Pulupalsta

Palstan hoitoa jo vuodesta 2006

Viikko Lontoossa 2011

Arvosana: 5.00/5   Vierailuja: 1369  Julkaistu: 2011-05-08  Muokattu: 2014-07-24
Avainsanat: Lontoo, Iso-Britannia, seikkailu, matkailu, Elasto Mania, museo, olut, kulinarismi

Sisällysluettelo

Lyhyesti

Vietimme Johannan kanssa vajaan viikon Lontoossa keväällä 2011. Matka oli meidän molempien ensimmäinen varsinainen omatoiminen ulkomaanmatka. Reissu oli erittäin onnistunut.

Raporttihistoria

  • 2011-04-28 Raportin kirjoitus aloitettu
  • 2011-05-08 Raportti julkaistu

Taustaa

Olen matkustellut hyvin vähän ulkomailla, ainakin jos verrataan kotimaamatkailukokemukseeni. Kymmenvuotiaana kävimme perheen kanssa Portugalissa, 9-luokalla olin mukana luokkaretkellä Rodoksella, Ruotsissa olen Haaparannan lisäksi käynyt kerran Tukholmassa ja Uumajassa laivalla, kerran Luulajassa teekkariekskursiolla ja yhdellä Elmareissulla Falkenbergissä ja Göteborgissa. Pohjois-Norjan puolelle olen tehnyt päiväajeluita muutamia kertoja ja varusmiespalveluksen aikana kävimme Pietarissa pikavisiitillä. Onhan tässäkin jo muutamia kokemuksia, mutta enempikin voisi olla.

Käytännössä matkustelu ennen täysi-ikäisyyttäni riippui täysin huoltajistani. Siltä ajalta voin siis ainoastaan kiittää jokaisesta matkasta, jonka olen saanut kokea. Vaikkakaan en ollut 18-vuotiaana vielä riittävän itsenäinen omatoimiseen matkusteluun, miellän kuitenkin tämän olleen se periaatteellinen raja, jonka jälkeen vastuu on ollut minulla itselläni. Ja lopulta meni kymmenen vuotta, että sain - Johannan avustuksella - itseni kammettua omatoimisille matkalle rajanaapurimaitamme kauemmas.

Rehellinen syy matkustamattomuuteen on tietenkin ollut rohkeuden puute. Tietyt luonteenpiirteeni, kuten halu kontrolloida tilannetta, hidas sopeutuminen ja taipumus mimimoida riskejä ovat vieneet voiton seikkailuinnosta, mielenkiinnosta uusia asioita kohtaan ja halusta itsensä kehittämiseen. Mitä erilaisempiin ympäristöihin itsensä altistaa, sen avuttomampi on. Toisaalta sitä enemmän on ihmeteltävää ja opittavaa. Olen oikeastaan aina ollut sitä mieltä, että matkustelu on hyvä asia ja tavoittelemisen arvoista. Olen myös jostain syystä aina kokenut vierailla kielillä puhumisen hyvin hankalaksi ja sekin on aiheuttanut huolenaiheita. Miten selviäisin lentokentillä tai hoituisi majoitus? Olen toki aina ymmärtänyt, että jos lukutaidottomatkin ihmiset pärjäävät, niin enköhän minäkin sen oikean portin ja penkin löydä, mutta ajatus on silti ollut niin epämiellyttävä, että olen pitkään siirtänyt reissuja myöhemmäksi.

Sain jouluna 2010 lahjaksi Madventuresin Kansainvälisen seikkailijan oppaan. Osittain sen innoittamana, mutta pääasiassa Johannan painostuksesta varasimme viimein helmikuussa 2011 lentoliput Lontooseen. Sen jälkeen ei ollut enää paluuta.

Ennen matkaa

Matkakohteen valinta

Meillä molemmilla on tietenkin paljon unelmia, missä kaikkialla haluaisimme käydä, mutta koska meille kuitenkin käytännössä kaikki hieman kauempana olevat kohteet olisivat ihmeellisiä ja matkustamisen käytännön ongelmia opettavia, niin otimme lähempään tarkasteluun kohteet, joihin olisi halvinta matkustaa. Kuopiosta matkustaessa realistisia vaihtoehtoja tuntuivat olevan Ryanairin lennot Pirkkalasta (ns. Tampereen lentokenttä) ja Blue1:n lennot Siilinjärveltä (ns. Kuopion lentokenttä). Ryanair olisi halvempi, mutta se vaatisi melkeinpä yhden matkustuspäivän lisää (eli yksi potentiaalinen työpäivä vähemmän) ja kun minä joudun matkustamaan kotimaan joukkoliikenteessä täysihintaisena, niin lopulta Ryanair olisi tullut kalliimmaksi ja yhtiön tiukkojen säädösten takia myös todennäköisesti tympeämmäksi.

Blue1 lentää Kuopiosta Lontooseen, Riikaan, Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Berliiniin. Lopulta valitsimme Lontoon melko selvin perustein: kohteen kaukaisuus oli selkeä etu, Lontoo on aloittelijoille varmasti yksi helpoimpia kohteita, kaupungin nähtävyydet ja muu tarjonta on valtaisa ja onhan Lontoo vielä eurooppalaisen kulttuurialueen yksi merkittävimmistä, ellei jopa merkittävin keskus. Oikeastaan ainoastaan Lontoon hintataso mietitytti meitä, mutta tällä kertaa hinta ei ollut kovin iso kriteeri.

Valmistautuminen

Kuten jo mainitsin, on minulla taipumus minimoida riskejä ja saada tilanne hallintaan. Tämän vuoksi myös ennen matkalle lähtöä halusin perehtyä kunnolla kohteeseen ja myös matkustamiseen yleensä. Tilasin Amazonista luettavaksi Lonely Planetin Lontoo -opuksen Madventuresin matkaoppaan rinnalle. Wikitravel, Blue1:n kattava Matkustajainfo ja tuttavat tarjosivat myös kasapäin vinkkejä.

Majoituksemme valitsimme Hostelworldin kautta noin kuukauden ennen matkaa. Aluksi vaikutti, että parhaat paikat oli jo viety, mutta useamman tunnin (suuruusluokkaa kuusi tuntia) kahlaamisen jälkeen osui kohdalle helmi: Westminster House Hotel. Halpa, kahden hengen huoneita vapaana ja hyvä sijainti. Teimme varauksen ja toivoimme, että olimme osanneet huomioida kaiken ja ettei meitä oltu sumutettu.

Selvittelimme myös etukäteen Lontoon joukkoliikenteen käyttöä, potentiaalisia ravintoloita, nähtävyyksiä ja alustavaa päiväohjelmaa. Vaihdoimme jonkin verran valuuttaa Suomessa (Lontoon paikallisissa posteissa valuutanvaihto on ilmaista), teimme paperikopiot matkustusasiakirjoista (passi, lentoliput, majoituksen varauskuitti, vakuutus) reppuun ja digitaalikopiot web-maileihimme. Lisäksi sijoittelimme rahamme ja maksukortit reppuihin niin, että jos rinkka katotaa tai joudumme ryöstetyksi, niin säästyisi ainakin joku maksuväline. Merkkailimme myös karttaan ensiapupisteitä ja tilasimme eurooppalaiset sairaanhoitokortit. Matkavakuutus piti tietenkin ostaa ja selvittää, toimiiko puhelimet ja mistä löytyy lähimmät nettikahvilat.

Näillä eväin uskoimme, että matka tulisi sujumaan kivuttomasti.

Perjantai 8.4.

Lähtöpäivänä teimme molemmat vielä puolipäivät töitä ja koulua. Lentomme lähti klo 18:25 Kuopion lentokentältä, mutta kotoa lähdimme rinkkoinemme ja reppuinemme tallustamaan jo puoli neljä. Ensin oli kävelyä noin kilometri KYS-pihalle, josta bussilla kesti puoli tuntia siirtyä lentokentälle. Varasimme reilusti aikaa, ensikertalaisia kun oltiin. Baggade drop ei ollut edes auennut vielä, joten siirryimme oluelle ja päivän sanomalehdelle. Check-in oli tehty edellisiltana kotona netissä. Tunnin ajantappamisen jälkeen saimme tavarat jätettyä ja siirryttyä turvatarkastuksesta boarding arealle. So far, so easy.

Johanna pääsi kokemaan ensimmäistä kertaa matkustajalentokoneen nousun, kun potkurikoneemme irtosi maasta. Ennen Helsinki-Vantaalle saapumista kerettiin kahvit hörppiä ja katsella koneen siipeä. Helsingissä meillä oli vaihtoaikaa tunti, minkä tapoimme kuljailemalla terminaalissa, ihastelemalla tax-free-maailmaa sekä syömällä patongit.

Lento Helsingistä Lontooseen kestikin jo melkein kolme tuntia, jonka aikana kerkesi jo hieman asettuakin. Juotiin taas kahvit ja koitettiin arvailla, missä ollaan milloinkin. Mahdollisesti jossain Hollannin rannikolla oltiin jo kovasti näkemässä Lontoota, mutta kun lopulta saavuimme metropolitanian alueelle, ei enää tarvinnut arpoa. Kokoluokka oli niin järkyttävän suuri. Valomeri jatkui lähes horisonttiin asti. Yksi reissun hienoimmista hetkistä koettiin, kun lentokone kaarteli hyvät tovit Lontoon yläpuolella. Kun matkustamosta vielä sammutettiin valot, oli näkymät todella huikeat. Emme saaneet napattua hyvää kuvaa itse, mutta Boston.com:n kuvasarja sisältää suunnilleen samanlaisia näkymiä.

Heathrown kentällä, joka on yksi maailman suurimmista, vedettiin puolen tunnin putkijuoksut, että saatiin matkatavarat ja päästiin metroasemalle. Siellä ostettin Oyster cardit ja metroiltiin Green Park -metroaseman kautta Victorian asemalle, josta oli enää kävelymatka Hotellille.

Metrossa

Ensimmäisiä kosketuksia vieraaseen maahan: metromatka Heathrown lentokentältä keskustaan.

Toiminta Heathrowssa oli selkeää ja ongelmatonta. Metrolla kulkeminen oli tietenkin jännää ja puolen tunnin ikkunasta toljottamisen jälkeen tajuttiin, että puissa on jo lehdet. Aikaero on kaksi tuntia taaksepäin ja kun kello alkoi olla paikallista aikaa iltakymmenen, niin aloimme noin tunnin kestävällä metromatkalla jo melkein nukahdella. Mutta kun Victorian asemalta pääsimme viimein ulkoilmaan, ensimmäisen kerran kahdeksaan tuntiin, oli kokemus kokonaisvaltainen ja voimakas. Joka puolella oli älyttömästi uusia asioita ja loputtomasti katseltavaa. Ihmisiä vilisi ympäriinsä ja kaupat olivat edelleen auki. Väsyneistä matkalaisista tuli hetkessä haltioituneita ja jo nyt tunsimme, että reissuun kannatti lähteä.

Kävimme heittämässä tavaramme hotellihuoneeseen ja lähdimme vielä hetkeksi katselemaan ympäristöä. Iltapala haettiin Mäkkäristä, kun olimme etukäteen humoristisesti suunnitelleet, että ensimmäinen kohtaaminen paikallisten kanssa olisi hyvä aloittaa helpolla tehtävällä: tilaamalla hampurilaiset McDonaldsista.

Hotellihuoneemme vaikutti muuten kaikinpuolin siistiltä ja odotuksemme helposti täyttävältä, mutta huoneen kolmas sänky toi mieleen pessimistisiä ajatuksia: onko huoneeseemme tulossa vielä joku? Tässäkö syy huoneen edulliseen hintaan? Keitimme vielä iltateet ja kävimme nukkumaan lukemattomien uusien kokemusten vilistäessä mielissämme.

Lauantai 9.4.

Onneksi otimme mukaan korvatulpat, sillä muutenkin huonot yöunemme olisivat jääneet vieläkin heikommiksi, sillä hotellin yhdenkertaiset ja alareunastaan vinot ikkunat eivät paljoa kadun melua vaimentaneet. Vaikka meillä molemmilla on ihan hyvät unenlahjat, niin aina uusi ympäristö stressaa elimistöä sen verran, että unenlaatu kärsii. Herättyämme keittelimme aamukahvit, pakkasimme päiväreput ja suuntasimme respaan hoitamaan rekisteröinnin ja maksamisen. Saimme samalla varmuuden, ettei huoneeseemme ole tulossa ketään muita.

Kun ilmakin oli mitä mainioin (aurinkoista ja 20 astetta lämmintä), päätimme lähteä kävelemään ensimmäiseksi Lontoon keskusta-alueen suurimpaan puistoon, Hyde Parkiin, joka vieläpä sijaitsi alle kilometrin päässä hotelliltamme. Matkalla puistoon tupsahdimme sattumalta Wellington Arch -aukiolle, jonka nurmikolla loikoilimme hetken.

Wellington arch

Wellington Arch.

Aukion vierestä alkava Hyde Park oli täynnä turisteja ja paikallisia viettämässä kesäistä lauantaipäivää. Oli ratsastajia, rullaluistelijoita, soutelijoita, piknikinpitäjiä, leijan lennättäjiä, random hiippareita värillisissä kokovartalouima-asuissa ja sen sellaisia.

Hyde Park, Johanna

Hyde Parkissa oli kesäpäivän viettäjiä.

Hyde Park, Lassi

Hyde Park on loistava rentoutumispaikka suuren kaupungin keskustassa.

Hyde Parkista olimme alunperin ajatelleet jatkavamme kävellen Portobello Roadille, kuuluisalle katutorille, mutta päätimme kuitenkin koukata ensin pohjoiseen testaamaan burmalaisen ravintolan, Mandalayn, jota kehuttiin kovasti Lonely Planetissa. Matkalla ravintolaan näimme ensimmäisen normaalin ruokakaupan, jota pitikin mennä heti tutkimaan lähemmin. Halvat viinit ja viinat hyllyssä sai suomijuntit haltioitumaan. Muutenkin tarjonta oli monipuolista ja hintatasokin mielestämme alhaisempi kuin Suomessa. Päätimme siirtää ruokashoppailuja kuitenkin myöhemmäksi ja tyydyimme tässä vaiheessa pullolliseen vettä.

Ruokakaupan jälkeen pääsimme viimein syömään. Tilasimme alkupalaksi papadumit (ohut, rapea leipä, joka maistuu Raffel-sipsiltä) ja uppopaistettuna pinaattia (ehkä), katkarapuja ja kesäkurpitsaa (ehkä). Pöytään tuotiin soija-, chili- ja tamarind-dipit. Jos olisimme tienneet alkupalan sisällön, emme varmaan olisi tilanneet uppopaistettuja ruokia, kun niihin on jo hieman kyllästynyt. Pääruoaksi otimme minttulammasta ja tamarindkanaa, jotka olivat meidän makuumme turhan suolasia. Paikkaa on kehuttu erinomaiseksi hintalaadultaan, mutta me oltiin kyllä hieman pettyneitä noin 35 euron tilaukseemme, joka kyllä sisälsi oluen ja mangolassin. Raaka-aineet olivat Suomen tasoon nähden heikompia ja ruoassa oli liikaa suolaa. Uppopaistetut alkupalat menivät kuitenkin huonon tuurin piikkiin. Henkilökunta oli ystävällistä ja vastasi kysymyksiimme innostuneesti. Saimme siis maistella ensimmäistä kertaa burmalaista ruokaa, jota voi kyllä kokeilla uudestaankin, mutta tuskinpa tullaan silti enää Mandalayssa käymään.

Ruokailun jälkeen otimme metron Edgware Roadilta Notting Hillin asemalle, mistä kuulemamme mukaan kannattaisi aloittaa Portobelloon tutustuminen. Katu on noin kaksi kilometriä pitkä ja se jakautuu karkeasti neljään osaan. Ensimmäisestä pätkästä löytää lukuisia antiikkiputiikkeja, seuraavasta tuoreiden vihannesten ja muiden ruoka-aineiden myyjiä sekä katukeittiöitä. Kolmannessa osiossa on pääasiassa uutta tavaraa, joista valtaosa oli rehellistä humpuukirihkamaa, mutta näytti siellä seassa olevan ihan pätevänkin oloisia suunnittelijoita ja taiteilijoita. Viimeinen neljännes oli omistettu kirpputoreille.

Antiikki ei meitä kumpaakaan kiinnosta, mutta ruoka-alueelle saavuttuamme aloimme entistä enemmän harmitella burmalaisessa käyntiä. Toinen toistaan herkullisemman näköisiä pöperöitä myyvät katukeittiöt jäivät väliin, kun kummallakaan ei ollut yhtään nälkä - ainoastaan yhden kahvin siemaisimme puoliksi. Kun itseltämme jäi kuvat ottamatta katukeittiötarjonnasta, niin tarjoan linkin minulle tuntemattoman ruokablogistin raporttiin, missä kuvataan aika hyvin sen, mitä mekin koimme.

Portobello

Portobello Roadin lauantaimarkkinat on suosittu tapahtuma.

Portobello, Lassi

Löytyi niin hieno seinä, että piti ottaa taidekuva.

Portobellosta lähdimme hieman kiertäen seuraavaalle metroasemalle, Westbourne Parkiin. Matkalla sattui kohdalle mielenkiintoisen näköinen talo ja skeittiparkki, mihin pysähdyttiin ihmettelemään meininkiä toviksi. Harmittelimme, kun ei ollut repussa virvokkeita mukana, sillä tässä paikassa olisi erinomaisesti voinut siemailla yhdet katsellen skeittareiden taiturointeja.

Kerrostalo

Mikontalon voittanut.

Skatepark

Nuorten taitureiden temppuilua.

Westbourne Parkista metroiltiin London Bridgen asemalle. Sen jälkeen vastaan tuli London Dungeon, Thames, HMS Belfast (C35) sekä näkymät Tower Bridgelle ja Tower of Londonille. Meille riitti tällä kertaa näiden näkeminen ulkopuolelta.

Laiva

HMS Belfast (C35) eläkkeellä turistien kiusattavana.

Sitten kävetiin Borough Marketille, joka vastaa kai lähinnä suomalaista kauppahallia. Harmiksemme paikka oli jo mennyt kiinni, joten jatkoimme suorilta alueella olevan pubin etsintää, jonka oluttarjonta pitäisi olla valtaisa. Pubi löytyi, mutta se oli tupaten täynnä - olihan toki lauantai - ja vaikutti myös, että pubin varsinainen erikoisolutpuoli oli suljettu. Päätimme jättää pubin sitten väliin kokonaan. Sen lisäksi, että Englannissa myydään viinaa joka kaupassa ympäri vuorokauden, niin myös baareista voi ostaa juomia ulosvietäväksi. Reissun aikana oli varsin yleistä nähdä baarin edessä kymmenittäin ihmisiä, jotka hakivat sisältä juomia, mutta muuten viettivät aikansa ulkona kadun varressa. Tämä tuntuu hyvin vapaalta suomalaisesta näkökulmasta tarkasteltuna, mutta toisaalta Englannissa hyvin harvat pubit ovat avoinna yli yhdentoista. Minulle tälläinen järjestely sopisi oikein hyvin, kun ei baarissa kuitenkaan koskaan jaksa olla yli puolen yön.

Pubipettymyksen jälkeen nähtiin eurasierien pentuja, jotka oli tuotu ihmisvilinään rapsuteltavaksi ja tottumaan ihmisiin. Tästä muutama kymmenen metriä ja kohdallamme oli katutaiteilija, joka onnistui huuteluillaan saamaan meidätkin pysäyttämään. Seurasimme noin kymmenen minuuttia taiteilijaa, joka lähinnä hauskuutti ihmisiä jutuillaan, mutta myös jonglööräsi ja heitti pari volttia. Kävi myös ilmi, että hän on suomalainen ja nimeltään Jouni. Hän on kuulemma katutaiteillut Lontoossa kohta pari vuotta. Oli hauska kokea tuulahdus omasta kansasta, jota ei kyllä montaa kertaa tapahtunut reissumme aikana. Kerran metrossa kuulin puhuttavan suomea ja jossain bongattiin KONE-logo.

Jouni

Suomalainen katutaitelija.

Jounin jälkeen kohdalle sattui Tate Modern, eli maailman suosituin nykytaiteen museo. Suunnitelmissamme ei ollut vierailla museossa, mutta kun se nyt kohdalle sattui, oli auki vielä iltayhdeksältä ja kaiken lisäksi sisäänpääsykin oli ilmainen, niin astuimme sisään. Itse kävin viime kesänä Kiasmassa toteamassa, ettei nykytaide ole minun juttuni, mutta Johanna ei ollut vielä päässyt tuomitsemaan. Vaan eipä hänestäkään fania tainnut tulla.

Tate modern

Isä aurinkoisen siemenet Tate Modernissa (nykytaiteen museo).

Tate Modernin jälkeen päätettiin lähteä kohti hotellia, olihan kello jo kymmenen. Matkalla löydettiin Tesco-ruokakauppa, josta ostettiin Jack Daniels kolajuoma ja parit siiderit. Useimmissa reissun aikana käymissämme Tescoissa oli itsepalvelukassat. Edistyksellistä!

Päivän viimeinen metromatka kuljettiin välillä Waterloo ja Victoria. Olimme aiemmin päivällä ajatelleet ostavamme Victorian asemalla olevasta kioskista fetakasvispaistokset, mutta nyt kun oli niiden aika, eksyimmekin asemalla väärään käytävään, minkä johdosta tajusimme, että Victorian asema on noin 20 kertaa isompi paikka, kuin olimme tähän mennessä luulleet. Kyseessä on isompi matkakeskus kuin yksikään Suomessa, ja jossa on samassa metro-, bussi- ja juna-asema. Yölläkin siellä oli auki vielä kymmenittäin kauppoja ja ravintoloita. Tämän huomattuamme päätimme skipata fetapaistokset ja sen sijaan teimme tiedustelukierroksen asemalla kartoittaen tarjontaa. Lopulta päädyimme aasialaista ruokaa myyvään take-away-ravintolaan, jossa näytti olevan kova kiire ja asiakkaita paljon jonossa. Selvästi ruoka kelpasi paikallisille, joten eiköhän se ole silloin hyvää. Heillä oli tarjolla myös sushihylly, mistä olisi voinut kerätä oman sushiaterian kymmenistä erilaisista paloista, mutta valitettavasti ne olivat liian kalliita meille. Ostimme lopulta ison kupin teriyakikanaa, joka maksoi suunnilleen saman verran kuin Suomessa voisi kuvitella maksavan (noin 8 euroa). Hotellilla jouduimme kuitenkin jälleen pettymään, sillä ruoka oli mautonta. Ei mennyt tämän päivän syömiset aivan putkeen: burmalainen ei iskenyt, Portobellon tarjonta jäi maistamatta ja iltapalakanatkin oli pettymys. Tiedän kyllä, että brittiläinen keittiö ei ole kovin arvostettu, mutta että se koskisi myös maahanmuuttajien perustamia etnisiä ravintoloita?

Sunnuntai 10.4.

Usein ennen reissua tuntuu, ettei majapaikalla ole juurikaan merkitystä, mutta pakko se on myöntää, että kun koko päivän ravaa ulkona, niin on se kyllä aivan mahtavaa päästä rauhoittumaan omiin oloihin yöksi. Toisena yönä nukuimme kymmenen tunnin unet ja levänneenä maailma tuntui jälleen pari pykälää hienommalta paikalta.

Päivän alustava ohjelma oli kierrellä kauppoja ja tutustua Cityyn, joka on nimestään huolimatta kaupunginosa ja kaupungin liike-elämän keskus, jossa sijaitsee useita kuuluisia paikkoja. Otimme päivän ensimmäisen metron Liverpoolin asemalle, joka sijaitsee ydinkeskustasta hieman itään. Asemalta ulos astuessa näimme ympärillämme lukemattoman määrän hienoja ja huiman korkeita rakennuksia. En ole kokenut mitään vastaavaa aiemmin. Ihmetyksestä toivuttuamme jatkoimme käppäillen Old Spitalfieldsin torille tavoitteena löytää halpoja ja hienoja vaatteita. Emme kuitenkaan löytäneet muuta ostettavaa kuin taivaalliset hyvät Rainforest Roti wrapit. Wrappiin tuli ainakin avokadotahnaa, tomaattisalsaa, falafeliä, punajuurta ja useita erilaisia salaatteja. Wrapit olivat reissumme paras makunautinto. Ravintolan nimi oli Rainforest Creations ja tekivät monenlaisia ja ainoastaan kasvisruokia. Kaikki heidän pöperönsä näyttivät todella herkulliselta. Muuten torilla oli lähinnä rihkamakauppoja ja tyyriitä ryysy- ja taulukojuja. Suomalaista kirpparimeininkiä emme löytäneet juurikaan.

Spitalfields Market

Spitalfieldsin torilla vaatteita etsimässä.

Old Spitalfieldsin selätyksen jälkeen hörppäsimme kahvit auringossa ja sitten otimme summittaisen suunnan kohti hotelliamme, joka tässä vaiheessa oli noin kahdeksan kilometrin päässä. Tavoite oli päivän aikana käppäillä hotellille asti ja matkan varrella touhuta ja katsella, mitä kohdalle sattuisi.

Hetken torialueelta poispäin käveltyämme näimme hyvin erikoisen talon, joka osoittautui 30 St Mary Axeksi eli kurkkutaloksi. Sitä ja vierestä löytyviä muita hienoja rakennuksia pitikin sitten kuvailla tovi. Vaikuttavia näkyjä olivat varsinkin hyvin vanhojen kirkkojen kontrasti moderneihin pilvenpiirtäjiin nähden. Sattumalta kohdalle tupsahtanut Leadenhall Market oli myös todella hieno.

St. Mary Axe

St. Mary Axe ei kuulunut joukkoon.

St. Mary Axe

St. Mary Axe ja vanha kirkko.

Leadenhall Market

Leadenhallin tori.

Sitten kävimme ostamassa kaupasta halvinta löytämäämme valkoviiniä ja take-away-sushipaketit, jotka ajattelimme nauttia jossain mukavassa puistossa. Olisimme voineet käydä myös terassilla juomassa oluset, jos jostain olisi vain löytynyt tilaa auringoiselta paikalta, mutta kaikki tuntui olevan täynnä. Etsiessämme sopivaa puistoa päädyimmekin kiertelemään vaatekauppoja. Kauppoja oli tietenkin loputtomasti, mutta "onneksi" hintataso oli suurimmassa osassa sen verran korkea, ettei ihan jokaisessa tarvinnut käydä. Minua ei shoppailu oikein innostanut, joten sovimme kompromissiratkaisuna käyttää pari tuntia vaatteiden katseluun. Johanna sai ostettua farkut ja paidan. Näimme myös Englannin pankin.

Bank

Englannin pankki vasemmalla seuranaan muita arvokkaita rakennuksia.

Kun vastaan tuli St. Paulin katedraali tiesimme viimein löytäneemme loistavan paikan nauttia sushit ja viinit. Auringonpaiste, vihreä nurmikko kukkaistutuksineen, vieressä yksi Lontoon hienoimmista nähtävyyksistä ja kainalossa maailman ihanin seuralainen - fiilis sen mukainen.

St. Paul

Pyhän Paavalin katedraali.

Sushit

Piknik-särpimien yhteishinta oli 8 euroa.

Pyhältä Paavalilta matkaa jatkettuamme vastaan tuli muunmuassa Royal Courts of Justice ja National Gallery, jonka edessä näytti olevan erilaisia mielenilmauksia ja katutaitelijoita. Yksi niistä, italialainen huuliveikko, sai meidätkin pysähtymään, jonka myötä katsoimme hänen höpötyksiään ainakin kymmenen minuuttia. Hänen konseptinsa tuntui olevan sama kuin aiemmin näkemämme Jounin: paljon puhetta ja muutama "hieno" temppu. Katsojia kertyi esityksen aikana ainakin sata ja eiköhän tippiä kertynyt useita kymppejä. Ilmeisesti tällä tavoin tienaa ihan kivasti ja tietenkin esiintyminen kadulla toimii ponnahduslautana suurille estraadeille. National Gallery kerkesi valitettavasti mennä kiinni ennenkuin ehdimme sisälle, mutta eipä se meillä mitenkään korkealla ollut tavoitelistalla.

Court of Justice

Court of Justice ja väsynyt matkailija.

Toby

Italialainen katutaitelija National Galleryn edessä.

Seuraavaksi otettiin suunnaksi Soho, josta toivoimme löytävämme mukavan pubin. Katsastelimme myös hieman ravintoloita, kun mahat huhuilivat jo iltapalaa. Vilkaisimme muutaman korealaisen ja yhden malesialaisen ravintolan menua, mutta jätimme ne vielä ainakin väliin. Ympäriinsä tepastellessa päädyimme yhtäkkiä Piccadilly Circukselle, josta piti tietenkin räpsiä todisteet, sillä onhan se yksi maailman tunnetuimmista paikoista. Ja mistä syystä? Siellä on iso mainos. Paikalla oli aivan perkeleesti ihmisiä ja emme jaksaneet kauaa sitä tungosta katsella, joten jatkoimme melko pian matkaa. Lopulta astuimme sisään Duke of Argyll -nimiseen pubiin juomaan yhdet oluet ja rauhoittumaan hetkeksi.

Piccadilly Circus

Yksi maailman tunnetuimpia paikkoja, Piccadilly Circus.

Pubissa huomasimme, että olemme lähellä Chinatownia, jonka halusimme ehdottomasti nähdä, joten se otettiin suunnaksi heti mallasjuomien jälkeen. Perillä oli yksi kortteli täynnä kiinalaisia ravintoloita, ruoka- ja rihkamakauppoja. Näky oli kyllä mielenkiintoinen, vaikka paikka kyllä vaikutti pääasiassa turisteille rakennetulta. Kiertelimme arviolta kolmenkymmenen ravintolan menut ja ikkunat läpi ja lopulta valitsimme keskihintaisen buffet-paikan. Ruoka oli keskinkertaista, mutta toisaalta meidän kummankaan lempiruokaa ei kiinalainen ole enää pitkään aikaan ollut. Jälkikäteen aateltuna olisi voinut ehkä hieman kalliimmassa buffetissa käydä, sillä valitsemassamme ravintolassa lihaa oli käytetty liian säästeliäästi. Ostimme myös kadulta kolme höyrysämpylää (vihannes-, porsas- ja mustapapuversion, kai) hotellille vietäviksi. Kävimme myös yhdessä kiinalaisessa ruokakaupassa ostamassa halpoja ruoka-aineita, kuten punariisiä, chiliöljyä, maustettua inkivääriä, vihannesjerkyä, soijaa ja sen sellaista. En ollut keksinyt oikein mitään muutakaan fiksua kotia vietävää, joten päätin ostaa sitten mukaan halpoja elintarvikkeita.

Buffet

Kiinalainen buffet.

Chinatown

Chinatownissa riitti ravintoloita.

Illan päätteeksi käveltiin vielä jonkin aikaa Oxford Streetillä, joka on Lontoon ja ilmeisesti myös Euroopan suurin ostoskatu. Siksi siellä sijaitsee myös paljon lippulaivamyymälöitä. Viimeinen pätkä hotellille kuljettiin metrolla, kun kello oli menossa jo myöhäisillassa ja jalatkin huusivat hoosiannaa. Metroasemien tunneleissa oli usein katusoittajia ja tälläkin etapilla sai (tai piti) kuunnella jonkun trumpetistin sooloja. Hotellilla maisteltiin vielä höyrysämpylöitä, otettiin kuvia huoneesta ja sammuttiin.

Hotellilla

Hotellihuone.

Maanantai 11.4.

Ensimmäiselle arkipäivälle olimme etukäteen kaavailleet London Zoossa käyntiä. Ajatus oli, että ohitamme pahimmat turistilaumat käymällä arkena, ja toisaalta, koska eläintarhat ovat meidän molempien suosikkipaikkoja, niin sinne piti päästä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Otimme metron eläintarhan eteläpuolella olevan puiston, Regent's Parkin nimikkoasemalle. Tarkoitus oli käppäillä pikavauhtia puiston läpi eläintarhaan, jotta kerkeäisimme tutustua otuksiin mahdollisimman hyvin. Mutta koska puistokin oli kertakaikkisen upea, kävelimme pienen lisämutkan ja se kannatti, koska näimme muunmuassa karppeja loikoilemassa lammessa, kukkivia kirsikkapuita ja loisteliaita kukkaistutuksia. Puisto oli yksi reissumme hienoimpia paikkoja.

Regent's Park

Regent's Parkissa ihastumassa kasviloistosta.

Kirsikkapuu

Kirsikkapuu.

Karppeja

Karppeja uimassa Regent's Parkin lammessa.

Maksoimme sisään eläintarhaan ja teimme nopean taistelusuunnitelman eli missä haluamme ainakin käydä. Ensimmäiseksi lähdimme savannille katsomaan afrikan otuksia: kirahveja, seeproja ja okapeja. Okapit olivat minulle uusi tuttavuus ja isoina arkoina sorkkaeläiminä ne olivat kyllä vaikuttavia. Savannilla oli myös hyeenakoiria sekä suosikkejani, villisikoja. Sitten siirryttiin sademetsään ja siellä yöeläjien luo. Pimeässä tilassa oli ainakin kummituseläin, silmättömiä luolakaloja ja lepakoita. Sademetsän päiväalueelta jäi parhaiten mieleen apinametsä, missä kuljettiin latvojen tasalla ja apinat pystyivät tulemaan ihmisten luo, ja vaikka ne eivät sitä tehneetkään vierailumme aikana, oli tunnelma silti jännittävä, kun useat erilaiset apinalajit touhusivat keskenään keinotekoisen vesisateen välillä kastellessa aluetta. Sademetsämaailman jälkeen vilkaisimme nopeasti saukkoja, mangusteja ja haisunäätiä.

Apinat

Sademetsän apinat.

Aamupala oli jäänyt niukaksi ja eläintarhan portilta ostetut pienet sipsipussit eivät kauaksi nälkää siirtäneet, joten murua rinnan alle oli saatava. Totesimme, että hodari maksaa käsittämättömät 7.5 puntaa eli noin 8-9 euroa, joten ei kiitos. Mielummin vaikka kärvistellään koko iltapäivä. Onneksi löysimme kuitenkin pirtelöbaarin, josta sai isoja pirtelöjä kuudella eurolla. Onhan sekin pirtelöstä suolainen hinta, mutta koska konsepti kiinnosti muutenkin, niin annettiin rahan palaa. Pirtelöömme tuli murskattua karamelliä (valittiin joku suklaapatukka kymmenien vaihtoehtojen joukosta), maitoa, kermavaahtoa ja suklaakuulia. Nautimme överin mässymme katsellen pelikaaneja, leijonia, tiikereitä sekä hämähäkkiapinoita.

Animal shake

Överimättö pirtelöbaarista.

Pirtelön jälkeen päästiin perhostelttaan, joka oli täynnä kymmeniä ellei satoja todella näyttäviä ja valtavan kokoisia perhosia, jotka lentelivät ihmisten seassa. Suunnilleen kaikki näkemämme perhoset olivat yli kymmenen senttiä leveitä ja suurimmat yli kaksikymmentä. Ihastelimme perhosia ehkä 20 minuuttia, eli niin kauan kuin tuntui soveliaalta ennenkuin piti antaa tilaa muille. Perhosteltta oli yksi reissun parhaista kokemuksista.

Perhosteltta

Perhosteltassa nähtiin (te ette) hienoja siivekkäitä.

Perhosten jälkeen käytiin kiertämässä hyönteistalo, joka yllätti mielenkiintoisuudellaan. Talon yli sadassa lajissa oli paljon erilaisia hämähäkkejä, pillerinpyörittäjä, jännä rapu, tokaroita, isoja matoja, okapiruja ja sitä rataa. Hyönteistalon ulkopuolella oli muutama muurahaiskarhu. Sitten käytiin pikaisesti vilkaisemassa lintutalo, jossa myös osa eläimistä liikkui vapaasti ihmisten seassa (tai ihmiset niiden seassa). Sen jälkeen kiiruhdettiin katsomaan gorilloja. Aluksi epäillytti, että nähdäänkö niitä ollenkaan, mutta lopulta päästiin todistamaan muutaman metrin päästä vaikuttava spektaakkeli, kun naarasgorilla näytti viestivän jotain uroolle, joka taas vaikutti ärtyneeltä ja agressiiviseltä. Näytti kuin uros käyttäisi kohta väkivaltaa naarasta kohtaan ja tilanteen kehittymistä seuranneet ihmiset pidättivät hengitystään. Gorillat ovat niin ihmismäisiä ja on hyvin harvinaista todistaa väkivaltaa oikeassa elämässä suorana lähetyksenä. Jännitysnäytelmä päätyi onneksi kuitenkin niinsanottuun herkkään hetkeen eli kyse olikin pariutumisriitistä mitä ilmeisemmin. Hauska ja vaikuttava kokemus.

Sitten käytiin katsomassa kameleita, virtahippoja, ihmisiä vanhemmaksi eläviä kilppareita, komodon varaaneja, kenguruita ja rokkipingviinejä. Matelijatalosta jäi mieleen värilliset psykesammakot ja monenlaiset liskot ja käärmeet. Akvaario oli yllättävän tylsä ja tasoltaan se oli samaa luokkaa Särkänniemen kanssa, ellei heikompikin. Siellä oli koralleja, piraijoita ja isoja Amazonin kaloja. Eläintarhassa oli paljon kaikkea siistiä, mutta silti on myönnettävä, että odotin enemmän. Ei kotimaamme eläintarhat paljoa Englannin omalle häviä.

Rapu

Toljottajat.

Rokkari

Rokkaripingviini vaikutti kovalta kaverilta.

London Zoon jälkeen tutkittiin karttaa ruokapaikan toivossa, kun piheyttämme olimme raskineet ostaa vain yhden pirtelön. Camden Townin, jonka erikoisuudesta olimme etukäteen lukeneet, lähettyvillä pitäisi Lonely Planetin mukaan olla hyvä italialainen ravintola. Sinne siis.

Camden Towniin oli matkaa reilu kilometri ja paikkahan oli hieno. Italialaista emme tosin heti löytäneet heti ja sitten alkoikin sataa vettä. Onneksi meillä oli mukana sadetakit, sillä muuten tunnelma olisi vajonnut jo turhan syvälle. Aloimme molemmat jo tympääntyä nälkäisenä vesisateessa kartan kanssa edestakaisin kulkemiseen. Tovin hortoilun jälkeen valitsimme toisen italialainen, kun oikeaa ei jaksettu enää etsiä. Alkupalaksi tilattiin bruschettat, pääruoaksi minulle pasta carbonara ja Johannalle ravioli bolognese. Ruoka oli minusta perushyvää, mutta Johanna maistoi sen mainiona.

Camden Town

Camden Townin kauppojen julkisivuja.

Camden Town

Camden Townin pääkatua.

Syönnin jälkeen päätettiin hajaantua, sillä Johannaa kiinnosti Camdenin lukuisat kaupat ja minua kiinnosti enempi muutaman kilometrin päässä sijaitseva Highgate Cemetery, johon on haudattu muunmuassa Karl Marx ja muutenkin se vaikutti erittäin siistiltä paikalta etukäteistutkimusteni perusteella.

Pian eroamisemme jälkeen oli Camdenissa kaupat menneet kiinni, jonka Johanna olisi minulle puhelimitse ilmoittanut, mutta kun minulla oli puhelin vaihtanut itsestään verkkoa, niin ilmoitus ei onnistunut. Samaan aikaan minä olin päässyt kokemaan ruuhkametroon änkeytymisen ja toteamaan hautuumaan olevan kiinni. Minulla jäi siis hienot hautaholvit näkemättä, mutta ei se niin kamalaa ollut. Käppäilin oikein mielelläni lähiössä katselemassa tavallisten lontoolaisten iltaelämää. Katsoin kartasta suuripiirteisin reitin takaisin Camdeniin ja sitä lähdin toteuttamaan. Mukaan tarttui myös viiden euron valkkari lähitescosta. Sillä aikaa Johanna oli kerennyt jo matkustaa takaisin Victoriaan ja käynyt ostamassa meille vähän iltapalaa. Minä jatkoin kävelyä Hampstead Heath -puiston kautta koukkaamalla takaisin Camdeniin, jossa aloin soittaa Johannalle. Silloin vasta huomasin, että puhelimeni ei toimi. Sitten pitikin jatkaa suoraan hotellille, sillä olimme etukäteen sopineet, että jos kadotamme toisemme, niin palaamme hotellille ja käymme tasatunnein tarkistamassa hotellin edestä, onko toinen tullut takaisin (meillä oli vain yksi avain). Kerkesin pikametroilun ja -juoksun turvin juuri ja juuri kymmeneksi hotellille, missä Johanna olikin jo sovitusti odottamassa. Hotellilla juotiin loppuun ostamani valkkari, joka olikin punkkua ja kuitin mukaan maksanut noin 11 puntaa. Varsin pätevä taidonnäyte olutharrastajalta juoda 4 desilitraa kallista punaviiniä luullen koko ajan juovansa halpaa valkoviiniä.

Portti

Random portti jossain Highgate Cemeteryn lähettyvillä.

Tiistai 12.4.

Rikottiin tiistaina ennätys hotellista pihalle pääsyssä. Olimme jo kymmeneltä kävelemässä kohti Harrodsia! Hotellimme, joka itsessään oli ihan sopiva reppureissaajillekin, sijaitsee eliittialueella, jonka naapurustossa asuvilla ihmisillä näytti olevan lähinnä ferrareita, porscheja ja muita luksusautoja käytössään. Alueella oli useita suurlähetystöjä, myös Suomen. Myös luksustavaroihin keskittynyt tavaratalo Harrods sijaitsi luontevasti samalla alueella noin kilometrin päässä hotelliltamme luoteeseen, joten pitihän sekin käydä vilkaisemassa. Olimme tavaratalovierailun takia roudanneet Suomesta myös hieman parempaa päälle pantavaa, jotta pääsisimme sisään, kun Harrodsilla on kuulemma jonkinlaisia pukeutumisvaatimuksia (esimerkiksi ei lenkkareita tai shortseja).

Kiertelimme pikaisesti suurimman osan Harrodsin osastoista läpi, mutta varsinkin ylimmissä kerroksissa olo tuntui varsin epämukavalta, kun sliipatut pukumiehet katselivat meitä siihen malliin, että ovatko nuo asiakkaita vai turisteja. Löysimme esimerkiksi pöytähopeille omistetun osaston ja keittiöosastolla oli hyllyssä vierekkäin tuhansien, jopa kymmenien tuhansien puntien arvoisia hedelmäkulhoja. Hintaluokan ollessa tälläinen, raaskimme ostaa vain kaksi patonkia, pienen salaatin ja yhden mandariinilimun. Niillekin tuli hintaa pari kymppiä. Ruokaosasto oli tietenkin mielenkiintoisin ja tavaratalon valmistautuessa lounasaikaan notkuivat tiskit vielä lähes koskemattomista herkuista. Valittavana oli satoja ruokia yli kymmenestä eri keittiöstä: kiinalaista, japanilaista, intialaista, italialaista, libanonilaista, marokkolaista, ranskalaista jne. Kyllä sieltä olisi lounasaterian saanut kasattua.

Safkat ostettuamme jatkoimme kävelyä kohti luonnontieteellistä museota, jonka edustalla söimme Harrodsilta ostetut, maultaan keskinkertaiset, patongit. Onneksi viinietikalla maustettu avokado-kana-mango-salaatti oli loistavaa. Luonnontieteelliseen oli älyttömät jonot, joten jätimme sen väliin kiireellisen aikataulun takia. Olimmehan eilen juuri käyneet eläintarhassa, joten ehkä nyt olisi parempi käyttää aika johonkin muuhun kuin otuksiin. Metroilimme takaisin hotellille vaihtamaan vaatteet.

Harrods

Harrodsin ostokset.

Luonnontieteellinen museo

Luonnontieteellisen museon sisäänkäynti.

Hotellilta jatkettiin jalkaisin Buckinghamin palatsille, joka sijaitsi myös melko lähellä majapaikkaamme. Palatsi taitaa olla yksi Lontoon suosituimmista nähtävyyksistä, mutta eipä se kyllä meitä paljoa innostanut. Käytiin ottamassa pari pakollista kuvaa ja jatkettiin vieressä olevaan, pelikaaneistaan tunnettuun, Green Park -puistoon katselemaan erilaisia lintuja.

Buckinghamin palatsi

Buckinghamin palatsi taitaa olla Englannin suosituimpia turistinähtävyyksiä.

Green Park

Näkymiä Green Parkista.

Green Parkin itäreunalta päästiinkin suoraan sitten Westminster Abbeyn edustalle, jossa William ja Kate vihittiin pari viikkoa myöhemmin (iih). Vieressä olevat Big Ben ja parlamenttitalo kuvattiin myös muistoiksi. Nämä kaikki historialliset rakennukset ovat todella vaikuttavia ja en ole vastaavaa tykistystä nähnyt koskaan aikaisemmin. Ilmeisesti monet muutkin ovat löytäneet tämän erittäin hienon alueen, kun arkipäivänä kello 14 oli turisteja kävelytiet täynnä ja kadulla kulki koko ajan kiertoajelubusseja.

Big Ben

Big Ben ja klassinen postikorttikuva Lontoosta.

Parlamenttitalo

Parlamenttitalo.

Sitten käveltiin sata metriä ja tultiin Thamesin rannalle, jossa näimme Euroopan suurimman maailmanpyörän, London Eyen. Suunnittelimme etukäteen käyvämme maailmanpyörässä, mutta kun maahan saapuessamme näimme lentokoneesta vastaavia, luultavasti hienompia, maisemia, ja toisaalta maailmanpyörä maksaa pari kymppiä, niin tuumasimme, että hinta-elämys-ratio oli heikentynyt liiaksi. Thamesin rannalla nähtiin myös kuvaamisen arvoinen taideteos.

London Eye

Thamesin rannalla on Euroopan suurin maailmanpyörä, London Eye.

Thames

Johanna tutkailemassa Thamesin virtauksia.

Sotaveistos

Poikkeuksellisen hieno taideteos Thamesin rannalla muistuttamassa sodista.

Nähtävyystykityksen jälkeen jatkettiin vähän aikaa kävelyä Thamesin rantaa pitkin pohjoseen ja Embankmentin metroasemalta huristeltiin British Museumin lähelle. Vaikka museo on yksi maailman suurimpia ja merkittävimpiä, niin silti me jaksettiin hädin tuskin pari tuntia siellä aikaa tuhlata. Joka museossa tuntuu olevan samannäkösiä pylväitä ja kolikoita, joista ei kyllä meidän mielestä paljoa elämyksiä irtoa. Rosettan kivi lienee museon kuuluisin esine. Sen lisäksi muumiot, kellonäyttely ja rahavälineiden kehitys olivat ihan hienoja osastoja.

British museum

British Museumin Afrikka-osaston aseromusta tehtyjä taideteoksia.

Museon jälkeen siirryttiin Sohoon etsimään ruokapaikkaa. Heti alussa nähtiin vegebuffet, mutta skipattiin se, kun tuntui, että nyt maistuisi liha. Siitä seuraavan 20 minuutin aikana ei nähty oikein mitään kiinnostavaa ja sitten olikin jo sen verran kiire, että valitsimme melko hätäisesti jonkin intialaisen ravintolan. Valitettavasti se oli huonoin intialainen, missä ollaan koskaan käyty ja taas saatiin yksi epäonnistunut ruokailukokemus reissun antiin. Safkat olivat kalliita, mauttomia ja pieniä. Molempia harmitti kovasti, kun ei käytykään vegeilemässä.

Safkauksen jälkeen minä lähdin pikapikaa metrolla Victorian asemalle elmakaveria, milagrosia, vastaan. Johanna jäi vielä hetkeksi shoppailemaan Sohoon. Victorian asemalla piti odotella kaveria vielä vajaat puoli tuntia, mutta lopulta sekavien puheluiden saattelemana löysimme toisemme. Emme olleet nähneet aiemmin, mutta juttu alkoi luistaa heti hyvin, vaikka minulle lontoon vääntäminen ei ole kovin tuttua puuhaa. milagros on slovakialainen kuusi vuotta Oxfordissa asunut tohtorismies, johon olen tutustunut yhteisen tietokonepeliharrastuksen myötä.

Lähdimme Victoriasta kävelemään kohti Cask Pub and Kitcheniä, jonka olin etukäteen todennut käymisen arvoiseksi. Siellä pitäisi olla yksi Lontoon parhaista olutvalikoimista ja kun pubikin sijaitsi lähellä hotellia, niin valinta oli kohtuullisen helppo. Pubissa juotiin hanoissa olevia real aleja, mielenkiintoisia belgioluita ja yhdet brandyt. Johanna liittyi myös seuraamme parin tunnin kohdalla. Maistelemamme oluet, Cantillon Rose, Nøgne Ø Tiger Tripel, Val Dieu Bruin, Left Hand Imperial Stout, Victoria Storm King ja D.P.A. Dudley tekivät tehtävänsä ja tunnelma oli varsin hilpeä, kun tuli pubin sulkeutumisaika eli kello 23:00. Ostimme vielä mukaamme kolme isoa pulloa hyviä oluita, mutta matkalla hotellille kaksi niistä hävisi ja vain yksi siirtyi elimistöömme. No, ehkä tämä oli ihan hyvä näin. Pubista olimme ulkona joskus vähän ennen kahtatoista, joten on briteillä kyllä löyhempää: Suomessa olisi potkittu pihalle tasan kello 23 ja viimeiset oluet olisi pitänyt olla ostettuna kello 22:30. Toisaalta tällä kertaa melkein olisi voinut toivoa, että henkilökunta ei olisi meille oluita myynyt mukaan, ja kun niihin paloi rahaa lähes 40 euroa ja tuskin enää juurikaan lisäfiilistä toivat.

Baarista hortoiltiin muutaman mutkan kautta takaisin Victorian asemalle ostamaan Burger Kingistä Triple Whopperit, hyvästeltiin milagros ja päästiin sammumaan sänkyyn yhdeltä yöllä. Loppuillasta tuli melko sumuinen, mutta tapaaminen oli kyllä mahtavaa. Hauskaa nähdä tuttuja näinkin kaukana kotoa ja toisaalta pääsi juttelemaan englantia kunnolla. Lisäksi milagros oli loistava jutunheittäjä ja muutenkin kaikin puolin mukava.

milagros, Lassi

Elmakaveri milagrosin kanssa Cask Pub and Kitchenissä.

milagros, Johanna

milagros ja Johanna hilpeällä kotimatkalla.

Keskiviikko 13.4.

Kostea edellisilta sai meidät nukkumaan pitkälle päivään ja pääsimme liikkelle vasta iltapäivällä kahden aikaan. Vaikka olikin loistava ilta, niin ehkä viimeisen olisi voinut jättää väliin, mistä kieli myös huoneen avaimen löytyminen ovesta... Aamupalaksi meni Tripple Whopperin jämät.

Päivän ohjelmassa oli tuliaisten ostelua ja ensimmäisenä lähdimme käymään Borough Market -torilla, jossa olimme jo aiemminkin käyneet, mutta putiikit olivat tuolloin jo kiinni. Kävimme ostamassa Utobeer-olutkaupasta kymmenisen pulloa (La Trappe Quadrupel, St. Bernardus Pater 6, St. Bernardus Prior 8, St. Bernardus Tripel, Great Divide Espresso Oak Aged Yeti Imperial Stout, Saranac Imperial Stout, Bosteels Tripel Karmeliet, Dark Star Espresso Stout, Meantime Raspberry) kotiinviemiseksi. Kaupassa oli aivan mahtava tarjonta ja todella harmi, ettei Suomessa vastaava ole edes mahdollista.

Utobeer

Utobeerissä oli mahtavat olutvalikoimat. Kuvassa näkyy ehkä puolet.

Borough'sta metroiltiin Camden Towniin, josta ostimme postikortteja, muutamat tuliaiset ja testasimme paikallisia katukeittiöitä. Kaupunginosassa oli loputtomasti kojuja, jotka myivät kyllä myös rihkamaa, mutta oli siellä monia kiinnostaviakin kauppoja, kuten erilaisiin alakulttuureihin keskittyneitä liikkeitä. Johanna varsinkin olisi voinut siellä viettää varmasti useamman päivän, mutta kun itse en nykyään ole kovin paljoa materian perään, niin en oikein innostunut. Ostimme lopulta suitsukkeita, viinipullotelineen ja seinäkankaan. Useista herkulliselta näyttävistä keittiöistä valitsimme burriton, joka kyllä oli mielestäni taas hieman pettymys. Perushyvää, mutta parempaakin olen syönyt. Ostimme myös valkosuklaalla kuorrutetun donitsin, joka valmistettiin silmiemme edessä. Katukeittiöistä sai pieniä maistiaisia, mutta ei me niistä tultu kovin vakuuttuneiksi. Osa myyjistä oli jopa rasittavan tunkeilevia eivätkä jättäneet helpolla rauhaan.

Donitsi

Tuore donitsiherkku.

Camdenissä aikaa kului useampi tunti ja lähdimme vasta, kun kaupat alkoivat sulkeutua. Metroilimme Victorian asemalle, josta Johanna osti itselleen bagelin ja sitten jatkoimme hotellille lepäämään. Parin tunnin päästä kävimme internetkahvilassa tulostamassa boarding passit ja hakemassa ruokaa Victorian asemalla olevasta Simply Foodista, josta ei jostain syystä löydy netistä pahemmin tietoa. Kaupan konsepti on myydä monenlaisia yksinkertaisia ja pieniä ruoka-annoksia, joista ihmiset voivat koota itselleen sopivan aterian. Esimerkiksi metroasemilla näitä kauppoja näki paljon, koska siellä on paljon kiireisiä ihmisiä, jotka haluavat nopeasti jotain, mielellään terveellistä syötävää. Harmi, kun tulimme kokeilleeksi kaupan tarjontaa vasta tässä vaiheessa reissua, sillä sen anti oli aika pitkälle sellaista, mitä itsekin haluaisin nykyään syödä. Heillä oli valtavat valikoimat erilaisia tuotteita, mutta tuotakoon tässä kohtaa julki kymmenet erilaiset sandwichit (jotka ovat aivan eri asia, kuin Suomessa myytävät kämäset leivät), paistetut lihat (siis pelkästään vain rasia yhtä lihaa, sille voi sitten kaveriksi ostaa esimerkiksi salaatin), monenlaiset salaatit, hedelmämixkupit (valmiiksi paloteltuja hedelmiä kupissa), marjarasiat, pienet juustokimpaleet, sushit, viininlehtikääryleet, jugurtit, rahkat ja niin edelleen. Tarjonta oli todella monipuolista ja ympäri maailman keittiöitä. Hinnat olivat myös kohtuullisia ollen noin 3-4 euroa per rasia, joten 2-3 juttua ostamalla sai mahan täyteen ja hinta oli normaali lounashinta.

Tällä ensimmäisellä Simply Food -ostoskerralla ostimme kaksi sandwichiä (selleri-juusto- ja karpalo-viinirypäle-brie-täytteiset), jotka olivat molemmat todella maukkaita. Lisäksi ostimme jonkin makaronikanasalaatin, joka oli myös hyvää.

Illalla pakkasimme reput, kirjottelimme postitkortit ja otimme rennosti.

Torstai 14.4.

Viimeisen päivän ohjelmassa oli lähinnä vain pakollista puskua. Huone piti luovuttaa kello 10:30, jonka jälkeen siirryttiin Victorian asemalle, missä minä sain viimein luetuksi Lonely Planetin loppuun ja Johanna kierteli sillä aikaa vaatekauppoja saaden jopa ostettua housut ja pari vyötä. Emme innostuneet lähtemään painavien rinkkojemme kanssa mihinkään ja kun tavaroiden säilytys olisi maksanut 16 puntaa, niin emme raskineet sitäkään ottaa. Menimme sitten istuaman kahville ja kakulle aikaa tappamaan.

Cappuccino massimo

Reissun päätöskahvina Cappuccino Massimo.

Jossain vaiheessa siirryttiin metrolla Green Parkin asemalle, jossa jalkauduttiin puoleksi tunniksi katselemaan ympäristöä, jossa emme olleet vielä käyneet. Edellenkään rinkkojen takia ei huvittanut hirveästi ylimääräisiä kierrellä, joten tyydyttiin lähinnä katselemaan oravaa ja oksansahaajia.

Green Parkista metroiltiin vielä Heathrowiin, jossa hoideltiin muodollisuudet ja ostettiin viinat tax freestä. Eväiksi olimme hommanneet Simply Foodista samat sandwichit kuin edellisenäkin päivänä ja lisäksi kana-avokado-version, joka ei ollut aivan yhtä loistava kuin muut. Jossain vaiheessa syötiin myös jokin kasvisleipä, jossa oli karamellisoitua sipulia (lähellä viikunahillon makua) ja se oli myös herkullinen. Salaatteina meillä oli jokin espanjalainen jyväsalaatti ja sitten perinteinen mozzarella-tomaatti-basilika.

Ei ollut aivan helppo rasti selvittää, voimmeko ostaa juomia tax freestä ja saada ne vieläpä kuljetetuksi kotiin. Ensimmäisenä kysyttiin myyjältä, joka ohjasi meidät toiselle myyjälle, joka sanoi, että joo, kyllä voi ostaa. Sitten huomattiin, että myyjä varmaan oletti meidän vievän viinat Helsinkiin suoralla lennolla, joten piti kysyä uudestaan, että miten asia onnistuisi jatkolennon kanssa. Kuulemma sekin ilmeisesti onnistuisi. Emme tulleet aivan vakuuttuneiksi, joten piti tiedustella kotiväeltä asiaa, jotka koittivat netistä tarkistaa, mutta ilmeisesti sielläkin oli hieman epäselvästi ilmaistu asia. Sitten soitettiin Helsinki-Vantaan lentokentän yleiseen infonumeroon ja sielläkin useampi henkilö pui asiaa monta minuttia ja lopputulema oli, että viinat voi ostaa, jos ne laittaa suljettuun pussiin ja kuitit näköselle. Vaikka lopulta heidän ohje oli selvä, niin emme olleet aivan vakuuttuneita ja ostimme hieman vähemmän kuin olisimme ostaneet, jos olisi ollut täysi varmuus - ei kuitenkaan olisi kovin hauskaa menettää parin sadan euron ostoksia. Kassalla myyjät kuitenkin tuntuivat tietävät homman nimen ja laittoivat pullot sinetöityyn pussiin, mikä piti kuitenkin erikseen pyytää. Helsingissä ei ollut mitään kontrollia, joten juomia olisi tosiaan voinut tuoda niin paljon kuin jaksaa kantaa. Outoa, että matkatavaroista on tarkat kilomäärät ilmoitettu, mutta juomia voi sitten ostaa lisäksi niin paljon kuin jaksaa kantaa. Tosin eipä käsimatkatavaroitakaan missään punnittu, vaikka niissäkin on 8 kilogramman rajoitus.

Lentokone saapui Helsinkiin hieman myöhässä ja ehdimme juuri ja juuri Kuopion koneeseen. Olisi ollut kyllä äärimmäisen tympeää jäädä yöksi lentokentälle. Kuopiossa olimme joskus yöllä yhdeltä ja matkatavaramme olivat jääneet Helsinkiin. Myös taksijono tyhjeni edestämme ja juoduimme odottamaan omaa taksia puoli tuntia. Taksitolpalla oli tarjous, että keskustaan pääsee 20 eurolla nuppi, mutta matkalla selvisi, että tämä olisi pitänyt sanoa tilausta tehdessä ja koska emme näin toimineet, niin tarjous ei ollut enää voimassa, vaikka meidän taksikuski nimenomaan ajaa näitä tarjousajoja. Lopulta taksamittari näytti kuitenkin vain 33 euroa, joten meille tuli lopulta halvemmaksi se, ettemme tajunneet pyytää tarjousta oikeassa kohdassa. Hinnoittelulogiikka ei siis oikein avautunut... Kotia päästyämme teimme ruisleivät HK:n sinisellä ja Auran sinapilla ja kyytipojaksi otettiin olut. Kotia oli kiva palata. Matkatavarat tulivat seuraavana aamuna ja kaikki pullot olivat säilyneet ehjänä.

Loppusanat

Kaiken kaikkiaan viihdyimme Lontoossa loistavasti. Kaupunki on täynnä kaikenlaista, eikä koettava ja nähtävä lopu ikinä. Kaupunki on myös kulttuurialueemme pääkaupunki ja kehitystasoltaan korkea. Paikkaa voi helposti suositella ja en näe mitään estettä, miksei siellä itsekin voisi käydä joskus uudestaan. Jos reissu olisi kestänyt pidempään, niin olisi kyllä ollut mukava välissä käydä vaikka päivävaelluksella jossain syrjäisemmässä ja rauhallisemmassa paikassa.

Kaikki matkustamiskäytännöt ja -muodollisuudet olivat selkeitä ja helppoja. Ainoa hieman pulmallinen asia oli viinojen kuskaaminen vaihtolennolle, koska siitä ei ollut tarjolla selkeää tietoa. Varmasti Lontoo onkin yksi helpoimpia kohteita, joten eiköhän niitä haasteita tule vielä vastaan, jos ja kun jatkamme matkailua. Majoituspaikan suhteen kävi tuuri ja edelleen pitää mainostaa hotelliamme Westminster House Hotellia.

Yksi reissun päätarkoituksista minulle henkilökohtaisesti oli päästä juttelemaan englanniksi ja rentoutua sen suhteen. Vaikka Johanna hoitikin suurimman osan hankalimmista asioista, niin sain itsekin onnistumisen elämyksiä ja varsinkin ilta milagrosin kanssa oli kehittävä ja antoisa. Tämän osalta reissu oli onnistunut. En toki edelleenkään ole mikään virtuoosi, mutta nyt ainakin asenne on positiivisempi. Seuraava tavoite voisi olla yksin tai oman tasoisessa seurassa matkustaminen, jotta käytännön asiat joutuisi hoitamaan itse.

Kulinarististen nautintojen odotusarvo oli korkeammalla kuin toteutunut, ja tämä olikin yksi reissun harvoista pettymyksistä. Yllättäen parhaat maut löytyivät halvoista pikaeväistä eli kasviswrappi ja kauppaketjun sandwichit. Kalliimmat ravintolakäynnit olivat huonompia kokemuksia. Hintataso oli mielestämme vastaava kuin Suomessa ainakin näin turistin näkökulmasta. Ei voi siis puhua mistään superkalliista kohteesta. Emme laskeneet tarkkaa rahanmenoa, mutta jossain 800 euron lähellä taisi loppusumma olla per matkailija. Hotelli oli 200e, lennot 260e, metro 40e ja loput pienempiä kuluja.

Oli mielenkiintoista nähdän toisen länsimaisen yhteiskunnan toimintaa, joka monilta osilta vakuutti, mutta taisimme nähdä vain Englannin hienoimpia ja parhaassa kunnossa pidettyjä alueita. Pyöräilijöille oli ruuhkaisessa kaupungissa järjestetty hyvät puitteet ja he olivat usein etuoikeutettuja autoihin nähden. Yksi maailman parhaista metroverkoista teki myös liikkumisen käteväksi. Vähäosaisia ei myöskään juurikaan näkynyt, puistot olivat hienossa kunnossa ja yksinkertaista raakaruokaa oli tarjolla paremmin (Simply Food). Moni asia oli siis paremmin kuin Suomessa, mutta en kyllä silti haluaisi muuttaa Lontooseen. Elämä on liian hektistä siellä.

Huhtikuu oli hyvä aika vierailulle: turisteja ei ollut vielä paljoa, kevät kukki jo pitkällä ja lämmintäkin oli. Mietimme pitkään läppärin mukaan ottamista, mutta jätimme sen lopulta kotiin. Ehkä seuraaville reissuille voisi hommata miniläppärin tai sen verran hyvän puhelimen, että sillä voi tarpeen tullen selvittää yksinkertaisia asioita. Esimerkiksi Sohossa ravintolaa etsiessämme olisi ollut mukava vain laittaa Googleen hakutermi "korean" ja saada ohjeet lähimpänä oleviin korealaisiin ravintoloihin. Uudet puhelimethan taitavat siirtää paikkatiedon suoraan hakukoneelle.

Vaan mihin sitä seuraavaksi matkustaisi? Hyvia matkustuskohde-ehdotuksia otetaan vastaan! Kuopiosta pääsisi järkevään hintaan Berliiniin, Riikaan, Kööpenhaminaan ja Tukholmaan. Jokin aurinkolomakin voisi olla, ainakin kerran, testaamisen arvoinen: Espanja, Turkki, Kreikka? Kiinassakin voisi käydä, kun lähipiiristä löytyy kielen ja kulttuurin osaava.

Loppuun vielä perinteiset kiitokset matkaseuralle!

Arvioi lukemasi

Kommentit

Kirjoittaja Kommentti
Dis666
2011-05-08 20:50
Erittäin mielenkiintoista. Pitäisi itse kans käy tutustumassa. :P

Kirjoita uusi kommentti

HTML ei sallittu. BBCode ei sallittu.