduttiin kommunismin ikeeseen. Tänä päivänäkää Unkari ei saavuta Suomea kehityksessä (bruttokansantuotteet Unkari $19590, Suomi $36240), kun sen talous on kärsinyt jopa keskimääräistä enemmän Euroopan talouskriisistä. Sen myötä myös politiikkaan on tullut mukaan luomaan epävakautta äärioikeistolainen Jobbik, Unkarin kolmanneksi suurin puolue. Ei ole siis edelleenkään helppoa sukulaiskielikansallamme, jonka kanssa tiemme erosivat noin neljä tuhatta vuotta sitten, kun lähdimme ahtaaksi käyneeltä Ural-vuoriston seutuvilta metsästämään muille maille, fennot nykyisen Suomen suuntaan ja ugrit Unkariin.

Perjantai 20.7.

Huonojen yöunien (reissun ensimmäinen yö tuntuu olevan aina levoton) jälkeen herättiin ajoissa tavoitteena päästä mukaan ilmaiselle kymmeneltä alkavalle kaupunkikävelyretkelle, jolla varmaan saisi hyvän peruspaketin Budapestin nähtävyyksistä. Preferoimme lopulta kuitenkin lisäunia ja omaehtoista tutustumista kaupunkiin. Iltapäivälle oli tarjolla myös toinen kävelykierros, jonne olisi vielä mahdollista mennä. Juuri ennen liikkeellelähtöä soitteli Balázs (Elman tekijä) ja sovimme tapaamisen iltapäivälle. Samalla teimme vaikean ja lopullisen päätöksen, ettemme lähde maaseudulle viinijuhlille vaan jäämme Budapestiin.

Otimme kämpältämme suunnan kohti Keskuskauppahallia. Matkan varrelta näimme erikoisia parkkiruutuja, ostimme karhunvatukoita ja bongasimme kansallismuseon. Keskuskauppahallilla syötiin jokin paikallinen paksu makea lätty, johon valitsimme täytteiksi tsatsikia, juustoa, tomaattia, sipulia ja fetaa. Lätty oli vaikea syödä, mutta oikein maukas. Kauppahalli oli vaikuttavan kokoinen ja kattoi pääasiassa vihanneskojuja, lihatiskejä ja vaatepuoteja. Perus kauppahalli siis.

Kompromissiparkkiruutu

Kompromissiparkkiruutuja Budapestin tyyliin

Unkarin kansallismuseo

Unkarin kansallismuseo

Budapestin keskuskauppahalli ulkoa

Budapestin keskuskauppahalli

Unkarilainen suolainen lätty

Lätyn täytteet sai valita kymmenistä erilaisista suolaisista ja makeista vaihtoehdoista. Lätty oli hyvää, mutta vaikea syödä.

Keskuskauppahalli sisältä

Budapestin keskuskauppahalli sisältä

Kauppahallin jälkeen siirryttiin ihastelemaan Tonavaa ympäristöineen, mistä jatkettiin turistirysäkatua Váci utcaa pitkin kohti yhtä maailmaan hienointa parlamenttitaloa, jonka halusin ehdottomasti kuvata. Johanna osti turistikadulta hatun suojaamaan auringolta. Budan linna Tonavan varrella on Unescon maailmanperintökohde.

Silta Tonavalla

Silta Tonavalla

Tonavaa Budapestissä

Kaukana Tonavan toisella puolella näkyy Budan linna

Kuninkaanlinna sokeille

Myös sokeat ihmiset oli huomioitu Budapestin päänähtävyyksillä. Kuvassa Budan linna, jonka rakennuksissa sijaitsee nykyään muunmuassa Budapestin historian museo ja Unkarin kansallisgalleria.

Johannaa Tonavassa

Johannaa Tonavassa

Unkarin parlamenttitalo

Unkarin parlamenttitalo on yksi maailman upeimmista

Parlamenttitalon jälkeen tavattiin Balázs. Olen vuosien varrella tavannut useita kymmeniä elmapelaajia, mutta itse pelin tekijästä en ole koskaan edes kuvaa nähnyt. Nyt tämä aukko sivistyksessä kuitenkin paikattiin, kun tapasimme kohteliaan, ystävällisen ja vaatimattoman herran parlamenttitalon etupuolella. Otimme yhteiskuvat, annoimme tuliaisina pullon salmaria ja Elma Ultimate DVD:n, jonka jälkeen siirryttiin jäätel...oluille lähiravintolaan. Tovin jutustelun jälkeen Balázs vei meidät autollansa Budan linna-alueelle (perjantai-iltapäiväliikenne kaupungin ruuhkaisimmalla alueella, ah). Hänellä oli ilta varattu perheelle ja meilläkään ei ollut hirveästi aikaa Budapestiä katsella, joten kaikille sopi hyvin, että yhdistimme tapaamisen ja turisteilun. Linna-alueella oli sattumalta menossa vahdinvaihto, joten tulipa sellainenkin nyt nähtyä. Matkaoppaissa aina kerrotaan vahdinvaihtoajat, mutta ei ne kyllä meitä ole koskaan erityisemmin kiinnostaneet. Pakistanin ja Intian lintujen reviiritaistelutanssia muistuttavan vaihdon tosin voisi käydä katsomassa, jos sinnepäin eksyy.

Balázs

Tapasimme Elasto Mania -tietokonepelin kehittäjän parlamenttitalon edessä

Vahdinvaihto Budan linna-alueella

Pakollinen vahdinvaihtokuva Budan linna-alueella

Balázsin lähdettyä kiertelimme vielä lisää uskomattoman upealla linna-alueella, missä sijaitsee muunmuassa presidentin virallinen asunto, Unkarin kansallisgalleria, Budapestin kaupungin museo, Unkarin kansalliskirjasto ja Matiaksen kirkko. Linna-alue on varmaan Unkarin suosituinta turistialuetta. Emme saaneet oikein hyviä kuvia alueesta, mutta etsivä löytää.

Matiaksen kirkko

Budan linna-alueella sijaitseva Matiaksen kirkko

Unkarin presidentin virka-asunto

Unkarin presidentin virka-asunto

Johanna ja Tonava
Asuinaluetta Tonavan länsipuolella

Asuinaluetta Tonavan länsipuolella eli Budassa

Vaikka olimme väsyneitä ja nälkäisiä, valitsimme Budan mäeltä alasmenoon puistomaisen portaikkoreitin vaunuhissin sijaan, minkä jälkeen jatkoimme tallustamista Ketjusillan kautta takaisin Pestin puolelle. Tavoitteena oli löytää halpaa sapuskaa - ehkäpä taas gyroa. Ruokaa emme löytäneet, mutta satuimme vahingossa Pyhän Tapanin kirkolle. Kotimatkalla bongattiin hauskannäköinen kulttuuritalo, jonne päädyimmekin piipahtamaan seuraavana iltana. Spar-ruokakaupasta ostettiin vielä juotavaksi halpaa kaljaa (25 sentistä ylöspäin puolen litran pullot) ja tutusta gyropaikasta noudettiin kolme pitaa, gyroannos ja yksi kreikkalainen salaatti (yhteensä 12.7 euroa eli naurettavan halpaa). Loppuilta levyteltiin suunnitellen seuraavaa päivää ja kirjoitellen muistiinpanoja reissun alkupäivistä.

Puistoa alas Budan mäeltä

Laskeuduimme Budan mäeltä alas puistoja pitkin...

Vaunuhissi

...vaikka tarjolla olisi ollut myös hauska vaunuhissi

Ketjusilta

Ketjusilta Tonavan yli

Kulttuuritalo

Sympaattinen baari juutalaiskorttelissa

Gyrosetit

Kuvan iltapalagyrosetit maksoivat 12.7 euroa

Lauantai 21.7.

Illan megamätöstä jäi virhearvioinnin takia molemmille aamupalaksi gyropitat. Päivän ohjelmassa oli käydä Széchenyin kylpylässä, joka sijaitsee ison puistoalueen keskellä kolmen kilometrin päässä kämpältämme. Käppäilimme puistoon kuuluisaa Andrássy út -katua pitkin, jonka varrella sijaitsee kalliita kauppoja, suurlähetystöjä ja Budapestin hienoimpia resisdenssejä. Kadun alla menee myös maailman toisiksi vanhin metro (Lontoossa on vanhin), M1, joka rakennettiin vuoden 1896 maailmannäyttelyä ja Budapestin tuhatvuotisjuhlaa varten. Metro ja katu ovat Unescon maailmanperintökohteita.

M1 metroasema

M1-metro on maailman toisiksi vanhin (rak. 1896) ja Unescon maailmanperintökohde

Kadun päässä pysähdyttiin juomaan hunaja-cappuccino ja ottamaan kuvia Sankareiden aukiolla, jonka ympärillä sijaitsevat muunmuassa Museum of Fine Arts, Hall of Art ja Serbian suurlähetystö, johon (silloin Jugoslavian suurlähetystö) Imre Nagy pakeni vuonna 1956, kun Unkarin vallankumousyritys irrottautua Neuvostoliitosta epäonnistui. Entinen pääministeri Imre teloitettiin kahden vuoden jälkeen, mutta on nykyään kansallissankari.

Cappuccino

Aamuinen kahvihetki ennen City Park -puistoalueelle siirtymistä

Sankareiden aukio

Sankareiden aukio

Ennen kylpylään menoa katsastelimme hieman puistoa. Alueella näkyi ravintoloita, keikkalavoja, sirkus, eläintarha, gallerioita, kalastusta ja muita koko perheen vapaa-ajanviettomahdollisuuksia. Välipalaksi napattiin taas gyrot. Kun aikaa oli, niin menimme ex tempore katsomaan paikallisen sirkuksen esitystä, joka oli juuri sopivasti alkamassa. Lipunmyyjät ja paikanosoittajat eivät englantia puhuneet, mutta tiesivät kyllä kuinka turistit saadaan paikoilleen istumaan. Johanna ei ollut koskaan aiemmin käynyt sirkuksessa ja minullakin on kulunut pari vuosikymmenetä edelliskerrasta. Parituntinen näytös oli oikein viihdyttävä, vaikkakaan taitotaso ei tietenkään vetänyt vertoja maailman parhaisiin sirkustaitureihin. Tiikerit ja leopardit olivat ehkä jännimpiä.

Tiikereitä Budapestin sirkuksessa

Tiikereitä ja leopardeja Budapestin sirkuksessa

Sirkuksen jälkeen päästiin viimein kylpylään. Unkarihan sijaitsee mannerlaatan siirroskohdassa, jonka johdosta maassa on satoja kylpylöitä, joiden vesi tulee kuumista lähteistä. Valitsimme yhden kuuluisimmista, kahden lähteen päällä sijaitsevan Széchenyin kylpylän. Rakennus vuodelta 1913 on todella upea. Meidän päivänä oli hieman sateinen ilma, joten kylpylä ei ollut aivan täynnä, kuten olettaa saattaa, että tapahtuu hienolla ilmalla. Onneksi pääaltaiden vesi on jopa 34-asteista, joten kyllä siellä kylmemmälläkin ilmalla kelpaa köllötellä. Kylpylässä on kolme isompaa allasta sekä kymmeniä pienempiä altaita, joissa vaihtelivat veden lämpötilat ja mineraalipitoisuudet. Useat ihmiset käyvät kylpemässä lääkärin määräyksestä. Oli siellä myös erilaisia saunoja, mutta niistä ei tietenkään suomalaiselle paljoa iloa ollut. Kesälauantai-iltaisin kylpylä toimii biletysmestana, mutta tällä kertaa se jäi meiltä väliin. Koska emme saaneet otettua hyviä kuvia itse, joudun taas tarjoamaan kuvia netistä. Paikka vetää melkein vertoja Suomen Edeneille (sarkasmia).

Kylpylän jälkeen napattiin jälleen gyrot ja mehuolut (puolet olutta, puolet mehua; näitä saa Suomesta Lidlistä), ja jatkettiin puiston tutkimista. Sitten satuttiin vahingossa Vajdahunyadin linnalle, joka olisi jo itsessään varmaan Suomen kuuluisimpia nähtävyyksiä, vaikkakin se on näköjään rakennettu vain sata vuotta sitten kopioksi jollekin vanhemmalle linnalle. Tällä reissulla näitä vastaavia pytinkejä tuli vähän väliä vastaan, mutta on toki myönnettävä, että eri puolilla maailmaa on eri asiat yleisempiä kuin toiset. Unkarista on turha etsiä vaikkapa ... joulupukkia!

Vajdahunyadin linna

Vajdahunyadin linna

Linnan jälkeen päädyttiin joihinkin puistobileisiin, joissa soittaneella bändillä oli didgeridoo soittimena muiden perinteisempien lisäksi. Vaikka olut oli halpaa, hyvännäköistä ruokaa sai teltasta ja musiikkikin oli kohdallaan, emme jääneet pitkäksi aikaa kuuntelemaan, kun tavoitteenamme oli vielä ostaa illan päälle seuraavan päivän junaliput Prahaan.

Puiston jälkeen käytiin hakemassa kaupasta olut ja jäätelö ja sitten mentiin kokeilemaan, josko vielä iltakymmeneltä saisi juna-asemalta liput ostettua. Ja saihan sieltä ja olipa jokunen muukin tullut kokeilemaan. Lopulta jonottamiseen meni aikaa noin tunti, joka vietettiin kuunnellen ihmisten sekalaisia vaikeuksia ymmärtää oletettavasti yksinkertaisia asioita, kuten josko kuudennella kerralla virkailija antaisi alennusta tai junan makuuvaunuista löytyisi tilaa. Mutta on pakko myöntää, että emme mekään onnistuneet aivan heittämällä lippuja ostaa kiitos lipunmyyjän epäselvän englannin ja sekavien alennussäätöjen. Hintaa tuli lopulta 29 euroa per matkalippu, vaikka etukäteen olimme katsoneet, että 19 euroa pitäisi riittää. Liput olisi ilmeisesti pitänyt tilata netistä, mutta sivujen ollessa vain unkariksi, ei se oikein onnistunut. Rautatieasemalta oli kävelymatkaa reilu kilometri kämpille. Iltapalaksi haettiin pitsapalat ja jäämehua, kun taaskaan minimarkettimme ei saanut myydä meille Chimayta.

Iltapalan jälkeen päätettiin vielä lähteä käymään lähipubissa, joka tosin kerkesi mennä juuri ovelle päästyämme kiinni. Lähdettiin sitten etsimään seuraavaa paikkaa ja päädyttiin aiemmin mainitulle kulttuuritalolle (Szimpla Kertmozi), joka oli aivan täynnä ihmisiä. Paikka vaikutti olevan todella suosittu ja myös meidän mielestä se oli tosi persoonallinen (esimerkiksi yhdellä isolla screenillä pyöri rekka-autoajelu ja seiniltä roikkui vanhoja televisioita) ja viehättävä (kuvia), ainakin jos se ei olisi ollut täyteen puskettu hikisiä ja kännisiä ihmisiä. Juomat päätettiin napata kulttuuritaloa vastapäätä olleesta pikkubaarista, joka oli sisustettu olohuonemaiseksi.

Vielä ennen kämpille menoa päätettiin käydä nappaamassa alle euron tequilat viereisestä sörözöstä (juottola). Sisällä selvisi, ettei ulkona ollut halvan tequilan mainos pitänyt paikkansa. Suomalainenhan ei tälläistä vedättämistä siedä, joten katseltiin hetken aikaa muiden meininkiä ja lähdettiin sitten viimein nukkumaan. Tämä sörözö ei ollut lähelläkään mitään sellaista, miten minä olisin aiemmin ymmärtänyt sanan juottola. Paikka näytti lähinnä McDonaldsilta, jossa nuoriso joi halpaa viinaa ja jutteli pöydissä. Mitään tanssilattioita ei näkynyt ja musakaan ei soinut kovalla. Ihmiset vain joivat ja seurustelivat. Kaikesta päätellen konsepti oli paikallisten mieleen.

Sunnuntai 22.7.

Tänään oli aika jättää Budapest ja matkustaa junalla Prahaan. Huoneisto piti luovuttaa klo 11, joten siihen mennessä oltiin pihalla. Kävelimme suoraan asemalle tarkoituksena jättää rinkat säilöön ja käydä sitten syömässä ja katselemassa jotain. Aseman säilytyskaapit olivat kuitenkin remontin alla, joten jatkoimme sitten rinkat selässä suoraan vieressä olevaan Burger Kingiin. Aiemmin olen naureskellut, miten joku voi ulkomailla käydä näissä tutuissa pikaruokalapaikoissa paikallisten ravintoloiden sijaan, mutta tällä reissulla olemme olleet ruoan suhteen laiskoja ja valinneet usein halvan ja helpon vaihtoehdon. Hamppareiden jälkeen kävimme katsomassa vieressä olevaa Kerepesin hautausmaata, josta ei keretty näkemään oikein mitään, kun piti jo kääntyä takaisin. Vielä ennen junaa käytiin Sparista ostamassa matkaevästä ja lukemista.

Budapestin juna-asema

Budapestin juna-asema

Budapestin juna-asema

Matkalla Praha-junaan

Junassa istuttiin kuuden hengen looseissa. Bratislavaan asti oli seuranamme pariskunta ja sieltä Prahaan kolme nuorukaista, mutta vähiin jäi kommunikointi heidän kanssaan. Tuli siis käytyä myös Slovakiassa ja Bratislavassa, mutta ei näitä kyllä oikeasti viitsi laskea käytyihin maihin. Junamatka kesti seitsemän tuntia, mutta toisin kuin Suomessa, missä matka olisi ollut yhtä tylsyyden tuskaa, niin tämä väli sujui rattoisasti maisemia katsellessa. Oikeastaan missään vaiheessa ei asutus loppunut täysin, vaikka melko maaseudulla välissä kyllä oltiin. Suomessahan suurin osa junamatkoista on aina metsää. Jokaisen maan alueella kävi eri konnari tarkistamassa liput. Joimme matkan aikana jonkin verran omia oluitamme, kun se oli kerrankin sallittua.

Junaikkuna

Ikkunasta näkyi asutusta koko seitsemän tunnin junamatkan ajan

Prahan juna-asema oli iso ja moderni. Asemalta ulos kävellessä tuoksui samantien kannabis. Tsekeissä kannabis (ja kaikki muutkin päihteet) dekriminalisoitiin vain muutama vuosi sitten ja nyt kasvia saa kasvattaa ja hallussapitää pieniä määriä omaan käyttöön. Myynti on kiellettyä, joten turisteille sitä ei ole virallisesti tarjolla. Toki kadulla meillekin useampi diileri yritti myydä, mutta mehän olimme tulleet juomaan olutta!

Asemalta lähdettiin käppäilemään asunnollemme, jonka Tommi oli päivällä käynyt lunastamassa. Kävelymatkalla nähtiin erikoisen näköinen Jubilee synagoga sekä Prahan kunnantalo, joka on yksi kaupungin päänähtävyyksistä. Lisäksi saimme ensimmäiset makupalat historiallisten rakennusten sekoittumisesta moderneihin rakennuksiin, kun näimme 1400-luvulla rakennetun Powder towerin, joka oli aikanaan yksi vanhan kaupungin sisääntuloporteista. Asuinhuoneistomme sijaitsi lähellä Power toweria, joten näimme sen reissun aikana useita kertoja.

Jubilee synagoga

Jubilee synagoga

Pranan kunnantalo

Prahan kunnantalo

Powder tower

Powder tower on yksi vanhan kaupungin sisääntuloporteista

Vaikka Budapest oli uskomattoman hieno kaupunki, niin pakko se oli jo ensimmäisen 30 minuutin jälkeen todeta, että Praha taitaa viedä kuitenkin voiton. Kiinnitimme huomiota joihinkin yksityiskohtiin, jotka kielivät Prahan korkeammasta kehitystasosta: moderneja raitiovaunuja, roska-autoja ja -pönttöjä ja yleisilme oli paljon siistimpi ja koreampi. Tai ehkä heillä on vain parempi turismistrategia ja ovat onnistuneet vain huijaamaan turisteja paremmin - minäkin tässä vain olen edistämässä heidän agendaansa.

Tommin kanssa yläfemmojen heiton jälkeen lähdettiin etsimään pubia, mistä saisi ruokaa. Otimme suunnaksemme idän, missä Tommi ei ollut vielä käynyt kahdella aiemmalla Praha-reissullaan. Valitettavasti kaikki paikat tuntuivat menevän juuri kiinni, joten lopulta päädyimme ankeasti pitseriaan, jossa oli kyllä ihan maukkaat lätyt. Nukkumaan kävi sitten tie.

Maanantai 23.7.

Mikko saapui kämpille heti aamusta. Päätimme ottaa ensimmäisen päivän ohjelmaan mikropanimokierroksen (microbrewery walkin), joka alkaisi jo kello 12. Lähtöpaikkana on parin korttelin päässä sijaitseva pubi. Sinne siis, heti kun pekonit ja munat oli syöty.

Tommi ja Mikko aamiaspöydässä

Tommi ja Mikko aamiaspöydässä

Paikan päällä selvisi, että meidän olisi kannattanut varata kävely etukäteen. Nyt opas ei ollut vielä paikalla, vaan hän oli vielä kotonaan nukkumassa, mutta kiiruhtaisi paikalle tunnin päästä. Ilmoitimme, että viivästys käy meille ja lähdimme juomaan odotteluoluet läheiseen pubiin (Kolkovna), jonka hanaolut (Pilsner Urquell) oli erityisen samettisen pehmoinen ja herkullinen. Pilsner Urquell:han on maailman ensimmäinen pilsneri ja tsekkiläiset ovat syystäkin siitä ylpeitä. Prahassa näki joka paikassa Pilsner Urquellin mainoksia - enemmän kuin Suomessa Karhun tai Coca-Colan. Aluksi kyltit näyttivät juntilta, mutta myöhemmin niitä oppi arvostamaan, kun näki jo kaukaa mistä löytää olutta ja vessan.

Kolkovna

Ennen mikropanimokierrosta haettiin vauhtia Kolkovnasta

Oluiden juonnin jälkeen otettiin kuvat Franz Kafkan patsaalla. Kafkahan on yksi Tsekin ja jopa maailman merkittävimpinä pidettävistä kirjailijoista. En ole lukenut, mutta varmaankin pitäisi. Hänen kirjansa käsittelevät ihmisen kyvyttömyyttä auktoriteetin edessä ja ovat tyyliltään synkkiä ja ahdistavia. Hänen mukaansa nimetty kafkalaisuuden käsite tarkoittaa kasvotonta byrokratiaa. Erikoista on myös, ettei hän julkaissut yhtään romaaniaan elinaikanaan ja toivoi, ettei julkaistaisi kuoltuaankaan. Vaan hänen kaverinsa teki oharit, julkaisi kirjoitukset ja Franzista tuli kuuluisa.

Franz Kafka

Kirjailija Franz Kafka on Tsekin tunnetuimpia ihmisiä

Palailimme takaisin panimokierroksen aloituspaikkaan kello yhdeksi, vaan opasta ei kuulunut vieläkään. Talo onneksi tarjosi meille odottelukaljat. Juotuamme ne, saimme toiset odottelukaljat. Ja kolmannet. Neljänsien aikana opas viimein saapui. Järjestevällä taholla oli jotain kommunikointiongelmia ja kierroksemme alkoi lopulta pari tuntia myöhässä. Mutta eihän se meitä juurikaan haitannut, kun olimme saaneet kuitenkin olutta juoda, mitä olimme kai alunperinkin halunneet tehdä. Olisi tietenkin harmillista, jos panimoesittelyt menisivät ohi liian syvän humalan takia.

Ensimmäisessä paikassa käytiin vähän läpi oluen historiaa tsekkiläisestä näkökulmasta ja maisteltiin tietenkin oluet. Päivä oli lähtenyt melko hyvään vauhtiin, kun kello 14:30 oli tullut juotua jo yhdeksän annosta. Seuraavaksi siirryttiin raitiovaunuilla pubiin nimeltä Pivovarský Dum. Siellä saimme maisteluannoksina kahdeksaa eri olutta (esimerkiksi vehnä-, kahvi- ja nokkosolutta), perinteistä leipää ja juustoa sekä makkaraa sinapilla ja punakaalilla. Opas tarjosi myös korvaukseksi myöhästymisestään kierroksen Becherovkaa, perinteistä tsekkiläistä yrttiviinaa, jota olin viimeksi juonut vuonna 2002 Lammilla, kun tsekkiläinen elmapelaaja toi sitä tuliaisena. Opas tietenkin selitteli meille kaikkea kivaa oluista ja niiden valmistuksesta, mutta me taisimme tässä vaiheessa olla jo enemmän viihteen puolella.

Pivovarský Dum

Mikropanimokierrosoppaamme iloisena Pivovarský Dumissa

Seuraavaksi lähdettiin kävelemään pubiin (U Fleku), josta pitäisi löytyä aitoa tsekkiläistä pubikulttuuria, jota ei Prahan keskustassa ole enää kovin helpolla tarjolla. Otimme tuopit panimon omaa keitosta ja kuuntelimme hanuristia. Tarjoilijat tulivat myös tarjoamaan tiukkaa, mutta siitä kannatti kieltäytyä, ellei halunnut lisälaskua. Näimme myös hienon graffitin.

U Fleku

Kippistä U Flekussa

Graffitti

Graffitti suomalaiseen tyyliin, eiku

Sitten kävelimme viimeiseen paikkaan (U Medvidku), missä pääsimme maistelun ohessa näkemään oluen valmistamista. Pubissa oli myös esillä haistiaisia eri vaiheen tuotteista. Pubin koko yläkerta tuoksui erittäin viljaiselle, jota ei ehkä sanoisi miellyttäväksi. Otimme yhteiskuvat, jonka jälkeen mukava opas häipyi omille teillensä. Me päätimme jäädä vielä syömään pubin alakertaan, mistä saimmekin tilattua ehtaa tsekkiläistä pöperöä. Minä otin possua, Johanna härkää, Mikko villisikaa ja Tommi puolikkaan ankan. Alkupalaksi otettiin keittoa, juustotarjotin ja metrimakkara. Rasvaista, suolaista ja oikein hyvää tässä vaiheessa päivää, kun olutta oli tullut juotua jo melko paljon. Hintaa koko aterialle tuli yhteensä noin 60 euroa sisältäen kaiken, eli halpaa oli. Prahassa ei saanut laskua eriteltynä, joten ateria maksettiin aina yhdessä. Sanoisin, että tämä on ihan toimiva tapa maksaa niin kauan kuin kaikilla on rahaa reilusti käytettävissä.

U Medvidku

Perinteistä tsekkiläistä ruokaa U Medvidkussa

Panimokierros maksoi 60 euroa per nenä. Aika tyyristä, mutta mielestäni ehdottomasti hintansa arvoinen, kun sai yksityistä opastusta Prahaan ja vielä erityisesti sen olutskeneen. Oluttakin saatiin tällä kertaa riittävä määrä. Ja opaskin oli oikeasti mukavaa seuraa.

Syömisten jälkeen käytiin läheisen Palladium-ostoskeskuksen ruokakaupassa hakemassa täydennyksiä ja mentiin ottamaan pieni välikuolema kämpille. Sitten jatkettiin iltaa asuntomme vasemmalla puolella olevaan Mafia-baariin (oikean puolesessa pubissa emme käyneet kertaakaan). Seuraavassa paikkassa päästiin pelaamaan biljardia. Sitten haettiin kaupasta täydennystä ja mentiin istuskelemaan kirkon reunamille. Seuraavana jazz-klubille ja illan päätteeksi käytiin vielä jossain random baarissa, joka oli ensin menossa juuri kiinni, mutta tunnin siellä istuttuamme ei heillä enää ollutkaan niin suurta aikomusta sulkea. Ilmeisesti me oltiin hyviä asiakkaita.

Jazz-klubin portaat

Portaat jazz-klubille

Minulle ja Johannalle päivä oli viimein pulkassa ja jäimme kokkailemaan pekonivoileipiä iltapalaksi, kun Tommi ja Mikko jatkoivat vielä yhteen Prahan kuuluisimmista yökerhoista, Roxyyn.

Tiistai 24.7.

Edellispäivän rymyämisestä johtuen tiistaista tehtiin museopäivä. Aamupalaksi syötiin sentin paksuisia pekoniviipaleita munalla ja leivällä. Itse edistin palautumista vielä ottamalla tunnin kylvyn ammeessa. Kahden aikaan iltapäivällä pääsimme viimein liikkeelle ja suuntasimme ensimmäisenä Powder towerin läpi vanhan kaupungin aukiolle tsekkaamaan astronomista kelloa, joka on yksi Prahan kuuluisista nähtävyyksistä. Kello on asennettu vuonna 1410 ja se on vanhin edelleen toiminnassa oleva astronominen kello. Kellon kuvaamisen jälkeen mentiin maailman ainoaan seksilelumuseoon, joka oli aivan kulmilla. Museo oli tyypillinen "keksitään museoteema, jolla saadaan kävijöitä" -museo, mutta kyllä me puolituntinen siellä ihan hyvin viihdyttiin.

Astronominen kello

Kuvan oikeassa reunassa näkyvä vuonna 1410 asennettu astronominen kello on Prahan kuuluisimpia nähtävyyksiä

Seksilelumuseon antia

Tyydytin

Seksilelumuseon jälkeen piipahdettiin goottimyymälässä ja sitten palasimme takaisin kämppämme lähellä olevaan Palladium-ostoskeskukseen, josta olimme aiemmin bonganneet japanilaisen liukuhihna-sushiravintolan, johon me kaikki halusimme päästä aterioimaan. Tommi oli Japanissa käydessään päässyt jo vastaavaa testaamaan, mutta meille muille kokemus oli uusi. Konsepti oli loistava: sai maistella useita pieniä herkkupaloja ja testata uusia raaka-aineita ja valmistustapoja kuten minikalmaria, mustekalaa ja muita mereneläviä. Hintaa ruokailulla oli 12 euroa, joka oli mielestämme todella halpa hinta.

Japanilainen liukuhihnaravintola

Japanilainen liukuhihnaravintola

Syönnin jälkeen pojat lähtivät ottamaan kämpille välikuolemaa ja me lähdimme Johannan kanssa kommunismimuseoon. Museossa kuvattiin kommunismin tausta, nousu, menestys, katastrofi ja tuho. Museossa oli kohtuullisen paljon esineitä ja harvinaisempia videoleikkeitä ja valokuvia, joten käynti ei mennyt pelkästään tietoiskujen lukemiseksi. Museossa oli myös pätkä neuvostotankin telaketjua muistona edellisestä miehityskerrasta vuodelta 1968.

Prahan kommunismimuseo

Prahan kommunismimuseo

Kommunismimuseon vierestä lähtee yksi Prahan pääkaduista, Václavské námestí (Wenceslas Square), jonka toisessa päässä on upea kansallismuseo. Kadun varrelta löytyy hotellien, esiintyvien taiteilijoiden, hodarikojujen ja strippiklubien lisäksi useampi muistomerkki Jan Palach -nimisen opiskelijan kunniaksi, joka polttomurhasi itsensä kansallismuseon portailla protestina Neuvostoliiton miehitykselle. Hänet nostetaan usein esiin tarkasteltaessa tapahtumasarjoja, jotka johtivat lopulta rautaesiripun hajoamiseen. Palach on ymmärrettävästi kansallissankari Tsekeissä.

Jan Palachin polttoitsemurhapaikka

Jan Palachin polttoitsemurhapaikka

Václavské námestí

Václavské námestí kansallismuseon portailta kuvattuna

Kommunismi on historiallisena aiheena yksi suosikeistani, koska se on lähihistoriaa ja yhteiskuntakokeiluna niin erikoinen, mutta myös menestynyt. Kylmän sodan aikana eläneille ei todellakaan ollut selvää, että kapitalismi ja markkinatalous olisivat malleista parempia. Ja koska myös arkkitehtuuri kiinnostaa minua, niin sekä Budapestissä että Prahassa tuli katseella etsittyä kommunismin ajan rakennuksia. Mieleen parhaiten jäivät Prahan TV-torni ja kansallismuseon lisärakennus.

Oulun pääkirjasto

Oulun pääkirjasto

Illan päätteeksi haettiin vielä ruokaa ja juomaa Palladiumista ja pelattiin poikien kanssa tablettikoneella 4 Player Reactor -nimistä reaktiopeliä. Vaikka en tietokonepeleistä paljoa perusta, niin myönnän tämän olleen kyllä hauskaa. Pojat lähtivät yöllä vielä Hells Bellsiin bailuttamaan.

Keskiviikko 25.7.

Kolmantena Praha-päivänä lähdimme Johannan kanssa kokemaan ja näkemään kaupungin ykkösnähtävyydet eli Prahan linna ja Pyhän Vituksen katedraali, joiden molempien historiat juontavat yli tuhannen vuoden päähän. Linnassa ovat asuneet Böömin, Tsekkoslovakian ja Tsekin tasavallan päämiehet, mutta myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijat (1355-1526), jolloin Praha oli yksi Euroopan merkittävimmistä keskuksista.

Kävelimme kämpältämme ensin Vltava-joen varteen Most legii -sillan kohdalle. Vastarannalla sillan kohdalla näkyy edelleen vanhan kaupungin muuria, joka on aikanaan erottanut vanhan ja uuden kaupungin. Jatkoimme kävelyä joen itäreunaa pitkin kohti Charles bridgeä, joka on ylivoimaisesti suosituin reitti linna-alueelle. Silta on rakennettu jo vuonna 1357 ja sitä pidettiin pitkään itäisen ja läntisen Euroopan rajana. Sillan molemmissa päissä on pystyssä hienot vartiotornit ja sillan reunoilla seisoo kolmekymmentä barokkityylistä pyhimyspatsasta. Sillan ylittävät tuhannet turistit joka päivä, joten silta on täynnä houkutuksia matkailijoille, kuten katusoittoa, muotokuvamaalausta ja rihkamakojuja.

Silta Vltavassa

Vltavan sillan jatkeena näkyy vanhaa muuria, joka erotti aikanaan vanhan ja uuden kaupungin

Taloja Vltavan rannalla

Taloja Vltavan rannalla

Prahan linna ja Charles Bridge

Prahan linna, Pyhän Vituksen katedraali ja Charles Bridge

Charles Bridgen päätytorni

Charles Bridgen toinen vartiotorni

Sillan jälkeen napattiin hodarit ja jatkettiin kohti mäen päällä olevaa miniatyyrimuseota. Matkalla museoon nähtiin mahtavia tiluksia ja upeita näköaloja kaupungin ylle. Kyllä täällä on eliitillä (ollut) kivaa elellä. Miniatyyrimuseon on perustanut silmäkirurgi, joka ilmeisesti tarpeeksi tienattuaan alkoi puuhata hauskinta, mitä keksi. Museossa on esimerkiksi juna kärpäsen jalalla. Onneksi pääsymaksu oli vain muutaman euron, koska näyttelyn kävi läpi vartissa.

Tiluksia linna-alueella

Tiluksia linna-alueella

Prahan keskustaa

Prahan keskustaa kuvattuna linnamäeltä

Miniatyyrimuseo

Miniatyyrimuseo

Museon jälkeen siirryttiin linnan muurien sisäpuolelle tsekkaamaan Vitus-katedraali, joka on mahdollisesti hienoin rakennus, minkä olen koskaan nähnyt. Korkeutta massiivisella rakennuksella on 99 metriä ja koristeiden yksityiskohdat ovat todella tarkkoja. Kellotornin huipulle pääsi kiipeämään ahdasta kierreporraskuilua pitkin kuudella eurolla. Näkymät korkeuksista olivat upeat.

Prahan linna

Prahan linnan läntinen sisäänkäyntiportti

Pyhän Vituksen katedraali

Pyhän Vituksen katedraali

Pyhän Vituksen katedraalin kellotornista koilliseen

Pyhän Vituksen katedraalin kellotornista koilliseen

Pyhän Vituksen katedraalin kellotornista kaakkoon

Katedraalin jälkeen alkoi sataa hiemasen ja päätimme lähteä valumaan takaisin kohti keskustaa ja kämppäämme. Kävimme kuitenkin vielä kuvaamassa Tsekin parlamenttitalon - sikäli kun löysimme sen. Ilmeisesti tässä maassa parlamenttitaloa ei ole tarkoitettu tavallisille ihmisille, koska taloa ei ollut ollenkaan helppoa paikallistaa netistä tai paikan päällä. Kuvaamisen jälkeen siirryttiin takaisin joen itäpuolelle ja koitettiin löytää sisäänpääsy vanhalle juutalaiselle hautuumaalle. Väsyneinä ja märkinä emme kauaa jaksaneet etsiä, joten tämä kuolleiden tyyssija jäi näkemättä. Bongasimme kuitenkin Euroopan vanhimman juutalaisen synagogan, Vanhauuden synagogan vuodelta 1270. Vielä ennen kämpille menoa haettiin lähiluukulta tsekkiläiset pitagyrot, joiden erot unkarilaisiin versioihin ovat: ei tulista soosia, pitaleipä isompi, tsatsiki maukkaampi.

Tsekin parlamenttitalo

Tsekin parlamenttitalo?

Ilta vietettiin biljardin, reaktiopelin, hodareiden ja mäkkärin parissa. Keskiyön jälkeen mäkkäri oli ensimmäinen vastaan tullut avoinna oleva ravintola, josta sai sekä olutta että ruokaa.

Johanna hodarilla

Kaduilta sai ostettua erilaisia halpoja hodareita ja täytteet sai laittaa itse

Torstai 26.7.

Halusimme viettää viimeisen päivän ilman tiukkoja suunnitelmia. Lounaalla kävimme viereisessä kiinalaisessa ravintolassa. Listalta olisi löytynyt kasapäin kiinnostavia annoksia, mutta päädyimme kuitenkin valitsemaan helpoimman tien ja otimme valmiin menun neljälle hengelle. Menu sisälsi onneksi meille uusia ruokia, jotka olivat vieläpä maukkaita. Ruoan jälkeen lähdettiin kiipeämään pienpanimokierrosoppaan ehdottamalle "biergardenille", joka sijaitsi heti joen toisella puolella asuntomme kohdalla. Paikalta olisi kuulemma hyvät näkymät kaupunkiin ja siellä voisi viettää leppoisaa piknikiä.

Kiinalaisessa ravintolassa

Syömässä kiinalaisessa ravintolassa

Matkalla biergardeniin

Matkalla biergardeniin

Ja oikeassahan opas olikin! Viihdyimme mäen päällä koko illan siihen asti, että oli pakko lähteä juoksemalla ostamaan viimeiset tuliaiset vanhasta kaupungista ennenkuin kaupat sulkeutuivat kello 23. Näimme myös oppaan itsensä alueella, kun hän oli menossa vetämään jotain toista olutkierrosta. Alkuillasta istuskelimme nurtsilla katsellen ohimeneviä ihmisiä, mutta pimeän tullen siirryimme vieressä olevaan monitoimiravintolaan, jossa paikalliset näyttivät viihtyvän ruoan ja juoman parissa. Ilmeisesti siellä oli myös häät menossa. Illan edetessä tunnelma alkoi kääntyä haikeaksi, kun ymmärsimme reissun olevan pikku hiljaa ohi.

Prahan yhteiskuva

Johanna, Lassi, Tommi ja Mikko viettämässä viimeistä päivää Prahassa

Myöhäisillan viime hetken turistishoppailujen jälkeen oli enää ohjelmassa pakkailua ja nukahtamista.

Perjantai 27.7.

Minun ja Johannan matka takaisin Suomeen alkoi aamulla kello kymmenen. Otimme taksin lentokentälle (20 euroa), kun emme jaksaneet alkaa säätää metro-linja-autoyhdistelmällä (pari euroa), joka olisi vaatinut huomattavasti aikaisempaa herätystä. Samalla tuli myös istuttua reissun ainoan kerran taksissa ja nähtyä hieman esikaupunkiakin. Onneksi ei ollut ruuhka-aika, koska ajoreitti vaikutti helposti tukkeutuvalta. Lentokentällä tehtiin check-in ja haettiin kaupasta evästä. Sitten lennettiin Tukholmaan havaitsemaan, että kaksi banaania ja puolen litran pepsi maksavat 49 kruunua eli kuusi euroa. Olin ensin ostamassa katkarapuleipää, mutta kyllä 20 euroa on liikaa leivästä.

Arlandan kentältä lennettiin Vantaalle, jossa päätettiin jatkaa matkaa suoraan Tampereelle eli emme jääneet enää Helsinkiin viikonlopuksi, vaikka tarjolla olisi ollut Suuret oluet, pienet panimot ja Ropecon -tapahtumat. Lentokentältä mentiin bussilla Tikkurilaan, josta vaihdettiin Porin junaan. Myöhemmin kuulin, että Helsinki-Vantaan lentokentältä olisi kulkenut bussi myös suoraan Tampereelle, jolloin hinta olisi ollut muutaman euron halvempi, mutta matka-ajassa ei olisi säästänyt yhtään. Toisaalta yksi vaihto vähemmän olisi tietenkin aina helpompi.

Kotiinpaluuruokana ei ollut tällä kertaa HK:n sinistä vaan täytettyjä tortilloja.

Loppusanat

Matkan kokonaiskustannus oli noin 800 euroa per nenä sisältäen kaiken. Lentolippuihin meni 190e ja muihin liikkumisiin 70e. Majoitukset olivat yhteensä 200e. Loput 350e sisältävät mikropubikierroksen (60e), parit museot, kylpylän, tivolin, ruoat ja juomat. Yllättäen rahaa meni kutakuinkin saman verran kuin Lontoossa. Vaihdoimme rahat Tampereen Forexilla, mutta mielestäni paikan päällä olisi ollut paremmat kurssit. Tosin nipistävätköhän he sitten käsittelykuluissa enemmän?

Etukäteen pelkäsin, että heinäkuu olisi infernaalista aikaa matkustaa turistien ja kuumuuden takia. Kiitos Euroopan talouskriisin ja Ukko ylijumalan säästyimme molemmilta vitsauksilta. Vettä satoi kahteen kertaan: tullessamme Budapestiin ja Prahan linnapäivän lopussa. Muuten oli aurinkoista ja 25-30 astetta lämmintä. Budapestissä näki turisteja suunnilleen saman verran kuin Helsingissä, mutta Praha sen sijaan oli selkeästi suositumpi kohde. Verrattuna Lontooseen myyjät eivät olleet hyökkääviä ja uskoivat kerrasta. Huijaamistakaan emme kohdanneet paitsi Budapestissä yhden juottolan juomatarjous ulkoseinällä ei pitänyt paikkansa enää sisällä. Päihtyneitä, kerjäläisiä tai taskuvarkaita ei näkynyt kummassakaan maassa ainakaan enempää kuin Helsingissä. Molemmat kaupungit olivat siis hyviä paikkoja turisteille.

Nyt kun on maailmaa jo hieman nähnyt Suomen ulkopuoleltakin, on saanut huomata, miten eri kulttuureissa ja yhteiskunnissa perusasiat (liikenne, majoitus, ruokailu) toimivat aika standardoiduilla tavoilla. Tämä ei ole tietenkään yllättävää, koska esimerkiksi lentoliikenne on kaikkien osapuolten kannalta järkevää yhdenmukaistaa ympäri maailman ja lisäksi ihmisillä on samat biologiset perustarpeet kaikkialla, joten vessat, ruoka- ja nukkumispaikat pitäisi kyllä aina järjestyä. Liikennemerkitkin tuntuvat olevan samanlaisia, vaikka toisaalta brittiläisessä maailmassa ajetaan edelleen vasemmanpuoleisesti. Lontoo-reissua varten selvitin etukäteen huolellisesti, miten eri asiat toimivat, mutta tälle reissulle lähdin paljon huolettomammin. Mitä paremmin oppii hallitsemaan uusissa paikoissa toimimisen, sen enemmän voi ohjata resursseja uusiin ja mielenkiintoisiin asioihin.

Jos perusasiat tuntuvat toimivan jotakuinkin samalla tavoin, niin vähemmän merkittävissä ja enemmän kulttuurisissa asioissa alkaa löytyä eroja. Esimerkiksi Lontoossa on pyöräilyä liikennemuotona kehitetty paljon, mutta Budapestissä ja Prahassa se on lähes mahdotonta. Kaikissa kolmessa maassa myös päihteisiin suhtautuminen on vapaamielisempää kuin Suomessa. Tippaamiskulttuuria en sen sijaan toivoisi Suomeen.

Olimme miettineet ostavamme julkisen liikenteen x-päivän matkaliput, mutta emme lopulta sitten kulkeneet kuin kerran julkisilla (ja sekin kuului mikropanimokierrokseen), jos ei lasketa kaupunkeihin tuloa ja lähtöä. Kaupungit eivät olleet niin isoja, etteikö kävelemälläkin päässyt tarpeeksi näppärästi liikkumaan. Itse pyrin yleensä aina kävelemään, jos se on vain ajankäytöllisesti järkevää, koska kävellessä näkee enemmän ja onhan sillä myös terveyttä edistävä vaikutus. Lontoossa metro oli kuitenkin selkeästi järkevämpi valinta.

Budapestissä meillä oli huoneessa WLAN, joten siellä läppärikin olisi ollut ihan mukava. Johannan kännykällä pystyi kuitenkin hoitamaan tärkeimmät nettiasiat. Ravintoloita kiersimme tällä kertaa laiskasti, mutta gyropitat, japanilainen liukuhihnaruoka ja pubikierroksen jälkeinen tsekkiläinen ateria olivat kuitenkin positiviisia kokemuksia. Pahaa ruokaa ei tullut vastaan ollenkaan. Yep! Hostel oli hyvä, vaikkakin kaasulieden tarvitsemat tulitikut olivat loppuneet. Prahan huoneiston WLAN:in puuttuminen oli outoa, kun otetaan huomioon, että maksoimme huoneistosta yli sata euroa vuorokaudelta.

Reissun parasta antia oli henkilökohtaisista syistä Balázsin tapaaminen, mutta on toki muutenkin aina hienoa tavata paikallisia (tai edes paikan tuntevia) ihmisiä, koska silloin kohteeseen pääsee paremmin sisälle. Valitettavaa on, että meillä jäi MUen viinijuhlat väliin. Unkarista jäi parhaiten mieleen kylpylä, upea parlamenttitalo ja Budan linna, halvat ja maukkaat gyrot sekä mielenkiintoinen junamatka Slovakian kautta Prahaan. Prahassa parasta oli mikropanimokierros, biergarden ja japanilainen ravintola. Molemmat kaupungit olivat viehättäviä ja niitä voi helposti suositella muillekin.

Kiitos matkaseurasta Johannalle, Tommille ja Mikolle!

Olen jo ehtinyt haaveilla tulevista reissuista. Berliini voisi olla seuraava kohde, mutta voi olla, että Virossa tulee silti käytyä ensin. Kiinaan ja Ranskaankin on olemassa alustavia suunnitelmia.

Arvioi lukemasi

Kommentit

Kirjoittaja Kommentti

Kirjoita uusi kommentti

HTML ei sallittu. BBCode ei sallittu.